Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä saa minulle huonon omatunnon, että haluan olla lasteni kanssa
09.03.2021 |
Eli, lapset minulla vuoroviikoin, tapailen silloinkin kun lapset minulla miesystävääni, pääosin hänen luonaan.
Omat lapset jo teinejä, eli eivät vaadi äidin kokoaikaista läsnäoloa, mutta mikä siinä on, että poden huonoa omaatuntoa jos lenkkeilen vaikka lapsiviikolla miesystävän kanssa ja on tunne että pitäisi olla lasten kanssa. Lapset kuitenki pääosin kavereiden kanssaan tai huoneissaan..
Nyt miesystäväkin on alkanut huomautella, että pitäisi lapsiviikoilla enemmän olla hänen kanssaan, koska teinit kuitenkin mieluummin omissa oloissaan..
En tiedä mitä ajatella..
Miesystävän lapset jo aikuisia.
Yhteistä aikaa emme voi lapsiviikoilla luonani viettää, koska asun väliaikaisesti niin pienessä asunnossa.
Kommentit (40)
Usein viikko-viikko -lapset on yksin molemmissa kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on epäterve riippuvuus lapsiisi ja miesystävälläsi on epäterve riippuvuus sinuun.
Tuohon omatkin eron jälkeiset miessuhteeni ovat kariutuneet. Haluan kuitenkin elää tavallista perhe-elämää lasteni kanssa silloin kun he kotona ovat, siksihän heidät halusin. Ehkä seurustelun aika on sitten myöhemmin? Näin olen omalla kohdallanu päättänyt.
Mitä mieltä lapsesi ovat? Kysy heidän mielipidettään.
Eihän tässä oikeasti mitään ongelmaa edes ole? Voisit varmaan lenkkeillä ilman sitä miesystävääkin ja silti olla pois kotoa, eikä teinit sua yhtään enempää kaipaa. Mun mielestä kuulostaa tosi toimivalta ajanjaolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä siitä miehestä irti että se voi saada oikean parisuhteen. Sä voit sitten itse laittaa lapset ykköseksi niin kuin kunnon Äiti tekee ja istua kotona odottamassa kaiket päivät että ne teinit antavat sulle aikaansa.
Sitten ehtii kunnon Hyvä Äitikin seurustella kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja ovat turvallisesti naimisissa (sitä ennen ei voi koska lapsi saattaa tarvita opiskelija-asuntoon vaikka ruuanlaittoapua, Äidinhän pitää olla aina saatavilla ja laittaa lapsi ykköseksi). Siis noin vuoden tässä kohtaa ehtii seurustella, sittenhän pitää tulevat lapsenlapset laittaa ykköseksi, jne.
Ei kuulosta kovin kivalta mieheltä. Enkä myöskään arvosta naisia, jotka hylkäävät kasvuikäiset lapsensa jonkun miehen mielipiteiden perusteella. Jos joka toinen viikko voitte olka yhdessä koko ajan, miksi niillä lapsiviikoillakin pitäisi jättää ne lapset miehen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset olisivat minulla vuoroviikoin ja tahtoisivat viettää aikaa kanssani niin en kyllä näkisi miesystävää sillä viikolla. Aikuinen ihminen riittää että nähdään kun lapset toisella vanhemmallaan. Kohtahan teini-ikäiset lapset lähtevät omilleen ja sitten näen heitä vielä vähemmän. Kyllä lapset ovat tärkeämmät kuin joku mies. Kuuntele omaa vaistoasi ja vietä aika lastesi kanssa kun he vielä ovat siinä.
Älä ihmeessä kostoksikaan vietä aikaa lastesi kanssa sinä toksinen "äiti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kommentoi
Lapset sanovat, että on ok, että lähden. Pitävät kyllä tästä miehestä.
Mutta sitten saattavat soitella jotain minun mielestä vähän turhaakin asiaa, jolloin tulee tunne, että pitäisikö olla kotona.
Ja usein kun olen kotona, niin ovat vain huoneissaan, silloin eivät " vaadi palveluksia".
Tässä on vain kamala riittämättömyyden tunne, tuntuu, etten ole hyvä äiti ja miesystäväkin vaikuttaa tyytymättömältä.
Tuo tyytymätön olo johtuu siitä että tiedät itsekin, ettei ole oikein jättää lapsia miehen vuoksi - varsinkin kun muutenkin tapaatte vain joka toinen viikko. Mikä estää sinua toimimasta niin kuin sydän sanoo? Miksi yrität miellyttää aikuista miestä enemmän kuin elää omaa elämääsi omien kasvavien lastesi kanssa? Mikä sitä miestä vaivaa jos ei kestä olla yhtään erossa? Pistä nyt hyvä nainen rajat sille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdistäydy, onhan sulla oma tahto! Tietysti lapset on ykkössijalla.
Hoitelet sitten miesvauvaa joka toinen viikko. Lapsen tasollahan mies on jos kokee lapset kilpailijaksi.
En kyllä ymmärrä mitä kukaan aikuinen parisuhdetta haluava ihminen saisi jostain kevytsuhteesta jossa nähdään vain joka toisella viikolla ja aina hypitään toisen pillin (lasten) mukaan. Kommentti siihen kun ylempänä joku sanoi että aikuiselle pitäisi riittää että näkisi joka toisella viikolla. Ei riittäisi kyllä minulle. Sellaista kutsuisin itse enemmän vakipanoksi eikä parisuhteeksi. Toisaalta jos toinen olisi yhtä lailla lapsissaan kiinni niin sehän olisi sitten molemmille kätevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kommentoi
Lapset sanovat, että on ok, että lähden. Pitävät kyllä tästä miehestä.
Mutta sitten saattavat soitella jotain minun mielestä vähän turhaakin asiaa, jolloin tulee tunne, että pitäisikö olla kotona.Ja usein kun olen kotona, niin ovat vain huoneissaan, silloin eivät " vaadi palveluksia".
Tässä on vain kamala riittämättömyyden tunne, tuntuu, etten ole hyvä äiti ja miesystäväkin vaikuttaa tyytymättömältä.
Jos lapsilla on omat huoneetkin niin miten te ette mahdu teille? Ihmiset tulkitsee huonosti omia tunteitaan. Podet syyllisyyttä koska tiedät toimivasti väärin. Käykää miehen kanssa keskustelu siitä että sinun lapsesi tarvitsevat vielä sinua enemmän kuin hänen, koska ovat nuorempia. Erikoista että hän kokee lapset uhksksi, saisi avautua omista tunteistaan. Avoin keskustelu kuuluu parisuhteeseen. Ja sitten sovitte pelisäännöt jotka tyydyttää molempia, eli lapsiviikolla tapaatte sinun luonasi. Hyvänen aika, jos ne on teinejä niin eihän tuota kestä enää monta vuotta. Sitä aikaa ette saa kuitenkaan koskaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
AP kommentoi
Lapset sanovat, että on ok, että lähden. Pitävät kyllä tästä miehestä.
Mutta sitten saattavat soitella jotain minun mielestä vähän turhaakin asiaa, jolloin tulee tunne, että pitäisikö olla kotona.Ja usein kun olen kotona, niin ovat vain huoneissaan, silloin eivät " vaadi palveluksia".
Tässä on vain kamala riittämättömyyden tunne, tuntuu, etten ole hyvä äiti ja miesystäväkin vaikuttaa tyytymättömältä.
Tuo tunne on niin tuttua. Minulla on lapset koko ajan ja olen silti mielestäni riittämätön ja aina väärässä paikassa. Kun miesystävän kanssa, pitäisi olla lasten kanssa - ja silti tuntuu että olen lastenkin kanssa riittämätön enkä tee riittävästi heidän kanssaan.
Teinikä on ikä jossa erkaannutaan vanhemmista, ja samalla tarvitaan heitä todella paljon.
Kiinnitä huomio lapsiisi, kun he ovat jo teinejä aikuisuuteen on vain muutama vuosi enää aikaa.
On virhe ajatella teinejä jo aikuisina.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitä kukaan aikuinen parisuhdetta haluava ihminen saisi jostain kevytsuhteesta jossa nähdään vain joka toisella viikolla ja aina hypitään toisen pillin (lasten) mukaan. Kommentti siihen kun ylempänä joku sanoi että aikuiselle pitäisi riittää että näkisi joka toisella viikolla. Ei riittäisi kyllä minulle. Sellaista kutsuisin itse enemmän vakipanoksi eikä parisuhteeksi. Toisaalta jos toinen olisi yhtä lailla lapsissaan kiinni niin sehän olisi sitten molemmille kätevää.
No tämä. Miksi ihmeessä kukaan alkaisi parisuhteeseen, missä ei ole toiselle lainkaan tärkeä ja aina tulee kakkosena (tai viidentenä, riippuen pesueen pääluvusta), jos silloinkaan. Jos en välittäisi niin tästä ihmisestä vaan suhde olisi joku panosuhde tai fwb, niin sitten asiassa ei olisi mitään ongelmaa. Mutta parisuhteeseen en koskaan suostuisi tuollaisin ehdoin kenenkään kanssa, miksi ihmeessä? Mitä tämä perheen ulkopuolinen ihminen tuollaisesta saa?
Kyllä suurin osa teineistä haluaa viettää aikaa vanhempiensa kanssa, vaikka kaverit elämän tärkein asia tuntuvat olevankin. Aikuinen mies kyllä kestää, että puoliso ei ole joka toinen viikko niin saatavilla.
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulosta hyvältä. Lapset ovat aina ykkösiä.