Lue keskustelun säännöt.
En saa kavereita koska en ymmärrä sosiaalista protokollaa esim. kahvittelussa
09.03.2021 |
En muuten ole ujo tai pelkää ihmisiä mitenkään, esim. työjutut sujuu hyvin koska niihin on selvät ohjeet miten toimitaan. Se mikä on aivan mahdotonta ja mitä vältän viimeiseen asti on, että menisi jonkun tuttavan kanssa kahville, oluelle tai kylään. En tiedä mitä siellä kuuluu jutella ja mitä ei pidä jutella, miten kauan siellä pitää olla, onko hiljaiset hetket ok, missä vaiheessa kuuluu lähteä kotiin, lähtisin varmaan joko liian aikasin tai myöhään. Mitä kotiin lähtiessä tehdään ja sanotaan, mitä toisen kotona tehdään ja miten siellä muutenkaan ollaan? On sanomattakin selvää ettei mulla ole yhtäkään kaveria, paitsi pari lapsuudenkaveria joiden kanssa ei ole näillä säännöillä väliä. Uusia kavereita en kykene hankkimaan koska en tiedä miten niiden kanssa toimitaan?
Kommentit (33)
Tee suunnitelma. Päätä olla tunti, sano vaikka että kuudeksi pitää lähteä ruokkimaan naapurin kissa. Jousta tarpeen mukaan. Mieti etukäteen keskustelun aiheita, vaikka viisi. Jos joudut ne kaikki käyttämään kun juttu ei muuten luista, voit lähteä etuajassa - tylsä kyläpaikka! Aina voi kysellä emännän huonekasveista, esillä olevista valokuvista, onko kaupat, päiväkodit lähellä jne. Jos sinut on pyydetty kylään, se tarkoittaa, että kutsun esittäjä juttelee sinun kanssa mielellään ja tykkää että heillä käy vieraita. Se on jo hyvä lähtökohta kyläilyn onnistumiselle, ei siinä sen ihmeempiä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaat kiinnostavan ihmisen, jonka persoona miellyttää sua. Tutustut siihen ihmiseen kyselemällä perusjuttuja kuten, mitä tekee työkseen, onko opiskellut, minkälaiset perhesuhteet on, mistä sarjoista/leffoista tykkää, mitä tykkää juoda/syödä, mitä harrastaa jne. Sen jälkeen kun oot perusasiat saanu selville ja toteat, että tulisit varmaan viihtymään kyseisen ihmisen seurassa, niin voit ehdottaa jotain tekemistä. Pikku hiljaa kun teette asioita yhdessä, niin alkaa muodostua pysyvämpi ihmissuhde.
Ei sen vaikeampaa. Vaikein osuus on löytää persoona, jonka kanssa viihtyy :)
Se kahvi kuuluu juoda. Itsellä meni tässä kohti pieleen.
Elitkö ap koko lapsuutesi ja nuoruuteesi tynnyrissä?
Eikö perheesi käynyt vierailuilla ja juhlissa ja muissa tilaisuuksissa?
Eikö kotonanne käynyt milloinkaan vieraita, että olisit oppinut istumaan ja käyttäytymään ruokapöydässä ja kahvipöydässä?
Miten olet selvinnyt peruskoulusta ja muusta opiskelusta. Kai sielläkin käytiin ruokailemassa ja edes joskus yhdessä ulkona?
Miten joku voi tehdä tuollaisista elämän jokapäiväisistä asioita noin mielettömän ongelman.
Vaikutat ap jollain tapaa kummalliselta ihmiseltä, sikäli että luulet, jotta joku koko ajan seuraa ja arvioi ja arvostelee sinun käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Etkä näin ollen uskalla tehdä mitään, ettet vain muka tekisi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kotona ikinä käynyt vieraita eikä me käyty vierailemassa kenenkään luona. Olen ihan ulalla aiheesta vaikka ikää jo 40v. En ikinä "tajua" kysyä ketään kylään ja jos joku on tulossa niin se jännittää jo edellisenä päivänä ja hössötän ihan liikaa. Siivoan, leivon, teen ruokaa yms. vaikka joku kaveri on tulossa käymään pikaisesti ja tarkoitus olisi vaan oleilla rennosti. Tälläiset vierailut ovat kuitenkin aina mukavia mutta olen henkisesti ihan väsynyt vierailuiden jälkeen.
kahvitteluprotokollaan kuuluu mummuassa
- "Ei sun mun takia olis tarttenut vaivautua"
- "Onpas hyvää nisua"
- "On se vaan ilmoja pidellyt"
Vältä näitä
-"Kukkia pöytään, pulla täyttää vuosia"
- kaikki politiikkaan liittyvät aiheet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä tiedä onko tästä apua, mutta pystyisitkö olemaan myös vieraiden kanssa samalla tavalla kuin niiden lapsuudenkavereiden kanssa? Eli siis ettei ole väliä miten olet?
Ainoa mikä tuossa on eri, on se kauanko jollain voi olla kylässä. Senkin voi sopia etukäteen. Tai sitten pyydät itse kylään tms, jolloin kylässä kävijä saa olla vapaasti sen aikaa kun on.
Itse olen hiton outo, mutta en enää lähes nelikymppisenä jaksa välittää siitä pilaanko jonkun ihmisen päivittäisen klo 17.01 kauppareissun, jos he eivät itse sitä osaa ajoissa kommunikoida.
En nyt tarkoita sitäkään, että riisut heti pelkille kalsareille/pikkareille kun menet kylään, varmasti sulla on sosiaalisia taitoja sen verran, että kykenet olemaan suhteellisen normaalisti. Mutta älä feikkaa persoonaasi, kun pitemmän päälle siitä ei ole mitään hyötyä.
Vähän sääliksi käy aloittajaa. Itse olen hieman vanhempaa sukupolvea jonka nuoruudessa ei virtuaalimaailmaa oltu vielä keksitty saati että se olisi ollut jo kaikkien ulottuvilla. Kyläilyt ja luonnollinen fyysinen kanssakäyminen oli jokapäiväistä ja siihen kasvoi luonnollisesti eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Muutos on hiljalleen tapahtunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana kun miltei kaikki kommunikointi tapahtuu ihmisten välillä sähköisten viestimien avulla. Omalla kohdallanikin huomannut saman ilmiön. Vähän surullinen kehityssuunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kävi silleen että erään harrastuksen kautta oltiin tutustuttu yhteen pariskuntaan ja sitten molemminpuolin kyläiltiin kerran toistemme luona. Mutta arvelen että kun ensin käytiin heillä niin oltiin heidän etikettinsä mukaan liian pitkään. Itse oltiin totuttu että jos sovitaan iltakyläily lapsettomien pariskuntien kanssa niin kyllä siinä nyt 2-3 tuntia hyvin kuuluu seurustella eikä pitää mitään kiirettä pois lähdössä. Jossain vaiheessa pariskunnan mies alkoi jo selata netistä jotain uutisia, ilmeisesti vinkkinä meille että nyt voisi lähteä.
Sitten kun he kävivät meillä ja jossain puolen tunnin kohdalla kun mentiin kahvipöytään, niin vierailevan pariskunnan mies laittoi jo auton webaston päälle kauko-ohjaimella. Ja sehän tarkoittaa että puolen tunnin päästä viimeistään on lähtö koska sen verran webastoa kuuluu käyttää. Nippa nappa taidettiin saada heidät se puolitoista tuntia viipymään. Webastoon piti laittaa lisäaikaa pari kertaa. :)
Sen jälkeen ei ikinä enää oltu juuri tekemisissä sen pariskunnan kanssa, eivät vastanneet enää yhteydenottoihin. Jotenkin ilmeisesti eivät tykänneet meistä. Ei meillä mitään heitä vastaan olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvittelu kestää noin tunnin, ehkä maksimissaan kaksi tuntia. Voit tosiaan jo miettiä valmiiksi aiheita mistä puhua. Lisää aiheita saat vierailijan kotoa, esim. kasvit, lemmikit, ruuanlaitto, voit ihailla huonekaluja, vaatteita, kysyä tauluista tai valokuvista... Puhu tämän hetken ilmoista, koronatilanteesta, muista tämän hetken uutisotsikoista. Voit kysyä työasioista, harrastuksista, mutta vältä politiikasta puhumista.
Ap vie tuliaisiksi paljon viinaa.
Sano: maistellaan näitä
Kaikki on rentoja ja ajantaju häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyläilyn pituus vaihtelee suuresti. 2 tuntia on aika turvallinen ja kohtelias aika.
Merkkejä, että voisit jo lähteä :
- kahvia ei enää tarjota lisää
- kaveri siivoaa pöytää
- kaveri tarjoaa jälkiruoan
- kaveri kyselee bussiaikataulujasi
- kaveri ei estele kun alan pohtimaan pitäisikö sinun päästää hänet hommiinsa
Merkkejä, että voisit olla pidempään :
- kaveri estelee kun teet lähtöä 474
Minä olen tutustunut kyllä, mutta kaverisuhteen edetessä olen hukassa. Minä en tarvitse kaveria joka asiaan vaan teen mieluummin yksin. Sitten toinen pyytää mukaan salille, ostoksille, kävelylle tai elokuviin, suostun. Mutta en keksi mihin kutsua kaveri kun omat juttuni ovat OMIANI, mitä se toinen siinä mukana roikkuisi? Sitten suhteet kuihtuvat kun minä en tarvitse heitä enkä halua hypätä heidän tarpeiden mukaan.
N39
Kuka nyt ei keksi jotain yhteistä puhuttavaa? Kyllä maailmaan jutun aiheita mahtuu. :) Eri asia, jos molemmilla sattuu olemaan kapeat mielenkiinnon kohteet, niin hankalaahan se yhteisen sävelen löytäminen silloin on. Lähde liikkeelle avoimin mielin ja ole valmis ottamaan "haasteet" vastaan, vaikka aluksi olisitkin epämukavuusalueella. Harjoitus tekee ajan kanssa mestarin tässäkin asiassa!
En mäkään tiedä, mutta sanoisin että siinä vaiheessa kun alkaa tuntua kiusalliselta, on hyvä lähteä. Tosin jos siltä tuntuu jo aluksi, niin vierailun voi jättää lyhyeksi riippuen vähän siitä miten kaukaa on tullut. Jos asut ihan naapurissa tai 10 min matkan päässä, niin voit olla vaikka 30 min, mutta jos on hauskaa molemmilla, niin vaikka tuntejakin, mutta niin että sille toiselle jää ennen nukkumaanmenoa aikaa tehdä vielä omia juttujaan.
Kirjoittajalla nro 15 oli mainioita vinkkejä.
Kyläluuta kirjoitti:
Tee suunnitelma. Päätä olla tunti, sano vaikka että kuudeksi pitää lähteä ruokkimaan naapurin kissa. Jousta tarpeen mukaan. Mieti etukäteen keskustelun aiheita, vaikka viisi. Jos joudut ne kaikki käyttämään kun juttu ei muuten luista, voit lähteä etuajassa - tylsä kyläpaikka! Aina voi kysellä emännän huonekasveista, esillä olevista valokuvista, onko kaupat, päiväkodit lähellä jne. Jos sinut on pyydetty kylään, se tarkoittaa, että kutsun esittäjä juttelee sinun kanssa mielellään ja tykkää että heillä käy vieraita. Se on jo hyvä lähtökohta kyläilyn onnistumiselle, ei siinä sen ihmeempiä tarvita.
Muista myös sanoa jotain positiivista toisen kodista, joko kokonaisuudesta tai edes jostakin yksityiskohdasta.
Otat tilanteet liian vakavasti. Kyläilyn kuuluisi parhaimmillaan olla rentoa yhdessäoloa, ei mikään hampaat irvessä väännetty suoritus!
Selvästikin tarvitsisit sosiaalisesti taitavan kyläilykaverin, joka omalta osaltaan veisi tilannetta eteenpäin ja voisit seuraamalla oppia käytäntöjen toteutusta. Sosialisointi vaatii aina joustoa, koska vierailuihin ei ole mitään kiveenhakattua protokollaa, vaan jokaisessa ihmissuhteessa toimitaan oman kaavan mukaan. Älä stressaa, mene rennosti virran mukana äläkä ajattele mokaavasi!
Sun lapsuuden kodissa ei varmaan myöskään käynyt usein vieraita? Yleensä mallit saadaan kotoa.
Minä tiedän miten pitäisi käyttäytyä ja kaikki nuo muut, mutta vierailut ahdistaa enkä osaa kysellä muiden kuulumisia tai kertoa omia asioitani luontevasti.