Olen alkanut nauttia omasta kärsimyksestäni. Mikä mua vaivaa?
Olin pari päivää tosi hyvällä tuulella ja pirteä ja tein vaikka mitä. Tänään tuli eteen vähäinen vastoinkäyminen, joka ei suuremmin hetkauttanut, mutta sitten aloin jotenkin kaivautua siihen tunteeseen. Vatsanpohjaa vähän kouraisee ja ahdistaa ja päässä humisee. En osaa selittää. Mutta jotenkin se paha olo tuntui hyvältä ja teki mieli alkaa oikein rypeä siinä, mutta pysäytin tämän oudon ajatuskuvion ja aloin miettiä, että mitä helv€ttiä. Olen ollut elämässäni monta kertaa vakavasti masentunut ja tiedän, miten kauheaa se on. En todellakaan kaipaa sitä. Miksi mä sitten teen näin??
Kommentit (3)
Miksei tuohon voisi jäädä koukkuunkin. Itselleni usein tuo vaihe on helpotus, jos siihen asti on ollut vain häivähdys epämukavuutta, jolle kuitenkin on jokin selkeä syy.
höps