Onko se oma perhe oikeasti avain loppuelämän onneen?

Ei toki, mutta ei ole mikään muukaan valinta. Ihmiselämä nyt vaan ei koskaan ole sellaista että se olisi aina onnellista ja ristiriidatonta.

Avain onneen on se, että tekee mitä itse haluaa eikä sitä mitä muutkin tekee ja mitä "pitäisi" tehdä. Toiselle se voi olla se perhe, toiselle matkustelu ja biletys.

Onni tulee omien haaveiden ja tavoitteiden toteuttamisesta ja läheisten auttamisesta. Useille ihmisille yksi haaveista on oma lapsi, koska muuten ihmiset loppuisivat maailmasta.

Monille haave on myös parisuhde, koska se tuo merkityksellisyyden, yhteenkuuluvuuden ja hyvän olon tunteita.

Jos taas lapsia ei kaipaa, eikä tunne rakkautta toista ihmistä kohtaan, niin väkisin hankittu perhe lisää vain tuskaa. Toki joskus vaikka lapsia ei välttämättä halua, voi niitä kumppanin kanssa hankkia, koska kumppani haluaa, eikä halua kumppanista luopua. Silloin lapsi voi tuoda yllättäen onnea ja sisältöä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Avain onneen on se, että tekee mitä itse haluaa eikä sitä mitä muutkin tekee ja mitä "pitäisi" tehdä. Toiselle se voi olla se perhe, toiselle matkustelu ja biletys.

Matkustelu ja biletys toimii tiettyyn ikään asti, kunnes muuttuu säälittäväksi. Toki perhettä ei kannata perustaa vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Sitä täytyy oikeasti haluta ja silti se on raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avain onneen on se, että tekee mitä itse haluaa eikä sitä mitä muutkin tekee ja mitä "pitäisi" tehdä. Toiselle se voi olla se perhe, toiselle matkustelu ja biletys.

Matkustelu ja biletys toimii tiettyyn ikään asti, kunnes muuttuu säälittäväksi. Toki perhettä ei kannata perustaa vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Sitä täytyy oikeasti haluta ja silti se on raskasta.

Toki biletystä ja matkustelua ei pidä lopettaa siksi, että se jonkun täysin muita asioita haluavan silmissä muuttuu ”säälittäväksi”. Perheen haluaminen voi olla ja todennäköisesti onkin ihan yhtä säälittävää eri tavalla ajattelevien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avain onneen on se, että tekee mitä itse haluaa eikä sitä mitä muutkin tekee ja mitä "pitäisi" tehdä. Toiselle se voi olla se perhe, toiselle matkustelu ja biletys.

Matkustelu ja biletys toimii tiettyyn ikään asti, kunnes muuttuu säälittäväksi. Toki perhettä ei kannata perustaa vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Sitä täytyy oikeasti haluta ja silti se on raskasta.

Sun mielestä se voi olla "säälittävää", mun mielestä se on vaan hienoa jos iäkkäämpikin uskaltaa tehdä mitä haluaa eikä sitä mitä sen ikäisenä nyt vaan kuuluisi tehdä. Toivottavasti itsekin vielä matkustan ja biletän 70 vuotiaana! 

Itse tässä maailmaa jo 46 vuotta kokeena voin sanoa, että suurimman onnen olen saanut hyvistä ihmissuhteista. Harrastukset, päihteet ja uskonnot antavat vain hetkellisen helpotuksen. Ihminen kaipaa hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta.

Avain pidempiaikaiseen onneen löytyy muista ihmisistä. Perhe saattaa hyvinkin olla avain onneen . Erottuani kaipaan perhe elämää. Vaikka raskasta se oli välillä. Silloin kun oli perhe, kaipasi omaa rauhaa, nyt sitä on liiaksikin.

Eipä se elämä koskaan ole sellaista kuin haluaisi. Yksin ei ole kivaa, vaikka saa olla rauhassa eikä tarvitse riidellä kenenkään kanssa, kun puuttuu läheisyys ja lempi. Sitten toisenkaan kanssa ei ole kivaa, vaikka saa läheisyyttä ja lempeä, koska joutuu aina välillä riidellä eikä saa omaa aikaa. Usein sellanen olo että kuo lispa vaan pois.

Avainta loppuelämän onneen ei ole olemassakaan. Sellainen ajatus on hieman lapsellinen ja perustuu satuihin "ja he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti". Kukaan ihminen "ei elä onnellisena elämänsä loppuun asti" ellei sitten ole kuolemassa aivan lähipäivinä. Elämä on huomattavasti värikkäämpi ja tapahtumarikkaampi, oli elämänvalinnat millaisia hyvänsä. Ja värit tarkoittaa myös tummia sävyjä ja tapahtumarikkaus myös ikäviä tapahtumia, niin perheellisillä kuin perheettömilläkin (ainakin jos ihminen elää yli 30-vuotiaaksi ja mitä kauemmin sitä enemmän niitä värejä ja tapahtumia sinne elämään mahtuu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avain onneen on se, että tekee mitä itse haluaa eikä sitä mitä muutkin tekee ja mitä "pitäisi" tehdä. Toiselle se voi olla se perhe, toiselle matkustelu ja biletys.

Matkustelu ja biletys toimii tiettyyn ikään asti, kunnes muuttuu säälittäväksi. Toki perhettä ei kannata perustaa vain siksi, koska niin kuuluu tehdä. Sitä täytyy oikeasti haluta ja silti se on raskasta.

Missa niin sanotaan (muussa kuin viestissäsi) ja mikä se ikä on? Kiinnostaa.

Parasta elämässä on nauraminen yhdessä

Ei tietenkään välttämättä ole.

Ei varmaan kaikille. Mulle on kyllä! En olisi onnellinen ilman perhettäni. Silti tarvitsen myös muuta, kuten matkustelua elämääni, mutta perhe on ehdottomasti tärkeintä.