Lahjakas ”erityislapsi”

Kyllähän he koulussa saavat normaalia opetusta niissä aineissa, missä ovat lahjakkaita. Se riittää.

Lahjakkaan lapsen kannattaa hypätä yksi luokka yli, kunhan vain käyttäytymisen taidot siihen riittävät.

Jaa ei ole opetusta? Kyllä Suomessa jokainen pääsee kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaan lapsen kannattaa hypätä yksi luokka yli, kunhan vain käyttäytymisen taidot siihen riittävät.

Luokan yli hyppääminen on harvinaista

Vierailija kirjoitti:

Jaa ei ole opetusta? Kyllä Suomessa jokainen pääsee kouluun.

taitotason mukaista opetusta ei ole siis

Ahaa. Meillä on lahjakas "normilapsi" ja hän on "erityisluokalla" muiden lahjakkaiden lapsien kanssa. Kyllä näitä Suomessakin löytyy.

Oma as-nuori on kyllä saanut matematiikassa ylöspäin eriytettyä opetusta alakoulusta lähtien ja varsinkin nyt yläkoulussa. Hänellä on ihan virallinen päätös tuosta vaikkei mikään supernero olekaan vaan keskimääräistä lahjakkaampi. Toki riippunee paljon opettajistakin miten paljon viitsivät nähdä ylimääräistä vaivaa.

Minunkin lapseni on erityisen "viisas".

Jokainen mamma unelmoi lapsesta joka olisi kaksinkertaisesti erityinen.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mamma unelmoi lapsesta joka olisi kaksinkertaisesti erityinen.

Usko pois, että mieluummin ottaisin ihan tavislapsen kuin tuplaerityisen vaikka oma lapsi rakas onkin puutteineen.

Ihan oikeasti, nämä superlahjakkuudet, joille pitäisi yläkoulussa opettaa lukion pitkää matikkaa, ovat aivan äärimmäisen harvinaisia. Olen opettanut isoissa kouluissa kaksikymmentä vuotta, eikä yhtään ole tullut vastaan. Joo, lahjakkaita toki, mutta ei todellakaan sellaisia, joita pitäisi opettaa ihan eri tavalla. Sitä paitsi usein se ylöspäin erityittäminen kosahtaa siihen, että oppilasta ei itseään kiinnosta nähdä vaivaa. Mutta aivan varmasti, jos on superlahjakas, motivoitunut oppilas, niin saa tasoistaan opetusta. Sehän on kenen tahansa aineenopettajan unelma, että olisi tällainen oppilas. Mutta kun ne äitin mielestä neropatit eivät ehkä aina ihan niin neroja ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti, nämä superlahjakkuudet, joille pitäisi yläkoulussa opettaa lukion pitkää matikkaa, ovat aivan äärimmäisen harvinaisia. Olen opettanut isoissa kouluissa kaksikymmentä vuotta, eikä yhtään ole tullut vastaan. Joo, lahjakkaita toki, mutta ei todellakaan sellaisia, joita pitäisi opettaa ihan eri tavalla. Sitä paitsi usein se ylöspäin erityittäminen kosahtaa siihen, että oppilasta ei itseään kiinnosta nähdä vaivaa. Mutta aivan varmasti, jos on superlahjakas, motivoitunut oppilas, niin saa tasoistaan opetusta. Sehän on kenen tahansa aineenopettajan unelma, että olisi tällainen oppilas. Mutta kun ne äitin mielestä neropatit eivät ehkä aina ihan niin neroja ole.

Sanoisin, että lahjakkailta lapsilta on nitistetty oppimisen ilo pois jo alaluokilla, eivät he enää yläkoulussa loista. Varmasti on paljon koulu- ja opettajakohtaisia eroja ja luulen, että aika pienilläkin jutuilla opettaja voi pitää yllä oppimisen kipinää. Mutta kun täysin luku- ja kirjoitustaitoinen lapsi laitetaan äikän tunneilla opettelemaan kirjaimia tyyliin a:n alaosa osuu tähän viivaan ja yläosa tähän viivaan, kyllä se into laimenee. En käsitä tätä suomalaista lyttäysmeininkiä, että suuruudenhullut mammat kuvittelee lapsistaan liikoja. Kyllä monet lapset ovat vaan lahjakkaita jossain ja mikä tärkeämpää, vieläpä hyvin innostuneita oppimaan. Sitten kun into sammutetaan, pääsevät lyttääjät myhäilemään, että "minähän sanoin, ei se mikään lahjakas ollut". Minkään lahjakkuuden mukaan lapsia ei laiteta paremmuusjärjestykseen, kaikki lapset ovat parhaita omana itsenään. Olin tätä mieltä silloin, kun lapseni olivat pieniä, ja monen vuoden jälkeen olen yhä samaa mieltä. 

Olen ollut aikoinaan luma-luokalla suuressa kaupungissa, ja siellä luma-oppilaille matematiikkaa opettanut matikanopettaja muisteli että hänellä on ollut 3 oikeasti erityislahjakasta oppilasta. Toiset olivat vielä kaksosia :D Nämä oppilaat menivät kuulemma opettajan itsensä ohi matematiikassa n 15-vuotiaina.

Paljon on kuulemma ollut fiksuja ja kehityskelpoisia oppilaita, jotka ovat jatkaneet matematiikan opiskelua jopa väitöskirjatasolle, mutta ns superlahjakkuuksia oli useassa kymmenessä vuodessa ollut vain kolme. Eli ei ole mikään iso "ongelma". 

Ja tähän narratiiviin kuuluu että inkluusion vuoksi pahat ja tyhmät oppilaat nyt kiusaavat tätä erityislahjakasta lumihiutaletta ja siksi maailman tiede menettää taas yhden kirkkaimmista tulevista tähdistään masennuksen alttarille.

Luulo ei ole tiedon väärtti. Onhan näitä lahjakkaita nähty ja kuultu elämän varrella. 3v tietää jo että tulee huippu tietäjä ja nero

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aikoinaan luma-luokalla suuressa kaupungissa, ja siellä luma-oppilaille matematiikkaa opettanut matikanopettaja muisteli että hänellä on ollut 3 oikeasti erityislahjakasta oppilasta. Toiset olivat vielä kaksosia :D Nämä oppilaat menivät kuulemma opettajan itsensä ohi matematiikassa n 15-vuotiaina.

Paljon on kuulemma ollut fiksuja ja kehityskelpoisia oppilaita, jotka ovat jatkaneet matematiikan opiskelua jopa väitöskirjatasolle, mutta ns superlahjakkuuksia oli useassa kymmenessä vuodessa ollut vain kolme. Eli ei ole mikään iso "ongelma". 

Mutta ei kai kyse ole siitä, että on vain superlahjakkuuksia ja taviksia. Kyllä siihen välillekin mahtuu monta erilaista lahjakkuutta. Ja luulen, että he kyllä kyllästyvät luokalla, jossa edetään sen kaikkein hitaimmin oppivan tahtiin, vaikka eivät mitään Nobelia ikinä tavoittelisikaan.

Oma lapseni on erityislapsi, joka on poikkeuksellisen älykäs. Hän oppii asiat nopeammin kuin muut ja sitten turhautuu ja alkaa kiusaamaan näitä muita hitaampia oppilaita. Olen sanonut tästä opettajalle monta kertaa, että eikö löytyisi jotakin vaativampaa opetusta, mutta opettaja ei osaa tällaista luvata. Olen sitten itse antanut pojalle virikkeitä kotona, kun koulu ei pysty tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen mamma unelmoi lapsesta joka olisi kaksinkertaisesti erityinen.

Exceptional tarkoittaa käännettynä sekä erinomaista että poikkeuksellista. Jos kyseessä on 2E-lapsi, myös ulkopuoliset pystyvät näkemään sekä lapsen lahjakkuuden että rajoitteet. Jälkimmäisiä saatetaan tosin pitää pelkkänä asenneongelmana, kun lapsi on lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Oma as-nuori on kyllä saanut matematiikassa ylöspäin eriytettyä opetusta alakoulusta lähtien ja varsinkin nyt yläkoulussa. Hänellä on ihan virallinen päätös tuosta vaikkei mikään supernero olekaan vaan keskimääräistä lahjakkaampi. Toki riippunee paljon opettajistakin miten paljon viitsivät nähdä ylimääräistä vaivaa.

Meillä myös näin. Pikkukunnassa maaseudulla vielä. Onneksi osunut hyvät opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on erityislapsi, joka on poikkeuksellisen älykäs. Hän oppii asiat nopeammin kuin muut ja sitten turhautuu ja alkaa kiusaamaan näitä muita hitaampia oppilaita. Olen sanonut tästä opettajalle monta kertaa, että eikö löytyisi jotakin vaativampaa opetusta, mutta opettaja ei osaa tällaista luvata. Olen sitten itse antanut pojalle virikkeitä kotona, kun koulu ei pysty tarjoamaan.

Mielestäni älykkyyteen kuuluu ettei kiusaa muita. Jos kiusaa, tuskin on kovinkaan älykäs kuitenkaan.