Lue keskustelun säännöt.
Olen AINOA ihminen äitini elämässä kelle hän voi purkaa tunteitaan!
08.03.2021 |
Ja olen miettinyt mitä tehdä asialle ettei äidilläni oikein ole ketään muuta elämässään, paitsi "pinnalliset" suhteet hänen naapureiden kanssa.
Olen ehdottanut että hän voisi jutella samanikäisten ihmisten kanssa netissä, mutta siihen hän aina vastaa "ei halua" (vaikka näen äitini pintaa syvemmälle että hän kaipaisi jotakuta elämäänsä)
Joka kerta kun käyn hänellä kylässä, hänellä on aivan kauheasti asiaa ja hän haluaa purkautua AIVAN KAIKESTA minulle, mikä on joskus jopa melko ahdistavaa ja stressaavaa, että joudan kuulla KAIKKI hänen huolensa. En tiedä johtuuko se siitä että muutin melko myöhään kotoa pois(yli 24-vuotiaana) ja äitini tottui siihen että oli vähänkuin hänen aviomies( vitsi,vitsi :D) jolle avautua kaikesta. Ei hän edes olisi halunnut että muuttaisin pois, olisi varmaan katsellut minua jopa yli 30.-vuotiaaksi asti kotona. En tiedä osaako hän edes muodostaa syvällisempia ihmissuhteita muiden kuin minun kanssa, mutta tuntuu että suhteet joita hän osaa muodostaa, ovat aina pinnallisia ja kaikki muut asiat hän purkaa aina minuun? Mitä tehdä?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä tänne keskustelemaan tai ehdota terapiaa. Myös auttavia keskustelupuhelinpalveluja on olemassa, entäs seurakunnan diakonikeskusteluapu?
Itse olen ollut samassa tilanteessa, mutta hänellä oli myös alko- ongelma, joten sain hänet ko. avun piiriin.
Kerro hänelle, että et jaksa ja että hän tarvitsee ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä tänne keskustelemaan tai ehdota terapiaa. Myös auttavia keskustelupuhelinpalveluja on olemassa, entäs seurakunnan diakonikeskusteluapu?
Itse olen ollut samassa tilanteessa, mutta hänellä oli myös alko- ongelma, joten sain hänet ko. avun piiriin.
Kerro hänelle, että et jaksa ja että hän tarvitsee ammattiapua.
Ei hänellä ole nettiä kuin pieni puhelin. Eikä kuulemma halua isoa tietokonetta. Sanoin että siinä olisi helpompi chattailla ja tehdä uusia ystäviä, mutta ei. Eikä hänellä juuri ole mitään harrastuksia kun ei liiku kotinsa ulkopuolella....
=/
Olen myös ollut äitini "lokakaivo" vanhempieni erosta lähtien, jolle hän on vuodattanut kaikki oman elämänsä murheet ja muiden haukkumiset, isäni mukaanluettuna. Omia murheitani hän ei tietenkään ole jaksanut kuunnella, vaan vaihtaa äkkiä omiin kuulumisiinsa, jos yritän vähänkin jotain väliin sanoa. Nykyään olemmekin harvakseltaan tekemisissä, sillä minua ei enää kiinnosta toimia kenenkään lokakaivona, varsinkaan jos suhteessa ei ole mitään vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäydyn olemasta äitini tunteiden jätesanko, menköön terapiaan minä en ole hänen terapeuttinsa. Se ei edes aikuisen lapsen rooli. Monella tällaisen äidin lapsella olisi itsellään tarve keskustella äitinsä äitiydestä... että miten niin kuin oikeasti meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä tänne keskustelemaan tai ehdota terapiaa. Myös auttavia keskustelupuhelinpalveluja on olemassa, entäs seurakunnan diakonikeskusteluapu?
Itse olen ollut samassa tilanteessa, mutta hänellä oli myös alko- ongelma, joten sain hänet ko. avun piiriin.
Kerro hänelle, että et jaksa ja että hän tarvitsee ammattiapua.
Ei hänellä ole nettiä kuin pieni puhelin. Eikä kuulemma halua isoa tietokonetta. Sanoin että siinä olisi helpompi chattailla ja tehdä uusia ystäviä, mutta ei. Eikä hänellä juuri ole mitään harrastuksia kun ei liiku kotinsa ulkopuolella....
=/
Sinä et ole vastuussa äidistäsi. Sinun hommanasi on elää omaa elämääsi ja nauttia nuoruudesta eikä olla terapeuttina ja seuraneitinä.
Ongelmaksi koituu myös että minulla on jo oma elämä ja käyn kylässä äidilläni, hän on todella pettynyt jos viivy kolmea tai neljää tuntia. Minun pitäisi kuunneella kaikki hänen huolensa ja mitä on tapahtunut kun hänellä ei juuri ole muita ihmisiä joille kertoa. Tunnen myös syyllisyyttä tästä koska en halua että äitini on yksinäinen...