Mielenterveysongelmaisten ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen

Mitä vi t t ua horiset? Ketä sinun teltassa asumisesi ahdistaisi?

Varmasti herättää kysymyksiä, onhan se nyt ihan hemmetin omituista. Mutta ei varmasti ahdista ketään.

Muakin ahdistaisi, jos joutuisin puhumaan kanssasi yhtään mistään.

Ja tuosta keskustelusta minä sitten opin, että voi herran tähden sentään, mielenterveysongelmaiselle ihmiselle ei ikinä kannata sanoa että hänellä on mielenterveysongelma. Koska se todellakin vain pahensi asiaa! Niistä hulluista tuli vihaisia ja painostavia, ne alkoi oikein uhkailla mua.

Siinä vaiheessa tahdoin tietysti turvallisuuteni vuoksi vetäytyä tilanteesta ja katkaista välit, tahdoin pysyä heistä täysin erossa. Ajattelin että enhän minä heitä osaa hoitoon suostutella tai pakottaa, jos he ovat sairaudentunnottomia ja hoitovastaisia niin minä en sille asialle mitään mahda, joten saatoin huolehtia ainoastaan itsestäni eli tahdoin vain pysyä turvassa.

Mutta eivät he antaneet minun pysyä turvassa. He alkoivat oikein vainota minua! Eivät kertakaikkiaan antaneet periksi, jatkuvasti kävivät häiriköimässä ja sabotoimassa minua. He kertoivat minusta tuttavilleen ja rakensivat suorastaan vainoamisverkoston. Minusta tuli heidän suuri puheenaiheensa ja heillä vaikutti olevan suorastaan "pyhä missio" minua vastaan. Tuo koko juttu paisui niin paljon että he alkoivat huutaa minulle ihan kaikenlaisia solvauksia ja syyttivät minua aina milloin mistäkin, syyttivät minua kuin olisin tehnyt kaikki maailman synnit.

ap

Ihmiset on outoja mutta tuskin nyt noin outoja sentään että jonkun toisen asumisjärjestelyt olisi heille ylitsepääsemätön ongelma

Vierailija kirjoitti:

Mitä vi t t ua horiset? Ketä sinun teltassa asumisesi ahdistaisi?

Varmasti herättää kysymyksiä, onhan se nyt ihan hemmetin omituista. Mutta ei varmasti ahdista ketään.

Olisiko olleet viranomaisia jotka olleet huolissan aloittajasta?

Ja ap tulkinnut sen ahdistukseksi?

Höh, typerä provo. Keksi seuraavalla kerralla vähän parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vi t t ua horiset? Ketä sinun teltassa asumisesi ahdistaisi?

Varmasti herättää kysymyksiä, onhan se nyt ihan hemmetin omituista. Mutta ei varmasti ahdista ketään.

Olisiko olleet viranomaisia jotka olleet huolissan aloittajasta?

Ja ap tulkinnut sen ahdistukseksi?

Tai olleet sukulaisia tai hoitohenkilökuntaa (psykologi, hoitaja, lääkäri...).

Tuo vainoaminen kävi niin uhkaavaksi että jouduin häipymään kokonaan. Eli pakkasin telttani ja pakenin kauas niin että mielisairaat eivät enää löytäisi minua.

Nyt sitten olen oppinut että jos jatkossa asuu teltassa tms, niin se täytyy tehdä sillä tavalla että se ei herätä hullujen huomiota, se täytyy tehdä hullujen katseilta piilossa.

Ja opin myös, että jos hullujen huomiota saan, jos heille aiheutuu ahdistusta, niin minä en mitenkään voi saada sitä ahdistusta laskemaan. Aivan normaali kärsivällinen ymmärtäväinen rauhallinen asiallinen keskusteleminen heidän kanssaan, selittäminen, vastaaminen - se ei auta mitään vaan vain pahentaa heidän ahdistustaan. Heidän kanssaan ei voi ryhtyä vuorovaikutukseen koska siitä seuraa aina vain pahaa. Täytyy pitää välit kokonaan poikki heihin, ei yhtään vuorovaikutusta.

ap

Suoraan sanottuna tuo kuulostaa siltä, että olet itse mt-ongelmainen. En usko että sinua vainotaan ja sabotoidaan, tämä on nyt omassa päässäsi. esim. paranoidi skitsofrenia oireilee noin.

Jos luulet että kaikki muut ympärilläsi ovat sairaita, sekin voi olla sairauden oire. 

Tuo on tyypillistä mielenterveysongelmaisille: "kaikki muut on hulluja mutten minä".

Nuo mt-ongelmat vaikuttivat etenevän tähän tapaan:

Alkuun telttani aiheutti hulluissa ahdistusta. Keskustelut eivät asiaa auttaneet, vaan silloin heille vaikutti kehittyvän monenlaisia omituisia ajatuksia, huolta, jopa harhaluuloja, heidän mielikuvituksensa vaikutti luovan aivan älyttömiä juttuja. Eli keskustelut eivät selkiyttäneet yhtikäs mitään vaan päinvastoin vain mutkistivat asioita paljon, teltastani vaikutti tulevan heidän aivoissaan aivan jättimäinen monimutkainen sekasotku. Minä en alunperinkään ymmärtänyt mitä niin outoa siinä oli että minä asuin teltassa, heille se oli jättimäinen ajatussekamelska ja he vaativat minua selvittämään sitä heidän aivojensa sisäistä sekamelskaa - ja enhän minä heidän käsittämättömiä ajatuksiaan osannut selvittää, ei minulla ollut aavistustakaan miten he olivat osanneet tehdä niin yksinkertaisesta asiasta niin monimutkaisen. He kiivaasti vaativat minua selvittämään sotkua mikä oli olemassa ainoastaan heidän päänsä sisällä, mikä ei todennäköisesti mitenkään liittynyt telttaani. Joten enhän minä enää mitään osannut selvittää.

Tällöin heillä ahdistuneisuus muuttui vihamielisiksi tunteiksi, siis suuttumukseksi ja loukkaantumiseksi. Keskustelut kävivät mahdottomiksi koska minun piti hirveästi varoa sanojani, koska mitä hyvänsä sanoinkin saattoi laukaista heissä aivan käsittämättömän suurta aggressiota, aivan kuin pieninkin sanani olisi satuttanut heitä aivan sydänjuuriin saakka.

Seuraavaksi heistä tuli pakkomielteisiä. He verkostoituivat. Vainoamisverkosto. Ja siitä eteenpäin heidän toimintansa minua kohtaan olikin silkkaa väkivaltaa. Siis uhkailua, solvaamista, jne. Aivan kuin minä olisin ollut jokin suuri paha, jota vastaan heidän täytyi käydä suuri sota, minut täytyi tuhota. Heidän käsittämätön vihamielisyytensä siis vain kasvoi ja kasvoi.

Pakenemiseni oli ainoa tapa lopettaa tuo vaaratilanne, ainoa tapa minulta pelastua hengissä. Varmaankin hullut muistavat minut yhä ja kantavat kaunaa minulle kuvitelmiensa vuoksi.

ap

pitääks tuo nyt ymmärtää nii että ap on ehkä asunnoton joka vähä niinku ironialla kirjoittelee tänne jostai saamastaan kohtelusta...?

😕

Minulle teltassa asuminen on maailman yksinkertaisin asia. En osaa keksiä ainuttakaan kysymystä telttailuun liittyen.

Mutta hulluilla niitä kysymyksiä riitti. Aina vain lisää kysymyksiä. Aina vain typerämpiä kysymyksiä. Ne kysymykset eivät vaikuttaneet edes sisältävän minkäänlaista infomaatiota, mitään relevanttia, ne vaikuttivat olevan silkkoja "tyhjiä kysymyksiä". Siis ne eivät sisältäneet informaatiota, niillä ei ollut käytännön painoarvoa, mutta silti hulluilla oli niissä kysymyksissä jättimäinen tunnelataus. Informaatiotyhjiä voimakkaasti tunnelatautuneita kysymyksiä. Ja ne tunteet olivat todella vihamielisiä.

Yritin tehdä yhteistyötä, yritin olla joustava, kärsivällinen, anteeksiantavainen,... tuo kaikki vain pahensi asioita. Koko tyhjästä tempaistu konflikti vain jatkui ja paisui. Miten tyhjä ongelma voikin eskaloitua massiiviseksi vaaralliseksi sodaksi missä kaikki hullut olivat liittoutuneet minua vastaan? Kaikkea mitä sanoin saatettiin käyttää minua vastaan, kaikesta mitä en sanonut minua syytettiin. Kaikki paha mitä niille hulluille oli elämänsä aikana tapahtunut - sen kaiken he jotenkin kytkivät tähän minun telttaani, he syyttivät minua kaikesta pahasta mitä heille oli koskaan tapahtunut, kaikista niinkin ikivanhoista asioista jotka olivat tapahtuneet jo ennen syntymääni.

Hullujen aivoissa kaikki maailman synnit olivat yhtäkkiä minun syytäni, minun vastuullani, ja minun olisi pitänyt korvata ne! He tahtoivat minun maksavan kaikista maailman synneistä! Eikä niistä voi maksaa millään muulla kuin verellä, hengellä. He tahtoivat ristiinnaulita minut. Mutta ei tosiasiassa ristiinnaulitsemiseni olisi tapahtunut maailman syntien tähden - vaan niiden hullujen sairauden tähden!

En tahtonut mielisairauden marttyyriksi. Minä pakenin.

ap

Toivottavasti aapee on sen avun piirissä mikä hänelle kuuluu ja johon hänellä on oikeus.

Onneksi ap sun ei tarvitse olla hullujen kanssa tekemisissä, eihän?

Vierailija kirjoitti:

Ja tuosta keskustelusta minä sitten opin, että voi herran tähden sentään, mielenterveysongelmaiselle ihmiselle ei ikinä kannata sanoa että hänellä on mielenterveysongelma. Koska se todellakin vain pahensi asiaa! Niistä hulluista tuli vihaisia ja painostavia, ne alkoi oikein uhkailla mua.

Siinä vaiheessa tahdoin tietysti turvallisuuteni vuoksi vetäytyä tilanteesta ja katkaista välit, tahdoin pysyä heistä täysin erossa. Ajattelin että enhän minä heitä osaa hoitoon suostutella tai pakottaa, jos he ovat sairaudentunnottomia ja hoitovastaisia niin minä en sille asialle mitään mahda, joten saatoin huolehtia ainoastaan itsestäni eli tahdoin vain pysyä turvassa.

Mutta eivät he antaneet minun pysyä turvassa. He alkoivat oikein vainota minua! Eivät kertakaikkiaan antaneet periksi, jatkuvasti kävivät häiriköimässä ja sabotoimassa minua. He kertoivat minusta tuttavilleen ja rakensivat suorastaan vainoamisverkoston. Minusta tuli heidän suuri puheenaiheensa ja heillä vaikutti olevan suorastaan "pyhä missio" minua vastaan. Tuo koko juttu paisui niin paljon että he alkoivat huutaa minulle ihan kaikenlaisia solvauksia ja syyttivät minua aina milloin mistäkin, syyttivät minua kuin olisin tehnyt kaikki maailman synnit.

ap

Aamulla pääsee päälääkäriin.

Kyllä jokaisen on oikeus asua vaikka sillan alla ilman että apua tyrkytetään...

Siis oletko siellä pakkasessa nyt provoamassa vauvapalstalle? Luulisi, että koneesi olisi pimahtanut jo...

Tää on niin TOTTA! Samassa ”teltassa” ollaan. Terkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vainoaminen kävi niin uhkaavaksi että jouduin häipymään kokonaan. Eli pakkasin telttani ja pakenin kauas niin että mielisairaat eivät enää löytäisi minua.

Nyt sitten olen oppinut että jos jatkossa asuu teltassa tms, niin se täytyy tehdä sillä tavalla että se ei herätä hullujen huomiota, se täytyy tehdä hullujen katseilta piilossa.

Ja opin myös, että jos hullujen huomiota saan, jos heille aiheutuu ahdistusta, niin minä en mitenkään voi saada sitä ahdistusta laskemaan. Aivan normaali kärsivällinen ymmärtäväinen rauhallinen asiallinen keskusteleminen heidän kanssaan, selittäminen, vastaaminen - se ei auta mitään vaan vain pahentaa heidän ahdistustaan. Heidän kanssaan ei voi ryhtyä vuorovaikutukseen koska siitä seuraa aina vain pahaa. Täytyy pitää välit kokonaan poikki heihin, ei yhtään vuorovaikutusta.

ap

Ap, olen todennut saman. Jos elät ja olet jotenkin valtavirrasta poikkeavalla tavalla, sinua aletaan maalittaa. Ahdistuksissaan oravanpyöräläiset eivät siedä erilaisuutta, joka sinänsä ei kuulu heille eikä haittaa heitä mitenkään. Joten parempi, ettei ole tekemisissä heidän kanssaan. Pitääkööt omat neuroosinsa; minä olen vapaa.