Olisitko mieluummin "standardi-kaunis" vai persoonallisesti kaunis (eli ehket niin kaunis)?
En sano kummankaan olevan omasta mielestäni parempi kuin toinen.
Joinakin päivinä toivoisin olevani luonnollisen kaunis ja että kasvot olisivat symmetriset ja en erottuisi joukosta sen kummemmin, olisin vain kaunis.
Toisena päivänä toivon, että olisin jotenkin spesiaalimpi, ehkä jotenkin erityisen timmi tai erityisen tyylikäs ja jotenkin kasvoiltani mieleenpainuva. Ehkä hauska pin up-henkinen ja hiukan seksikäs, toisaalta taas söpö ja herttainen.
Miettiikö kukaan tällaista ylipäätään? :)
Eihän nuo toisiaan poissulje tietty.
Kommentit (11)
Standardikaunis ehdottomasti! Nyt olen vain persoonallisen ruma.
Hyvänen aika, enpä kyllä ole miettinyt. Minulle istuu hyvin olla persoonallisen näköinen, kun olen muutenkin outo. Tuskin osaisin olla muunlainen.
Ns.persoonallisesti kaunis kuvaa yleensä heitä jotka eivät ole kauniita, koska kaikkihan haluais kuitenkin olla. Ei raaskita sanoa et joku ei ole kaunis, siksi keksitty tuo teennäinen ilmaisu.
Tekee hallaa niille, jotka ehkä aidosti saattais olla erikoisen näköisiä, mutta silti jotenkin viehättäviä, jos samaan kategoriaan sullotaan rumat.
Lapsena ja nuorena kauniit muuttuvat jostain syystä aikuistuttuaan vähemmän viehättäväksi ulkonäöltään.
Persoonallinen, ku muutenkin näytän siltä, et voisin olla Röllikylästä karannut.
Standardikaunis tietenkin. Kuka nyt semiruma haluaisi olla?
T. Ruma
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja nuorena kauniit muuttuvat jostain syystä aikuistuttuaan vähemmän viehättäväksi ulkonäöltään.
Ehkä se ei nyt ihan niin yksinkertaista ja suoraviivaista ole.
Persoonallisen kaunis mieluummin, koska standardikauniita ei välttämättä oteta vakavasti. Sopisi paremmin tavoitteesiini elämässä. Nyt olen vain tosi tavallisen näköinen, en kaunis, mutta en huomiota herättävän rumakaan. Täyttä tapettia vain.
Ja älköön vaivautuko kommentoimaan "mitä väliä", kiitos. Kunhan tässä kulutan aikaani ja ulkonäköön liittyvät asiat kiinnostavat. :) ap