Miksi lopetit toiseen ihmiseen tutustumisen?

Hänestä tuli rajoittavia piirteitä eteen vaikka olimme vasta tutustumis asteella. Mua alko karmii ja mielenkiinto meni tähän jätkään samantien..

Mies petti ja jäi kiinni kuin näin koneelta joka jäänyt auki vahingossa. Kielsi vielä ja syytti minua että käsitin väärin kun ei tiennyt olin nähnyt _kaiken_.

Nainen oli takiainen

Tästähän on jo se pitkä ketju "miksi lopetit toisen tapailun"

Reagoikaa, ei reakoikaa

-metsästysharrastus,

-pahanhajuinen hönkä,

-leveily sillä, että saisi kenet vaan,

-luokka-ero ("hyvin tienaavalla on varaa ostaa parempaa ruokaa = elää pitempään"-lausahdus)

M

Lähetteli lahjoja ilman mitään syytä.

Kannabis

Vierailija kirjoitti:

Lähetteli lahjoja ilman mitään syytä.

Saisinko hänen puhelinnumeronsa? Tykkään lahjoista :)

Ei oikeastaan kiinnosta

Henkilö selosti kaikki yksityisasiansa. Mitään ei jätetty kertomatta. Tiesin muutaman tapaamisen perusteella jo kaiken hänen puolisonsa suhteesta exään, ja heidän yhteisiin lapsiinsa. Kävi nopeasti ilmi, että tällä henkilöllä ei ollut elämässään yhtään normaalisti elämää ihmistä, joka olisi tehnyt normaalit elämän valinnat, vaan kaikki olivat moniongelmaisia.

Harmi sinällään, hän oli muuten tosi mukava, mutta nämä sotkuiset ongelmavyyhteet ahdistivat minua todella paljon (olen ennenkin joutunut tekemisiin ongelmaisten kanssa ja se vie minulta voimat kun odotan aina pahinta). Lisäksi huomasin että alusta lähtien meidän suhteemme meni siihen että minä neuvoin ja opastin häntä elämässä, kuin vanhempi lasta vaikka molemmat olivat aikuisia.

Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta en voi seurata vierestä tuollaista kaatopaikkatouhua.

Nainen oli jatkuvasti takajaloillaan, antoi jatkuvasti viesteillä ymmärtää että haluaa tavata ja livenä kertoo kyllä itsestään enemmän. Yritin esimerkiksi kysyä missä päin Helsinkiä hän asuu, ei suostunut kertomaan edes suuntaa vaikka tuskin asuinalueen perusteellakaan hänen kotiosoitettaan kukaan saa selville. Meni jotenkin maku, kun sama efekti toistui joka asiassa. Kyseli kyllä jatkuvasti minusta samoja asioita joita ei suostunut itsestään kertomaan. Asuinalue olisi ollut ihan kiva tietää tapaamista suunnitellessa, että tietää mistä päin katselee esim. kahviloita, tai suuntaa onko kantakaupungissa, itä-helsingissä vai lännessä...

Loppupeleissä laitoin itse jutun poikki ennen yhtään tapaamista ja ajattelin, että ei noin jyrkkä varautuneisuus ihmisestä katoa yhden livetapaamisen jälkeen vaikka voisi vähän pehmetäkkin. Olen itsekin kokenut traumoja ja tiedän kyllä miten vaikeaa kaltoinkohdelluksi tulleena voi olla kohdata ihmisiä, mutta en jaksa ruveta aikuisena kenenkään terapeutiksi.