Kuuluuko sinulle "ei mitään"?

Joo. Sain uuden työn.

Äiti täytti 70 v.

Naapuriin muuttu uusi perhe.

Onhan tossa jutun juurta.

Se on vain kohtelias vastaus silloin kun huvittaisi oikeasti todeta, että v i ttuako se sulle kuuluu.

Minulle kuuluu aina vaan hyvää vaikka mikä olisi. En tahdo jutella syvällisiä puolituttujen kanssa, nehän ovat ainoat jotka kysyy "mitä kuuluu?". 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kuuluu aina vaan hyvää vaikka mikä olisi. En tahdo jutella syvällisiä puolituttujen kanssa, nehän ovat ainoat jotka kysyy "mitä kuuluu?". 

Juuri näin. Minulle kuuluu tällä hetkellä "Ihan ok". En enää viitsi valehdella niin räikesti, että vastaisin "hyvää." "Ihan ok" Tarkoittaa, että lähes kaikki asiat on huonosti. Olen todellisuudessa pitkällä sairaslomalla ja teini-ikäinen lapsi on sairastunut psyykkisesti. Mutta en kai minä nyt tuollaisia ala jossain kaupassa kertomaan.

Sama kuin 4:llä. Erittäin huonosti menee edelleen, mutta mitä sitä kertomaan ihmisille jotka juoruilee joka tapauksessa.

Kyllä mä saatan niin vastata jos en halua kertoa.

Joskus kuuluu enemmän joskus vähemmän, mutta en osaa ruveta tuohon kysymykseen sen enempää avautumaan.

Kyllä. Elämäni on ollut yhtä " Päiväni murmelina" koronan jälkeen. Työt loppuivat.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin 4:llä. Erittäin huonosti menee edelleen, mutta mitä sitä kertomaan ihmisille jotka juoruilee joka tapauksessa.

Eipä semmoisille voi mitään kertoa...

Vierailija kirjoitti:

Joskus kuuluu enemmän joskus vähemmän, mutta en osaa ruveta tuohon kysymykseen sen enempää avautumaan.

Olisi kyllä hyvä opetella vastaamaan jotain..p

Peetä.

”Samaa paskaa.”

Mun vakkari: "ei mitään uutta". Eli suomeksi samaa pa*kaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Elämäni on ollut yhtä " Päiväni murmelina" koronan jälkeen. Työt loppuivat.

Sama. Ainoat muutokset kuulumisiin/elämään on viimeisen vuoden aikana olleet huonoja eli toisaalta sitä jo toivoo aamulla herätessään, että koko päivänä ei mitään tapahtuisikaan koska mitään hyvää se ei tiedä.

Uusimpana on nyt joihinkin iltoihin ilmaantunut ajatus, että josko sitä ei huomenaamulla enää herääkään edes murmelina... Ja se ajatus ei enää edes ahdista tai harmita.

Viimeinen vuosi on ollut sellaista pskaa että siinä ei ole mitään kerrottavaa kenellekään. 

Parempi sanoa ettei kuulu mitään kuin kertoa alkaneensa katsella sopivaa oksaa.

Eipä täs mitään ihmeempiä. Samaa rataa, kuin ennenkin. Ja valitettavan tottakin on.

Useimmiten ei kuulu mitään erikoista. Tai sitten saattaa kuulua niin erikoisia asioita, ettei jaksa alkaa selittämään.