Moniko täällä olisi jossain vaiheessa eronnut miehestään jos ei olisi yhteisiä lapsia?

Ihan jo siksi, että mieheni on mun eka poikakaveri ja olisi ollut mielenkiintoista olla välillä sinkkukin ja katsoa muitakin miehiä sillä silmällä.



Mutta koska onnellinen vahinko sattui ja tulin äidiksi jo 20v niin olen kyllä ollut onnellinen suht hyvästä miehestäni ja perheen isästä jota vielä rakastankin.

lähinnä vauva-aikoina kummankin unenpuutteen vuoksi.

asuttaisiin jo eri osoitteissa jollei olisi lapsia

sillä kuten jo joku muukin sanoi, pahimmat kriisit on eletty vauva-aikana.

en kyllä olisi nähnyt noita huonoja puolia ilman lapsia.

viime syksynä oisin lähteny kalppimaan.. ja edelleen lähtisin jos vois.

vaikka mieheni onkin ensimmäinen poikaystäväni.



sen lisäksi että hän on upea aviomies, on hän myös mahtava isä!

Mies ei suostunut. Paransi tapansa ja hankittiin toinen lapsi. Lapset sai taistelemaan suhteen eteen.

olisin lähtenyt. pitäisi varmaan nytkin.

juuri asiasta kauhea kriisi päällä-- haluaisin pois, mutta on pienet lapset..

inhottava tilanne, ei voi mitään :( ehkä sitten joskus..

mitäs nyt äiti ei tekisi lastensa hyväksi...tässä sitä ollaan edelleen huonossa suhteessa,mutta ehjässä perheessä..