Kilpailetko ystäviäsi vastaan?

Onko sulla taipumusta vertailla elämääsi ystäviesi elämään?

Jos kaverilla menee "paremmin", onko se sulle ongelma?

Ajatteletko, että paras kaveri on sellainen joka on hiukan rumempi, köyhempi, ehkä parisuhteessa ongelmia, epävarma, kaipaa vahvistusta..?

Mulla on ollut nuorena paljon kavereita. Harrastin paljon ja olin sosiaalinen, ainakin esitin sosiaalista.

Nyt aikuisena ystäviä on vain yksi. Kavereita on edelleen useita, mutta jostain syystä musta on tuntunut AINA siltä, että ystävyys on ikuista kilpailua.

Mulla on elämässäni asiat hyvin. Teen paljon itsetutkiskelua, satsaan perheeseen, olen periaatteellinen ja elän omien arvojeni mukaan. Pidän itsestäni huolta ja olen kiitollinen, aidosti, kaikesta mitä mulla on.

Ennen olin takertuva, kateellinen, mustasukkainen ja hankala. Hain huomiota somessa ja ajattelin että kaiken pitää näyttää "täydelliseltä", pelkäsin mokaamista ja muiden mielipiteitä.

Olen muuttunut tosi paljon muutaman vuoden aikana. Puhdistanut elämääni, ottanut etäisyyttä ikäviin asioihin ja käsitellyt ne.

Nyt olen ollut avoin "maailmalle" eri tavalla.

Mutta valitettavasti huomaan että ne kaverit ja ystäväni eivät ole yhtä mielissään tästä muutoksesta, huomaan että saan jatkuvasti pientä kuittia menneisyydestä ja mulle ei enää kerrota asioita.

Jos jokin asia on ikävästi (töissä ongelmia tai lapsilla murheita tms.), keskusteluyhteys löytyy jälleen. Mulla pitäisi ilmeisesti mennä aina huonosti, että olen hyvää seuraa.

Haluaisin ihan hirveästi jonkun luotettavan ystävän, joka AIDOSTI haluaa mun parasta. Jonkun joka olisi rohkea ja itsevarma, sellainen jonka kanssa ei tarvitsisi ikinä miettiä että on mielessä taas joku kilpailu.