Luin niitä Koskelan tapauksen kuulusteluja ja tajusin, että ex-liitossani oli paljon samaa

Ex-miehellä oli tapana rankaista ja nöyryyttää tosi pienistä jutuista, heitellä tavaroita ja lyödä/satuttaa. Jos tein pienenkin erheen tai suunnilleen multa tipahti tavara, sain kamalat huudot tai jopa nyrkistä.

Jotenkin siihen tilanteeseen vain "laitostui". Lopulta se oli niin arkista, ettei tuntunut juuri miltään enää mikään, ei haukkumiset, ei satuttaminen, ei oikein mikään. Toisaalta exä sitten lopulta teki aina kaikki päätökset puolestani ja hoiti kaiken muun tärkeän. Erosin, koska tajusin, että se väkivalta eri muodoissaan ylitti sellaisen rajan, että olisin menettänyt terveyteni tai henkeni, jos olisin antanut tilanteen jatkua. Nyt olen sitten "nolo", vähän reppana sinkkunainen. Olisin tavallaan ollut arvokkaampi kansalainen sen hirveän exäni kanssa.

Jäi tuo "laitostuminen" päälle siitä liitosta ja vieläkin tuntuu vaikealta elää ilman kumppania liiton jälkeen. En ole enää kyennyt löytämään ketään eron jälkeen, tosin vieläkään ei ole edes voimia sellaiseen. Kaltaisiani ihmisiä on Suomessa todennäköisesti tuhansia, jopa kymmeniätuhansia.