Onko se niin että yksin sinkkuna on parempi kuin huonossa suhteessa

Ja tässä ero piitkästä suhteesta, ei mistään parin kk säädöstä.

On. Paljon parempi. Olen tyytyväinen siihen, että vihdoin jaksoin erota.

Kyllä on. Sitten kun suhde tuntuu yrittämiseltä, niin aika päättää se.

Kyllä se niin on. Riippuen tietysti myös varmaan siitä, kuinka huono suhde on kyseessä. Mitä saat suhteesta tällä hetkellä? Mitä sellaista saisit sinkkuna, mitä et nyt saa? Kumpi kuulostaa huonommalta: loppuelämä tämän henkilön kanssa, tällaisessa parisuhteessa vai loppuelämä sinkkuna? Eihän se toki tarkoita, että kumpikaan todella toteutuisi: parisuhde voi parantua tai loppua myöhemmin, ja sinkkuus voi myös loppua.

Vaikka en löytänytkään lapsilleni toista isäehdokasta koskaan, ei kaduta, että jäin ilman lapsia. Paljon parempi näin kuin siinä suhteessa, josta lähdin. Ja onneksi en silloin tiennyt sitä, että ei sitä toista löydykään, joten ei sitä tarvinnut silloin miettiä. En olisi kuitenkaan halunnut lapsia eksän kanssa, koska se ei olisi ollut hyvä kasvualusta. 

Vasta kun eroaa huonosta suhteesta, tajuaa miten paljon parempaa elämä on sinkkuna. Koko ajan ei ahdista, vituta tai kyllästytä. Kotona saa tehdä mitä haluaa, sisustaa miten haluaa ja olla silloin kun haluaa. Mieli on iloisempi, vapaampi ja energisempi. Kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako tuhlata kallisarvoista aikaansa ja energiaansa ihmiseen, josta tulee huono olo.

Tsemppiä ratkaisuun!

Paljon parempi sinkkuna. Eron jälkeen aloin hengittämään vapaasti ja jotenkin heräsin eloon. Suhteessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta eron jälkeen huomasin, että kuihduin vaan sisältä.

Saman asian kanssa täällä kipuilen, ja vaakakuppi on tosiaan kallistumassa eroon.

Samoin kuin aloittajalla, takana on pitkä parisuhde ja lapsiakin on. En ole tekemässä tätä päätöstä kevyesti ja miettinyt asiaa jo parisen vuotta.

Ero kuitenkin näyttää tulevan, mieheni käyttää ikävää sanallista väkivaltaa, ei osallistu vanhemmuuteen, ei halua yhteisiä asioita kanssani enää. Ei kuitenkaan haluaisi erota.

Mutta minä haluan, haluan hengittää vapaasti, olla kotona rauhassa lasteni kanssa, harrastaa, lopettaa sen miettimisen milloin tulee taas haukkumista milloin mistäkin. Mainittakoon vielä, että mieheni ei ole halunnut seksiä enää pitkiin aikoihin.

Ehkäpä miehelle on jo toinen, ihan sama mulle, mutta miksi ei sitten jo lähde tästä ja lakkaa haraamasta eroa vastaan?

Ehkä joskus tapaan kivan miehen ja jos en, niin sitten en.

Mutta ketään en halua, ellei sitten oikeasti ole kiva mies, joka osaa parisuhteessa olla.

Ehkä joskus

Vierailija kirjoitti:

Saman asian kanssa täällä kipuilen, ja vaakakuppi on tosiaan kallistumassa eroon.

Samoin kuin aloittajalla, takana on pitkä parisuhde ja lapsiakin on. En ole tekemässä tätä päätöstä kevyesti ja miettinyt asiaa jo parisen vuotta.

Ero kuitenkin näyttää tulevan, mieheni käyttää ikävää sanallista väkivaltaa, ei osallistu vanhemmuuteen, ei halua yhteisiä asioita kanssani enää. Ei kuitenkaan haluaisi erota.

Mutta minä haluan, haluan hengittää vapaasti, olla kotona rauhassa lasteni kanssa, harrastaa, lopettaa sen miettimisen milloin tulee taas haukkumista milloin mistäkin. Mainittakoon vielä, että mieheni ei ole halunnut seksiä enää pitkiin aikoihin.

Ehkäpä miehelle on jo toinen, ihan sama mulle, mutta miksi ei sitten jo lähde tästä ja lakkaa haraamasta eroa vastaan?

Ehkä joskus tapaan kivan miehen ja jos en, niin sitten en.

Mutta ketään en halua, ellei sitten oikeasti ole kiva mies, joka osaa parisuhteessa olla.

Ehkä joskus

Kuulostaa järkevältä.

Vierailija kirjoitti:

Saman asian kanssa täällä kipuilen, ja vaakakuppi on tosiaan kallistumassa eroon.

Samoin kuin aloittajalla, takana on pitkä parisuhde ja lapsiakin on. En ole tekemässä tätä päätöstä kevyesti ja miettinyt asiaa jo parisen vuotta.

Ero kuitenkin näyttää tulevan, mieheni käyttää ikävää sanallista väkivaltaa, ei osallistu vanhemmuuteen, ei halua yhteisiä asioita kanssani enää. Ei kuitenkaan haluaisi erota.

Mutta minä haluan, haluan hengittää vapaasti, olla kotona rauhassa lasteni kanssa, harrastaa, lopettaa sen miettimisen milloin tulee taas haukkumista milloin mistäkin. Mainittakoon vielä, että mieheni ei ole halunnut seksiä enää pitkiin aikoihin.

Ehkäpä miehelle on jo toinen, ihan sama mulle, mutta miksi ei sitten jo lähde tästä ja lakkaa haraamasta eroa vastaan?

Ehkä joskus tapaan kivan miehen ja jos en, niin sitten en.

Mutta ketään en halua, ellei sitten oikeasti ole kiva mies, joka osaa parisuhteessa olla.

Ehkä joskus

Mun mielestä kannattaa erota. Itse erosin, mies ei osallistunut ja suhteessa oli muitakin tosi pahoja verbaalisia ongelmia. Ratkaisu kannatti tehdä eron suuntaan ehdottomasti, vaikka rankka päätös oli

ap

Ero ei ole koskaan helppo, mutta jos voi huonosti suhteessa niin silloin suosittelen lähtemistä.

Huonosti voimisella tarkoitan, että suhde vie voimavarat, ahdistaa tai suhteessa ei ole mahdollisuutta olla oma itsensä.

Olen itse kahdesti eronnut - kerran omasta päätöksestä tai kerran puolison päätöksestä. Molempien erojen jälkeen olen havainnut, että elämäni muuttui parempaan. Molempien erojen jälkeen tapahtui henkistä kasvua ja kehityin ihmisenä. Jos vielä pariudun niin en halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa.