Elämä valuu hukkaan, vaikka en haluaisi.
Mietin pitkään mitä kirjoitan. Haluaisin kirjoittaa ja avautua, mutta en löydä sanoja. Tämä liittyy vahvasti ongelmaani. Usein haluan tehdä asioita, jotain edes, mutta harvoin keksin mitä ja kaikkeen pitää itsensä pakottaa. Ja se tunne, jos joku, on erittäin epämiellyttävä.
Käyn töissä. Hyvässä sellaisessa. Unelma-ammatissa, joka on sekin viime vuodet alkanut olemaan taistelua. Työ kuitenkin rytmittää elämää ja siitä haluan ehdottomasti pitää kiinni.
Olen yh ja lapsen vuoksi usein pakotan itseni liikkeelle. Mutta vain lapsen vuoksi. Itse en asioista saa nautintoa. Tiedostan, että voisin joskus tehdä asioita vain itseäni varten, mutta käsi sydämellä joudun toteamaan, että en keksi mitään, minkä kokisin lisäävän omaa hyvinvointia / elämästä nauttimista.
Kaipaan turvaa. Pysyvyyttä. Normaalia arkea, joka ei tunnu taistelulta. Sisältöä elämään.
Kiitos kun sain avautua. <3 En varsinaisesti kaipaa neuvoja. Olen hyvin pitkälle hyväksynyt, että olen tällainen, vähäenerginen ja apatiaan taipuvainen henkilö, mutta toki sitä silti toivoisi muuta.
Olemme erilaisia ja hyvä niin. Ehkä itse olen sitä tasapainoa vielä etsimässä.
Kiitos jos jaksoit lukea, se on jo iso asia.
Kommentit (3)
Minusta kuulostat masentuneelta. Juuri tuo on masennuksen merkki, ettet keksi mitään mielihyvää tuottavaa.
Netistä löytyy masennustestejä ja erilaisten auttavien tahojen yhteystietoja. Itselläni masennukseen ja ahdistukseen on jonkin verran auttanut liikunta eli pitkät kävelylenkit. Vaikutus ei tunnu ihan heti, mutta jossain vaiheessa huomasin mielialani kohentuneen hieman. Unen laatukin parani.
Anteeksi, en osaa enempää auttaa, kun olen niin hukassa itsekin. Korona-aikakin saattaa vaikuttaa mielialaan yllättävillä tavoilla.
Mukavaa viikonloppua! Koeta rentoutua, jos mahdollista.
Kuulostaa surulliselta. Oletko varma ettet sairasta masennusta? Kirjoituksesi vaikuttaa siltä. Tee netissä masennustesti ja katso paljonko saat pisteitä.
Ei elämän tarvitse olla tuollaista uuvuttavaa ja harmaata. Ei ole lapsenkaan etu kun hän huomaa että pakottaudut tekemään asioita hänen takiaan. Jo ihan siksikin kannattaisi hakea apua ja koittaa saada iloa elämäänß
Helpottaa kun lapsi kasvaa ja saa otettua aikaa itselleen, käy vaikka kävelyllä yksin, ihan pienetkin asiat tuo piristystä arkeen.