Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut köyhät kuvittelevat, että varakkaat tuhlailevat rahaa? Sitten kun he itse saavat rahaa, he
27.02.2021 |
tuhlaavat kaiken pois. Ja ovat taas köyhiä. Mitä järkeä?
Kommentit (8)
Voivat tuhlata jonkun ihmisen elämässään säästämän omaisuuden tuosta vain. Mielestäni se on pöyristyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooh, ei pidä olla niin jyrkkä.
Arvatkaapa mitä minä tein kun ensimmäiset tulot puoleen vuoteen tulivat?
Ostin vesimelonin.
Istuin lattialla meloni sylissä ja huojuin puolisen päivää.
Sitten söin viimeiset näkkileivän palat ja lähdin räätäliin hankkimaan pari pukua, kaupasta kengät ja kunnollisen pitkän takin.
Sitten takaisin jalan kotiin huojumaan melonin kanssa.
Että sellaista.
Tulee mieleen lottovoittajat. Suomessa osaavat olla vielä säädyllisiä, mutta esim. amerikassa tuppaavat tuhlaamaan koko voittonsa melkein samantien. Joku nuorikin osti kaikille kavereilleen upouudet urheiluautot ja siihenhän se voitto melkein menikin.
Vierailija kirjoitti:
Nooh, ei pidä olla niin jyrkkä.
Arvatkaapa mitä minä tein kun ensimmäiset tulot puoleen vuoteen tulivat?
Ostin vesimelonin.
Istuin lattialla meloni sylissä ja huojuin puolisen päivää.
Sitten söin viimeiset näkkileivän palat ja lähdin räätäliin hankkimaan pari pukua, kaupasta kengät ja kunnollisen pitkän takin.
Sitten takaisin jalan kotiin huojumaan melonin kanssa.
Että sellaista.
Ihan hienoa, mutta miksi huojuit melonin kanssa?
Kuka niitä kymmenien tuhansien luksusskumppia ja satojen tuhansien autoja jne sitten ostelee? Noita ei ihan keskituloinenkaan osamaksulla nauti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi sijaisesti rikkaat ei tuhlaa. Hankinnat tehdään harkiten ja ostetaan kestävää. Toki joskus vähän luksustakin.
Systeri sai syksyllä useamman tonnin konjakkipullon lahjaksi. Laittoi sen olkkariin kaapin päälle. Sille on naurettu jälkikäteen että kaappi kokenut todellisen arvon nousun kun laitettiin konu kaapin päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nooh, ei pidä olla niin jyrkkä.
Arvatkaapa mitä minä tein kun ensimmäiset tulot puoleen vuoteen tulivat?
Ostin vesimelonin.
Istuin lattialla meloni sylissä ja huojuin puolisen päivää.
Sitten söin viimeiset näkkileivän palat ja lähdin räätäliin hankkimaan pari pukua, kaupasta kengät ja kunnollisen pitkän takin.
Sitten takaisin jalan kotiin huojumaan melonin kanssa.
Että sellaista.
Ihan hienoa, mutta miksi huojuit melonin kanssa?
Hyvä kysymys.
Se meloni oli niin täyteläisen vihreä, niin upean pyöreä, niin täydellinen unelmien täyttymys puolen vuoden nälkäkuurin jälkeen.
Merkki siitä, että minulla on tulevaisuus tässä maailmassa. Toivo paremmasta. Pyöreä signaali siitä, että tekemisellä on väliä.
Ahdistus helpotti kovin melonia halatessa.
Sitten lukijalle herännee kysymys.
Miksi kukaan näki Suomessa nälkää?
Hyvinvointivaltiohan tämä on?
Oma vika, pikku sika?
Valitettavasti 90-luvun lamassa asia ei ollut ihan niin yksinkertainen.
He eivät ole koskaan tunteneet henkilökohtaisesti ketään varakasta tai edes "varakasta". He elävät omassa kuplassaan, ja kuvittelevat, että kaikilla heidän kuplansa ulkopuolella on määrättömästi rahaa käytettävissään.
Sillä rahojen tuhlaamisella he kuvittelevat pääsevänsä hetkeksi sen kuplansa ulkopuolelle.