Miksi kiltit ihmiset paljastavat pahuutensa hyville?

Kiltti ihminen ei ole koskaan paha kenellekään.

Siis oikeasti feikki mukavat ihmiset. Ketä nää ihmiset on?

Feikki mukavat ihmiset paljastavat oikean luonteen hyville ihmisille. Maailma on täynnä feikkejä esittäjiä.

Kenelle tuollainen menee läpi.

Suurin osa ihmisistä vain kuvittelee olevansa kilttejä. Esim täällä aiemmin päivällä joku omasta mielestään varmaan kovinkin kiltti mies haki naista josta puuttuu pahuus, mikä on hänen mukaansa kovin harvinaista naisilla. Itse ehti veemäisessä tekstissään nimitellä ihmisiä mennen tullen jo parissa ekassa lauseessa.

Kiltti ihminen on usein Saatanan lapsi

Hyvyys helposti sekoittuu ulkoiseen mukavuuteen, mutta näillä on vissi ero.

Ajatellaanpa esimerkkinä vaikka esimiestä, joka on opetellut ilmaisemaan asioita mukavasti, lupsakkaasti tai pehmeästi, mutta viestin todellinen tarkoitus tai itse mukavasti esitetty asia tai toimenpide on todellisuudessa hyvin julma. Alaisen vastalause pakenee kuitenkin kuin vesi hanhen selästä, kun musta yhä uudelleen ja uudelleen muuttuu mukavasti hymistellem valkoiseksi. Tällainen ihminen voi vaikuttaa ulkopuolisesti mukavalta, mutta hänessä ei ole mitään todellista, ei mitään mihin tarttua, vaan kaikki mielipiteitä myöden pakenee kuin saippua kädestä. Fasadin takana ei ns. ole ketään, jolloin myös käsiteltävät asiat ovat kuin savuverho, josta ei saa kiinni. Ja juuri tämä savuverho mahdollistaa hirvittävätkin vääryydet.

Sitten on sinällään mukavia ihmisiä, jotka ovat ottaneet jonkinlaisen avuttoman tai heikon roolin, josta käsin he voivat olla itsekkäitä ja joskus ilkeitäkin. Kuvitellaan, että esimerkiksi ystävälläsi on vaikea sairaus, mielenterveyden ongelma tms. ja hän on oppinut olemaan passattavana ja erityishuomion kohteena. Tällainen ihminen saattaa tiedostamattaankin alkaa hyväksikäyttää tätä asemaa, kun läheinen kokee syyllisyyttä kieltäytyessään. "Mitä hänen mielenterveydelleen tapahtuu, jos sanon ei enkä tanssiaan hänen pillinsä mukaan? Olen huono ihminen, kun sanon sairaalle ei, vaikka pahalta tuntuu olla vain antamassa, tulemassa aina vastaan saamatta itse mitään". Tällainenkin ihminen, joka ei aidosti pyri vastavuoroisuuteen eikä näe myös toisen tarpeita, voi vaikuttaa ulkonaisesti mukavalta ja kiltiltä, muttei hän kuitenkaan ole täysin hyvä, vaan ehkä hyvin itsekäskin. Tuskin kukaan meistä on täysin hyvä, mutta huomaan, että monesti näennäinen kiltteys sekoitetaan hyvyyteen, jota todellisuudessa heijastaa esimerkiksi ihmisen kyky tasapuolisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen silloinkin, kun toisin toimimalla saisi itse hiukan enemmän ja pääsisi hiukan vähemmällä.

Mä näytän monen mielestä kiltiltä. Ja olenkin, mutta joillekin on suuri järkytys ellen alakaan kynnysmatoksi. Kun joku raja ylitetään osaan olla hyvinki "ilkeä". Sit ollaan itkemässä miten olen "esittänyt" kilttiä ja nyt oikea luonto paljastui. Naurettavaa miten jotkut jaksaa esittää uhria, jos joku ei ollutkaan niin kiltti kuin oli kuviteltu.