Opiskeluelämä tuntuu pinnalliselta temppuradalta.

No sitähän se on. Sitä on usein myös työelämässä. Yksi tekee, muut on tekevinään.

Tavallaan myös ajattelemaan itse jatkuvan "omaksumisen" sijaan.

Ap 

Täytyy vakavasti alkaa harkita itsensä työllistämistä jotenkin, elämähän menee hukkaan tällaisessa.

Ap

up

No niinhän se onkin. Siksi en siihen osallistunut.

Töissä arvostan itsenäistä työotetta.

Vierailija kirjoitti:

No niinhän se onkin. Siksi en siihen osallistunut.

Töissä arvostan itsenäistä työotetta.

Olisiko vinkkejä antaa..? 

Ap

Sama vika, mä pysähdyin hetkeks ajattelemaan ja kaikki huristaa vaan ohi! Oli pakko pysähtyä kun tuli ero, silloin yleensä tulee tällainen hetki. Noh, mä lähden tästä eri suuntaan. Sinne, minne mun alunperin pitikin mennä. Omaa tietäni :)

Opiskelijaelämä oli minunkin mielestäni loppujen lopuksi melko ankeaa. Olihan siinä mahdollisuuksia päästä tutustumaan jos jonkinlaisiin tyyppeihin ja rientoja riitti, mutta...Kun kaikki ihmiset ympärillä kylpevät enempi vähempi omissa kasvukivuissaan ja epävarmuuksissaan eivätkä osaa käsitellä niitä, syntyy jos jonkinlaista draamaa, klikkejä ja pätemisen tarvetta. Tätä samaa on toki monilla työpaikoillakin mutta opiskelijaelämässä sitä kaikkea voimisti vielä runsas alkoholin käyttö ja pinnallinen biletysmentaliteetti. Pari hyvää ystävää niiltä ajoilta onneksi jäi.

Puhumattakaan itse opiskelun ankeudesta eli kuukausia myöhässä olevista kurssiarvosanoista, opettajien kirjavasta ja toisinaan olemattomasta tasosta, huonosti suunnitelluista opintokokonaisuuksista joiden sisältö ei vastannut työelämän tarpeita, rakentavan palautteen puutteesta ja haukunpa-sinut-päin-naamaa -yllärikritiikeistä, jatkuvasti venyvistä, vanuvista ja muuttuvista opintojärjestyksistä, jotka tekivät muun elämän suunnittelun mahdottomaksi jne.

Taannoinen korkeakoulu-uudistus, jossa opintojen aikaa rajattiin, teki opiskelusta temppuradan. Aiemmin asioita oli mahdollista sulatella ja antaa ajattelunsa kypsyä, erilaisia opintosuuntauksia oli mahdollista kokeilla ja yrityksen ja erehdyksen kautta löytää oma paikkansa akateemisessa maailmassa.

(ja trolleille tiedoksi, että silloinkin tukikuukausien määrä oli rajattu ja niitä sai vain suoritettuaan tietyn määrän opintoja kuukaudessa, eli ei yliopistoissa loisittu yhteiskunnan rahoilla. Jos tukikuukaudet loppuivat, niin sitten töillä hankittiin rahoitus.)

Nykyään meriitit ovat mielletty tärkeämmiksi kuin ajattelu.

up