Lue keskustelun säännöt.
Aloitin psykoterapian ja haluaisin kuulla muiden kokemuksia sen hyödyllisyydestä
24.02.2021 |
Ainakin näin puolen vuoden jälkeen voin vain todeta että 120€ kerta tuntuu käsittämättömältä summalta siitä että turisee tajunnanvirtaa 45 min ja terapeutti kyselee itsestäänselvyyksiä. Olen pohtinut asioita itsekseni ja huomaan olevani älykkäämpi kuin terapeutti, joka tulee aina 2-3 käyntikertaa jäljessä.
Kommentit (20)
Aluksi se tuntui siltä, että siitä ei ollut mitään hyötyä. Kyseessä kognitiivinen psykoterapia, johon kuuluu aika rankastikin provosoivia metodeja, joilla reflektoidaan mm. omaa lapsuutta ja suhdetta vanhempiin. Ekat 6 kk melkein oksensin jokaisen kerran jälkeen, sitten alkoi helpottaa kun terapeutti itsekin alkoi tuntea minua paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ehdottoman tärkeää, että terapeutin kanssa synkkaa hyvin. Terapia tuntui ihan turhalta, kun kävin terapeutilla, joka ei tuntunut ymmärtävän mua yhtään (tai ei osannut esittää ymmärtävänsä :D). Sitten aloin edistyä, kun löysin terapeutin, joka tuntui olevan kanssani samalla aaltopituudella.
En haluaisi masentaa sua heti alkuun, mutta....
Olen selkeästi hyötynyt. Kävin osan itse maksaen, osan Kelan tuella.
On tärkeää löytää terapeutti, jonka osaamiseen voi luottaa.
Ap:n tapauksessa kuulostaa, että hänellä on voimakas defenssi. Jos sitä ei ole halua purkaa, ei ehkä kannata jatkaa.
Lopetin kesken. Ei mitään hyötyä, terapeutti toi käytöksellään ilmi jo muutaman viikon jälkeen ettei pidä minusta. Lopulta sanoi puolen vuoden jälkeen suoraan että meillä ei natsaa, vaihda toiselle. Ei vain kiinnosta enää toista kokeilla. Tuosta nyt jonkin aikaa ja tuntuu että olen yksinäni onnistunut käsittelemään asioita paljon paremmin kuin mitä hänen kanssaan. Mielialakin on parempi ja ärsyttää miksi ihmisiä niin patistetaan terapiaan maksamaan hirveitä summia turhasta työstä.
Ja kyllä, minulla on diagnoosi, josta ei kuulemma parannuta useinkaan ilman kognitiivista terapiaa. Oma kokemus on vähän eri, voin paljon paremmin aina niinä jaksoina kun kukaan ammattilainen ei ole ajatuksiani sotkemassa. Nytkään elämässäni ei ole mitään vikaa, mutta silti minulla on sairaan paperit kun en terapiaa ole käynyt tuon pidempään. :-) Terapiassa ja sitä ennen julkisella puolella toitotettiin koko ajan sitä että minussa on vikaa ja minut pitää korjata. Entä jos minun ainoa ongelmani on se etten saa kokea olevani terve ja normaali ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähes parantunut dissosiaatiohäiriöstä sekä posttraumaattisesta stressistä eli minulle terapiasta on ollut korvaamaton hyöty.
Kävin Kelan tuella kerran viikossa, kuukaudessa laskua kertyi alle 70 euroa itselle maksettavaksi. Ehdottomasti hyödyin terapiasta. Olisin varmasti aivan eri tilanteessa elämässäni, ellen olisi päässyt terapiaan.
Miksi ja minkälaisten asioiden vuoksi itse olet päätynyt terapiaan, eli mihin kaipaat apua? Itselleni kolmen vuoden terapia oli tuki, joka ensin auttoi minut hahmottamaan, miksi minulla on paha olla. Sitten se tavallaan kannatteli minut järjissäni yli niiden elämänmuutosten, jotka minun oli tehtävä järjestäessäni sen pahan olon pois elämästäni.
Jos sinulla on tunne, että terapeutti on "tyhmä", kemianne eivät selvästikään kohtaa. Et ehkä itsekään ole halukas avaamaan kovin syvällisiä ajatuksia ja tuntoja ihmiselle, jota pidät vajaana - kukapa olisi. Jos luottamusta ei ole, terapia ei auta. Voisit siis koettaa vaihtaa terapeutin toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen selkeästi hyötynyt. Kävin osan itse maksaen, osan Kelan tuella.
On tärkeää löytää terapeutti, jonka osaamiseen voi luottaa.
Ap:n tapauksessa kuulostaa, että hänellä on voimakas defenssi. Jos sitä ei ole halua purkaa, ei ehkä kannata jatkaa.
Itsellenikin tuli mieleen, että tuo terapeutin pitäminen tyhmänä voi heijastaa juurikin niitä ajattelu- ja puolustusmalleja, joihin terapiasta olisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes parantunut dissosiaatiohäiriöstä sekä posttraumaattisesta stressistä eli minulle terapiasta on ollut korvaamaton hyöty.
Tärkeintä on löytää oikea terapiamuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes parantunut dissosiaatiohäiriöstä sekä posttraumaattisesta stressistä eli minulle terapiasta on ollut korvaamaton hyöty.
Tärkeintä on löytää oikea terapiamuoto.
Totta sekä sopiva henkilö terapeutiksi, kuten eräs jo kommentoikin. Mulle tarjottiin ensin kevytterapiaa, josta ei ollut minkäänlaista hyötyä. Kun sain järjestettyä asiani niin, että pystyin maksamaan terapian itse, ja löysin mahtavan traumaterapeutin, jo alkoi tapahtua.
Kuka tahansa voi alkaa höpöttämään mitä tahansa. Ihme pseudotiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden verran on nyt takana ratkaisukeskeistä psykoterapiaa (Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia). Maksan 45 min käyntikerrasta omavastuuta 23 €. Henkilökemiat osuu yksiin todella hyvin. Terapeuttini osaa haastaa minua oikealla tavalla ja myös kannustaa eteenpäin. Olen ollut todella tyytyväinen terapiaan ja oma elämä on muuttunut positiivisesti vuoden aikana.
Mun terapeutti oli ilkeä akka. Alkoi vähättelemään minun somaattisia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia oli minulle hyvin hyödyllistä. Mitä tulee terapeuttiin en tiedä kohtasiko kemiat välttämättä kovinkaan hyvin mutta minun ei ollut hankala puhua edes kipeimmistä asioista. Välillä terapeutti, terapia ja kaikki siihen liittyvä oli mielestäni suoraa sieltä ja täyttä sitä itseään mutta ajattelen että se jotenkin kuuluu siihen prosessiin.
Olen käynyt terapiassa ja hyötynyt siitä. Se edellytti kuitenkin pitkää etsintää oikean terapeutin löytämiseksi. Psykodynaaminen oli suuntaus. Terapeuttini oli empaattinen ja avarakatseinen ja tulimme hyvin juttuun. Uskon että tärkeintä terapian onnistumisessa on että henkilökemiat toimii, ja että voi vähitellen muodostaa kiintymyssuhteen, josta käsin voi kohdata vaikeita asioita ja päästä niiden yli.
YouTubessa on yksi video joka kannattaa katsoa jos suunnittelee terapian aloittamista tai on jo aloittanut. Siinä entinen psykoterapeutti kertoo ajatuksistaan. Hän on aika kriittinen terapioihin ja mielenterveysjärjestelmään yleensä ja minun mielestäni tämä video on tosi mielenkiinoitnen. En saanut linkkiä suoraan kopioitua tähän mutta löytyy googlaamalla YouTubesta:
Daniel Mackler: Kuusi syytä miksi lakkasin työskentelemästä terapeuttina
Kävin kolme vuotta kelan kuntoutuspsykoterapiassa, itse maksettavaa jäi n. 100 euroa / kk. Ihan aluksi hyödyin.paljon, välillä tuntui pitkäänkin, että junnattiin paikoillaan. Mutta kolme vuotta se vaati lopulta. Meni terapiaan sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Taustalla mm. hoitamattomat Koulukiusaamiskokemukset yms. Alisuoriuduin työelämässä, roikuin pätkä- ja silpputöissä ja ystävyyssuhteetkin alkoivat huveta. Tuli paniikkia sosiaalisissa tilanteissa ym.
Ihme juttu, mutta terapian päätteeksi sain vihdoin koulutustani vastaavan, osaamiseeni sopivan vakkarityön ja paniikit olivat poissa. Joku puristava kaikenkattava ahdistus katosi ja eläminen omana itsenä vapautuneesti mahdollistui.
Löysin onneksi itselleni sopivan terapeutin. Valitsin kahdesta kokeilukäyntien perusteella ja toisesta tuli heti tunne, että hän ei sovi minulle. Toisen kanssa oli heti hyvä fiilis, joskin kolmeen vuoteen mahtui myös paljon ärsytystä ym. Välillä olin terapeutille loukkaantunut ja suorastaan inhosin mennä sinne. Välillä tuli olo, että turhaan siellä istun. Mutta ajattelun muutos vaatii aikaa ja ei voi koko ajan edistyä.
Mä oon niin luuseri, ettei terapeutti edes vastaa yhteydenottoon. Viesti varmaan päätyi suoraan roskakansioon :(
Terapeuttia on mahdoton löytää. Eivät vastaa viesteihin tai sähköpostiin. Vuosi jo mennyt.
Mulla loppu kolmen vuoden terapia nyt keväällä ja ilman sitä en olisi valmistumassa alle vuoden päästä ammattiin. Itselläni on pakko-oireinen häiriö ja suuntaus oli kognitiivinen. Kalliiksihan se tuli (150-300€/ kk) mutta apu oli korvaamaton.
Saatko Kelan tukea terapiaasi? Itsellä maksoi 95e käynti mutta muistaakseni 58e sain Kelan tukea per käynti.
Kaikille terapia ei sovi. Olen itse niin sulkeutunut, etten ole koskaan tykännyt kertoa kipeimpiä asioita toiselle. Eipä tuo ominaispiirre ollut terapiassakaan mitenkään toisin. Itse koen olevani tasapainoisempi nyt, kun terapia loppui. Jatkuva vaade kertoa itsestään ahdisti.