Mies ei usko, että olen ahdistunut

Olen vaan niin väsynyt kaikkeen, etten jaksa edes itkeä näitä fiiliksiä ulos. Ennen tein meille ruokaa monta kertaa päivässä ja hoidin muutenkin kotia. Viime viikkoina ahdistus on ollut niin kovaa, että töistä kotiin tullessani istun vaan alas ja yritän rauhoittua, kunnes on aika mennä pyörimään unettomana sänkyyn ja nousta taas aamulla rättiväsyneenä. Yhtenä päivänä meltdownasin töistä kotiin päästyäni totaalisesti ja itkin koko illan. Välillä ahdistaa niin paljon, että oksentelen, joskus saan paniikkikohtauksia.

Syitä tähän on kai paljonkin. Minulle rakas henkilö kuoli läsnäollessani loppuvuodesta, olen aloittanut uudessa työpaikassa jossa työilmapiiri on hirveä. Töihin ja kotiin ajaminen tai ylipäänsä rattiin istuminen ahdistaa, koska olen alkanut pelätä ajamista aiemman onnettomuuden vuoksi.

Miehen mielestä olen ärsyttävä, hoidan asiat huonosti enkä yritä tarpeeksi. En vaan tiedä, millä saan hänet ymmärtämään. Tää on sairasta, mutta tavallaan toivoisin olevani jotenkin fyysisesti sairas, jotta miehen olisi ulkopuolisena helpompi ymmärtää. Häneltä ei heru minkäänlaista empatiaa, pelkkiä inhoavia katseita, ikäänkuin en jo vihaisi itseäni tarpeeksi.