Aloitteleva pyöräilijä kysyy, miten kyysätään isoja lapsia?

Missä murteessa sanotaan "kyysätä"? Ensimmäistä kertaa kuulen tuon sanan.

Niin ja kyllä pyörän satulaan pääsee, jos on normaali liikkuvuus.

Uusi verbi tämä kyysätä.

Tällä läntisessä Suomessa käytetään enemmän sanaa kyyditä.

Asiaan:

Vaihtoehtoja on 2:

1) Menet pyörän kanssa seinän/puun/jonkin muun viereen niin, että itse olet toisella puolella, pyörä on keskellä ja seinä vastakkaisella puolella. Näin pyörä ei voi kaatua.

2) Jos ole aavikolla, lakeudella tai muussa paikassa, jossa ei ole tukea, asetu seisomaan niin, että pyörä on jalkojesi välissä. Naisten pyörällä asetu satulan eteen, mutta kasvot kohti lapsen istuinta. Näin pyörä ei pääse kaatumaan.

Nostan, koska olen itse miettinyt ihan samaa :) Mä haluaisin kovasti tehdä pyöräretkiä lasten kanssa. Isompi on 5 eli pyöräilee itse, mutta kolmevuotias kuopus ei etene minnekään. Nuorempi istuimeen oman pyörän taakse on ilmeinen ratkaisu, mutta pelottaa erityisesti nuo liikkeelle lähdöt. Lapsi painaa viitisentoista kiloa, kesällä tietysti jo vähän enemmän taas, ja itse olen lyhyt ja melko kevyt myös... Oletan että tämä saattaa vaikuttaa, kun eihän pienessä ihmisessä yleensä ole ihan samalla lailla voimaa kuin isommassa :)

Jos oikeasti vasta aikuisiällä harjoittelet pyöräilyä, niin älä ota lasta kyytiin istuimeen. Hommaa sellainen vetokärry.

Miten isosta lapsesta nyt on kyse? Siis minkä ikäisestä? Sen ikäisestäkö, joka ei enää mahdu istuimeen, mutta on vielä vaikkapa alle kouluikäinen?

Mutta siis miten itse lähden liikkeelle, jos on hankala paikka tai painolastia: Nousen itse pyörän päälle sen vasemmalta puolelta ja varmistan, että oikean puolen poljin on yläasennossa. Kun lähden polkemaan, laitan oikean jalan polkimelle, ja kun hyppään pyörän päälle, jalka tekee automaattisesti ensimmäisen polkaisun ja pääsen vauhtiin. 

Vierailija kirjoitti:

Nostan, koska olen itse miettinyt ihan samaa :) Mä haluaisin kovasti tehdä pyöräretkiä lasten kanssa. Isompi on 5 eli pyöräilee itse, mutta kolmevuotias kuopus ei etene minnekään. Nuorempi istuimeen oman pyörän taakse on ilmeinen ratkaisu, mutta pelottaa erityisesti nuo liikkeelle lähdöt. Lapsi painaa viitisentoista kiloa, kesällä tietysti jo vähän enemmän taas, ja itse olen lyhyt ja melko kevyt myös... Oletan että tämä saattaa vaikuttaa, kun eihän pienessä ihmisessä yleensä ole ihan samalla lailla voimaa kuin isommassa :)

Jatkan vielä: pystyykö ei erityisen vahva ihminen siis myös taluttamaan pyörää jos istuimessa on lapsi? Ja joo, tiedän että nämä ovat oikeasti aika tyhmiä kysymyksiä, mutta jotenkin omissa mielikuvissa tuntuu että pitäisi olla aika paljon voimaa, että saisi pyörän pidettyä pystyssä. Ja olen siis ihan liikunnallinen ja hyväkuntoinen, mutta melko pienikokoinen (alle 160cm). 

Ottaako joku oikeasti vauhtia ja hyppää pyörän kyytiin?

Kyllä siinä tietty vähän pitää olle jerkkua reisissä. Pyörälläkin on hiukan väliä. Pyörissä on aika isot painovaihtelut. Mä tein aikanaan niin, että vein nuorimmaista päiväkotiin niin, että hän istui tarakalla kun mä talutin. Kyllä niin pystyy isompaakin viemään ihan ok.

Ollaan pohdittu samaa ja päädytty siihen,että hankitaan erillinen vetokärry lapselle. Se on turvallisempi vaihtoehto.

En tykkää pyöräillä edes ylimääräisten kassien kanssa saati, että olisi lisäpainoa lapsesta. Pelkäisin koko ajan kaatumista. Pieni lapsi on tietysti kevyempi ja pysyy paremmin paikoillaan kuin teini tai aikuinen mutta jo silloin nuorena kaveria kyytsätessä tuli huomattua, miten paljon ylimääräinen paino vaikuttaa ajamiseen. Paljon huterampaa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Missä murteessa sanotaan "kyysätä"? Ensimmäistä kertaa kuulen tuon sanan.

Niin ja kyllä pyörän satulaan pääsee, jos on normaali liikkuvuus.

Ainakin pääkaupunkiseudulla 90-luvulla puhuttiin kyysäämisestä. En tiedä onko sana myöhemmin korvautunut toisella.