Lue keskustelun säännöt.
Itkettää kun en taaskaan saanut hakemaani työtä
18.02.2021 |
Olikohan 10. haastattelu missä kävin. Olipa vielä vuorotteluvapaan sijaisuuksia auki, mutta en kelvannut niihinkään. Olen maisteri ja työkokemustakin on, jopa hieman omalta alalta. Puoli vuotta sitten jäin työttömäksi ja tässä yhä ollaan. Miten te muut jaksatte? Kertokaa samassa tilanteessa olevat.
Kommentit (63)
Olen hakenut yli 50 työpaikkaa, haastatteluja 0.
Kyllä sinä pääset, kun jaksat hakea.
50 v nainen ei pääse edes haastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en saa töitä.
Esim yksi ex työkaveri taas sai, ja tiedän että oikeasti se ei todellakaan suoriudu töistään tai edes jaksa tehdä käytännössä mitään.
Se on raskasta, tosi raskasta.
Viimeisin työhaastattelu missä kävin, meni superhyvin. Ja sitten se olikin vain muodon vuoksi auki, siihen valittiin sisäinen hakija.
Vierailija kirjoitti:
Se on raskasta, tosi raskasta.
Viimeisin työhaastattelu missä kävin, meni superhyvin. Ja sitten se olikin vain muodon vuoksi auki, siihen valittiin sisäinen hakija.
Siis minustakin tuntui, että meni hyvin. Ja kyselin valintaperusteita rekrylta, että mikä valinnoissa painoi niin sanottiin, että työkokemus oli vahvuuteni, mutta valinnassa painoi sitten kokemus juuri kyseisestä firmasta, motivaatio ja muuta liiba laabaa.. Yleensä en tule valituksi nimenomaan, kun ei ole tarpeeksi kokemusta ja nyt en tullut edes valituksi vaikka oli kokemusta.. Eli miten niitä töitä saa kun mikään ei riitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole päässyt edes haastatteluun. :( Koulutuksesta ja työkokemuksesta ei pitäisi olla kiinni. Olen siis hakenut toistaiseksi koulutustani vastaavia paikkoja. Työkokemukseni on laaja, tällä alalla ei ole oikeastaan töitä joita en olisi tehnyt. Olenkin miettinyt, että joko minua pidetään liian vanhana (yli 40 v). Puoli vuotta täälläkin työttömyyttä. Kyllä vetää mielen maahan. Mitätön olo.
Huoh. Kiva tietää ettei tää tuu helpottumaan.. Pätkää pätkän perään ja lopulta jo 40 vuotiaana on liian vanha mihinkään. En nyt ihan tällaista odottanut työelämältä. Pettynyt ja täysin turha olo täälläkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiden vuoden työttömyyden aikana satoja hakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Maisterintutkinto, ammatillisen opettajan tutkinto ja kaksikymmentäviisi vuotta oman alan työkokemusta. Ennen 50-vuotissynttäreitäni en ollut koskaan joutunut hakemaan työtä tehtäväkseni, mutta niiden jälkeen en näytä saavan työtä itkemälläkään. Työhaluni ja ammattitaitoni ovat vuosien eli kokemuksen karttuessa vain parantuneet. Erikoinen yhtälö, valitettavasti maan tapa ja ajan henki.
Työtön voi lähettää vaikka sata ilmoitusta päivässä,
mutta todennäköisyyttä tulla palkatuksi tämä ei kasvata.
Jos työnantaja etsii työntekijää,
hänellä on tekijälle määritelty profiili.
Kyse on vaatimuksista osaamisen tai hinnan suhteen.
Vaatimukset tulee täyttää tässä ja nyt,
ei esim vuoden kuluttua ja vain tilanteessa,
jossa ei mitään muuta vaihtoehtoa ole, vaatimuksista joustetaan.
Keskimäärin yhtä työpaikkaa hakee 60- 150 henkilöä.
Ajatus siitä, että tukia leikkaamalla ihmiset hakeutuisivat töihin
ja saisivat niitä on irrationaalinen.
Epätoivo, vaihtoehdottomuus ja pakko kääntyvät lopulta yhteiskuntaa
ja työnantajia vastaan, kun motivaatio on heikko/puuttuu
ja henkilö kokee, ettei voi itse vaikuttaa elämäänsä.
Lyhyellä aikavälillä ongelmia tuskin esiintyy,
mutta pitkässä juoksussa kehittyy monitahoisia ongelmia,
joiden ratkaiseminen on tärkeää mutta pirullisen vaikeaa.
Segregaatio, katkeruus, vieraantuminen yhteiskunnasta/luottamus
yhteiskuntaan ja demokratiaan murtuu, mielenterveysongelmat,
työvoiman väärinkäyttö/hyväksikäyttö,
palkkatason lasku (=sosiaalisten tukien määrän kasvu),
heikentynyt laatu, suomalaisen työn laadun/kilpailukyvyn heikkeneminen
jne.
No mitä sitten tilalle?
On aika kohdentaa toimet työnantajiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on paska tunne. Kun pääsee jo haastatteluun, jää hyvä fiilis haastattelusta ja sitten... Et valitettavasti tullut valituksi.
Vielä se joskus onnistaa. Eikö vaan!
Vuonna 1991 jäin äitiyslomalle. Vuonna 1993 sain irtisanomislapun konkurssin vuoksi, kuten tuhannet muut siihen aikaan. Sain toisen lapsen ja palasin kurssien ja uudelleen koulutuksen kautta työelämään. Lisää kursseja, palkkatukityötä jne. Vielä yksi koulutus ja sitten shokki, sain vuoden määräaikaisen omalta alalta, mikä poiki nykyisen työn. Olin 45, kun sain vakituisen työn vielä ja omaa alaa, nyt olen ollut joitakin vuosia tässä. Lottovoitto ei voi tuntua paremmalta, en usko. Kaikkiaan meni lähes 20 vuotta ennen kuin sain oikean työn. Yksi palkkatukityö oli kyllä ihan ok, vaikka olikin julkisella puolella, mutta ei saatu määrärahoja jatkoon, olisin muuten saanut vielä jatkaa ja tarvetta olisi ollut. Piti saada palkkatukikelpoinen tilalle, kun muuten ei ollut rahoitusta, näin valtiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden työttömyyden aikana satoja hakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Maisterintutkinto, ammatillisen opettajan tutkinto ja kaksikymmentäviisi vuotta oman alan työkokemusta. Ennen 50-vuotissynttäreitäni en ollut koskaan joutunut hakemaan työtä tehtäväkseni, mutta niiden jälkeen en näytä saavan työtä itkemälläkään. Työhaluni ja ammattitaitoni ovat vuosien eli kokemuksen karttuessa vain parantuneet. Erikoinen yhtälö, valitettavasti maan tapa ja ajan henki.
Ulkonäkö vaikuttaa myös. 50-vuotiaalla pitää olla nuorekas ulkonäkö nykyään. Ei ylipainoa.
Mitäpä jos te tässä ketjussa olevat töitä etsivät pistäisit yhteisen firman pystyyn? Mitä osaisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutisten mukaan töitä on ja on tulossa hoito- ja opetusalalle. Onko kenelläkään teistä tämän alan koulutusta?
Vierailija kirjoitti:
Se on paska tunne. Kun pääsee jo haastatteluun, jää hyvä fiilis haastattelusta ja sitten... Et valitettavasti tullut valituksi.
Vielä se joskus onnistaa. Eikö vaan!
Joo jotenkin sen ymmärtää, jos haastattelu menee huonosti tai ei ole kemiaa tai huomaa, että ei ole kokemusta nyt tähän tehtävään mut sit jos kaikki tuntuu natsaavan, mutta silti ei. En jaksa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun kouluttautumaan hoitoalalla vanhuushuoltoon tai varhaiskasvatukseen.
Älkää syyttäkö itseänne. Jos yhteiskunta haluu pitää ihmisiä kotiin, niin näin se vain on.
T. 30v työtön 3 vuotta täällä Hesassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden työttömyyden aikana satoja hakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Maisterintutkinto, ammatillisen opettajan tutkinto ja kaksikymmentäviisi vuotta oman alan työkokemusta. Ennen 50-vuotissynttäreitäni en ollut koskaan joutunut hakemaan työtä tehtäväkseni, mutta niiden jälkeen en näytä saavan työtä itkemälläkään. Työhaluni ja ammattitaitoni ovat vuosien eli kokemuksen karttuessa vain parantuneet. Erikoinen yhtälö, valitettavasti maan tapa ja ajan henki.
Ulkonäkö vaikuttaa myös. 50-vuotiaalla pitää olla nuorekas ulkonäkö nykyään. Ei ylipainoa.
Aika velhoja ovat ne rekrytoijat, jotka näkevät ulkonäön kuvattomasta hakemuksesta.
Koulutuksenne on kuitenkin pääsia. Olette maistereita, mitään hienompaa ei enää olla kuin tohtori. On vain yhteiskunnan ja yksityisen työnantajan vika, ettei tietotaidollenne ole käyttöä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden työttömyyden aikana satoja hakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. Maisterintutkinto, ammatillisen opettajan tutkinto ja kaksikymmentäviisi vuotta oman alan työkokemusta. Ennen 50-vuotissynttäreitäni en ollut koskaan joutunut hakemaan työtä tehtäväkseni, mutta niiden jälkeen en näytä saavan työtä itkemälläkään. Työhaluni ja ammattitaitoni ovat vuosien eli kokemuksen karttuessa vain parantuneet. Erikoinen yhtälö, valitettavasti maan tapa ja ajan henki.
Ulkonäkö vaikuttaa myös. 50-vuotiaalla pitää olla nuorekas ulkonäkö nykyään. Ei ylipainoa.
Olen ollut samankokoinen viimeiset 25 vuotta. Miten teitä painointoilijoita löytyykin jokaiseen ketjuun nimenomaan syyttelemään näkemättä?
Valtion ja kunnan pitäisi ottaa enemmän työttömiä, joilla on työura takana, eli ovat työkykysiä.
Sen sijaan valitaan työpaikan vaihtajia.
Eilinen esimerkki
Valvira on nimittänyt assistentin virkaan yhteiskuntatieteiden maisteri
Mitä järjeä on valita perustyöhön maisteri ?
Jokainen, jolla on aivot päässä, tietää maisteri ei tossa virassa ole kahta vuotta pidempään.
Mutta ei, kun on kiva sanoa meillä on maisteri töissä. Jos valtiolla ei osata katsoa kokonaisuutta, kuka muu osaa ?
En ole päässyt edes haastatteluun. :( Koulutuksesta ja työkokemuksesta ei pitäisi olla kiinni. Olen siis hakenut toistaiseksi koulutustani vastaavia paikkoja. Työkokemukseni on laaja, tällä alalla ei ole oikeastaan töitä joita en olisi tehnyt. Olenkin miettinyt, että joko minua pidetään liian vanhana (yli 40 v). Puoli vuotta täälläkin työttömyyttä. Kyllä vetää mielen maahan. Mitätön olo.