Miten selviää siitä kun huomaa ettei pysty siihen samaan kuin muut.
Ihmiset kysyvät että oletkos valmistumassa ammattikorkeakoulusta vai yliopistosta. No en vttu kummastakaan, kun edes ammattikoulututkinnon loppuun suorittaminen on ollut minulle vaikeaa. Puhuvat asuntolainoista ja katumaastureista, lomamatkoista ja paljuistaa ja ties mistä ö. Minä vaan hymyilen mukana, mielessäni mietin miten kaukaista sellainen elämä minulle on. Eli eihän minulla nykystandardeilla edes ole mitään elämää tulossa. Miksi tässä sitten täytyy kärvistellä? Mitä hyvää tässä muka on?
Kommentit (12)
Älä hymyile, irvistä. Sano että sulla on amistutkinto (kuten monella muullakin). Ota kaveriksi joku joka ei kehuskele ja matkusta.
Opettele voltti eteen ja taakse.
Yllättävän moni on kateellinen kun osaan voltin ja he eivät osaa.
Nuorekas taito vielä viisikymppisenä kun osaa voltin ja muut eivät.
Kuka tahansa kykenee hankkimaan paljun ja tekemään lomamatkan.
Mutta osaako voltin?
Eii eiii eiiiiiii eiiii eii osaa!
Minäpä osaan ja olen vain amis.
Mulla ei ole tota ongelmaa, koska en ole ihmisten kanssa tekemisissä kuin töissä. Kukaan ei siis kysele mitään.
Vierailija kirjoitti:
Älä hymyile, irvistä. Sano että sulla on amistutkinto (kuten monella muullakin). Ota kaveriksi joku joka ei kehuskele ja matkusta.
Tilanne on jo mennyt sellaiseksi, ettei heidän tarvitse edes olla paikalla, kun elän ikään kuin he olisivat. En tarkoituksella, että haluaisin niin, mutta niin vaan tapahtuu. Mietin että mitähän ne veneheebotkin tästä tilanteestani sanoisivat. Ja mielessäni tunnen heidän piinaavat katseensa, kun en onnistu oikein missään yrittämisestä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä hymyile, irvistä. Sano että sulla on amistutkinto (kuten monella muullakin). Ota kaveriksi joku joka ei kehuskele ja matkusta.
Tilanne on jo mennyt sellaiseksi, ettei heidän tarvitse edes olla paikalla, kun elän ikään kuin he olisivat. En tarkoituksella, että haluaisin niin, mutta niin vaan tapahtuu. Mietin että mitähän ne veneheebotkin tästä tilanteestani sanoisivat. Ja mielessäni tunnen heidän piinaavat katseensa, kun en onnistu oikein missään yrittämisestä huolimatta.
Voit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Eivät kaikki ihmiset ole uraputkityyppiä jolla on hienot autot ja veneet. Jostain syystä vaan satuit sellaiseen seuraan joilla on omaisuutta. Löydät ehkä muualta hyviä asioita ja eri arvomaailman. Olet omalla tavallasi jo onnistunut monessa asiassa.
Heillä on lainataakka. Sinulla ei.
Eikä kaikki ole todellakaan aina sitä miltä näyttää vaikka tuo onkin kliseisesti sanottu.
Kaverilla on venekuvia instassa mutta hän jättääkin siellä kertomatta että se on tuttujen kanssa yhdessä ostettu. Ei ole edes heidän oma. Mökki on miehen suvun, sekään ei ole oma.
No puolella normaalista kansasta elämä ei ole tuollaista, kuin kuvaat tuttavillasi olevan. Ihan tavallisella työntekijällä, olipa korkeakoulutukintokin takataskussa ei ole välttämättä mihinkään kummoiseen luksukseen varaa-koska sitä tuo mielestäni on. Vaan sillä kustannetaan ihan tavallista hyvää elämää ja se on todellakin ihan hyvää. Jos onnensa ja onnellisuutensa kiinnittää materiaan ja rahaan niin tuskin onneaan saavuttaa koskaan. Ikinä ei sillä mentaliteetilla tule saamaan tarpeeksi kaikkea haluamaansa, jotta olisi onnellinen. Se on loputon kierre.
Tavallinen elämä on hyvää. Ihan se, että tienaat työlläsi elantosi, saat syödä kohtalaisen hyvin, joskus laittaa kivoja vaatteita, tehdä kodistasi kivan ja viihtyisän (vaikka se ei olisikaan 250 neliön okt), sinulla on terveys ja ihmisiä ympärillä.
Minäkään en voi kateuden tunteelle mitään. Vaikka suurin osa omasta elämästä on oikein hyvin niin aina jollain toisella on joku paremmin, hienommin, enemmän. Loputonta huonommuuden ja alemmuuden tunnetta, hautaan asti.
Lähäri
Eikös katumaasturi ole aika epäkäytännöllinen vekotin? Paljunkin puhdistaminen on kuulemma työlästä.
Minulla on korkeakoulututkinto ja olin pitkään oman alani töissä. Sitten sairastuin vakavasti ja huomasin saman ilmiön. Äkkiä olenkin entisille ystäville ja kollegoille näkymätön. He jatkavat mukavaa elämäänsä ja minä vain sinnittelen yksi päivä kerrallaan. On vaikea tottua siihen ajatukseen, että työelämä oli nyt sitten tässä ja pystyn jatkossa korkeintaan johonkin kuntouttavaan työtoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en voi kateuden tunteelle mitään. Vaikka suurin osa omasta elämästä on oikein hyvin niin aina jollain toisella on joku paremmin, hienommin, enemmän. Loputonta huonommuuden ja alemmuuden tunnetta, hautaan asti.
Lähäri
Sinulla on kuitenkin työpaikka jota monilla ei ole. En vertaile itseäni muihin, yritä sinäkin häivyttää tuo piirre sinusta pois. Elämä helpottuu kummasti kun keskityt omaan elämääsi :)
- siivooja
Ota geishakuulat käyttöön.