Varokaa heikkoja jäitä (Lähes hukkuneen kertomus)

Hiihtelin tuolla erämaajärvellä kun äkkiä upposin jäihin. Kerrasta pohjaan pohjaan saakka. Kaikkialla näkyo vaan kuplia pimeydessä tai sillan tuntui. Sain lopulta sukset pois jaloista ja rinkan selästä ja yritin ponnistaa pinnalle mutta en päässyt ja hukkumaisillani takkia riivin pois päältä siellä jään alla. Lopulta hukkumaisillani ponnahdin pintaan. Oli jo hämärtymässä ja en jaksanut edes huutaa mutta minulla oli vyöllä jäänaskalit ja vatsa ja rinta jäätä vasten ruhjoutuneena pääsin jään päälle.
Olin edellisyönä nukkunut teltassa siinä lähellä ja nähnyt kaukana mökin. Sinne mökille nyt pyristeli avannosta nousseensa pelkät märät toppahousut jalassa ja toisessa jalassa sukka. Kaikki varusteet järven pohjassa ja silloinkin oli helmikuu. Lopulta vaan kuu paistoi jäällä kun löysin vanhan mökin.

Jouduin rikkomaan kolme ikkunaa ennenkuin pääsin sisään. Olin täysin kohmeessa. Jouduin makaamaan tulitikkuaskin päällä kun raavin tulitikkuja, tärisin niin pahasti. Lopulta sain takan vierestä puista tulen ja upposin sänkyyn vilttien alle. Kaksi päivää lopulta makasin mökissä ennenkuin pääsin pois. Vaatteita ei ollut mutta kietoiduin vilttiin.
Tavaroita ei löytynyt koskaan enkä etsinyt. Mökistä maksoin ikkunan, eivät olleet käyneetkään siellä vuosiin, kyselivät vain jäikö vielä kahvia seuraaville menijöille, siitä pitäisi kuulemma aina mökillä huoli pitää. Itse kävin uudet ikkunat sinne laittamassa ja vein erilaisia kahveja sinne juhlapakkauksessa ja siitä he kyllä sitten tykkäsivätkin kun laitoin heille kuvan.

Kauhea kokemus ja upotessani heti tiesi että se jää jotenkin näyttikin erilaiselta. Sitä ei huomannut eikä ajatellut kun edellisiltana ei ollut kairranvarsi aina riittänyt jäänpaksuuteen pilkkihommassa.

Olisin melko varmasti ollut yksi erämaihin kadonneista ellen olisi saanut helposti takkia pois veden alla ja myös jos en olisi aiemmin nähnyt saarimökkiä