Mitä yliopistolla ajatellaan vanhemmista opiskelijoista

Olen 21-vuotias ja ilahdun positiivisesti, kun näen itseäni vanhempia. Tulee tunne, että suuntaa on mahdollisuus muuttaa vielä vanhanakin.

Minä opiskelin loppuun pari vuotta sitten. Olin työelämässä siis pitkään ja otin opintovapaata ja tein hommat vihdoin loppuun. Kukaan ei suhtautunut mitenkään ikävästi. Kyllä siellä on eri-ikäisiä opiskelijoita, osa täydentää vanhaa tutkintoa, osa vaihtaa ammattia, syitä on monia.

Siis miten niin vanhemmat opiskelisivat huvikseen? Itse ainakin vaihdoin uraa nelikymppisenä. Moni tekee niin vielä vanhempanakin.

Riippuu varmaan kuinka vanhoista puhutaan. Itse pidin muutaman välivuoden joten olin hieman vanhempi kuin suurin osa. Muistan, että meidän vuosikurssilla oli jokunen nelikymppinen alanvaihtaja tai lisäkouluttautuja, ja siinä ei ainakaan omasta mielestäni ollut mitään ihmeellistä, päin vastoin. Sitten oli yksi arviolta 65-70v mies, joka oli aika erikoinen. Sitä ehkä joskus kummastelin. Miksi opiskella yliopistossa, jos työelämää ei ole ollenkaan enää edessä? Eihän sitä tutkintoa pääse käyttämään yhtään missään. Toki ymmärrän että oppi sinällään voi olla itseisarvo, mutta ehkä menisin tuossa iässä hakemaan sitä oppia muualta kuin yliopistosta. Mutta mitäpä se sinänsä muille kuuluu.

Jos tosiaan vaan huvikseen opiskelee, niin ehkä avoin yliopisto on parempi vaihtoehto. Mutta tuskin siellä kukaan mitenkään erityisesti "suhtautuu". Opinnot ovat hyvin itsenäisiä useimmilla aloilla ja kukin keskittyy omiin hommiinsa.

Taru kertoo jostain eläkkeelle jääneestä kirkkoherrasta, joka opiskeli eläkeiässä muistaakseni geologian perusopinnot. Oli sitä mieltä, että ne pitäisi sisällyttää pappiskoulutukseen. Ihan mielenkiintoinen tarina.

Toivottavasti et kuvittele, että kaikki vanhemmat opiskelijat opiskelevat huvikseen. Suurimmalla osalla on aito opiskelutarve. Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikilla on sama oikeus hakea opiskelupaikkaa. Ei ole perusteita sille, että iän myötä tulisi jotain erityisoikeuksia.

Minusta jokaisella on oikeus opiskella. Näen sen vain hyvänä asiana. Kauhistuttaa ajatuskin siitä, että aletaan kytätä, kenellä on "oikeus" olla yliopistolla. Typerää. Akateemiset ihmiset ei ole yleensä noin rajoittuneita.

Olemassa on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet ns. ikuisen opiskeluoikeuden ennen vuotta 2005. Ei yliopisto ole ammattikorkean tavoin koulu.

Isästäni tuli maisteri 63-vuotiaana eikä hän ollut edes "valmistumiserän" vanhin. Hyvähän se on pitää mieli virkeänä vanhemmallakin iällä!

Vierailija kirjoitti:

Olemassa on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet ns. ikuisen opiskeluoikeuden ennen vuotta 2005. Ei yliopisto ole ammattikorkean tavoin koulu.

Ikuinen opiskeluoikeus tulisi palauttaa ja ottaa käyttöön kaikille yliopisto-opiskelijoille. Eli siis paitsi uusille opiskelijoille, niin myös nykyisille sellaisille opiskelijoille, joilla nykyinen opiskeluoikeus ei ole ikuinen.

Vuodesta 2005 alkaen monet opiskelijat ovat kertoneet rajoitetun opiskeluoikeuden aiheuttaneen stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemassa on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet ns. ikuisen opiskeluoikeuden ennen vuotta 2005. Ei yliopisto ole ammattikorkean tavoin koulu.

Ikuinen opiskeluoikeus tulisi palauttaa ja ottaa käyttöön kaikille yliopisto-opiskelijoille. Eli siis paitsi uusille opiskelijoille, niin myös nykyisille sellaisille opiskelijoille, joilla nykyinen opiskeluoikeus ei ole ikuinen.

Vuodesta 2005 alkaen monet opiskelijat ovat kertoneet rajoitetun opiskeluoikeuden aiheuttaneen stressiä.

Jep ja muutenkin on hyvä, että voi mennä päivittämään tietojaan tarpeen vaatiessa ilman pääsykoehässäkkää. Elinikäinen opiskeluoikeus on tosi hyvä asia ja se pitäisi palauttaa.

Ei mitään. Eivät ne tiedä, eikä niitä kiinnosta.

Tee kiinnostava gradu, niin kaikki on hyvin.

Terveisin huvikseen opiskeleva (alkuperäinen tutkinto on "parempi" ja työllistävämpi)

Henkilökunta tykkää, koska ryhmätöissä eivät ole hiljaa eivätkä kiusaa, mikä on joskus iso ongelma.

Uudelleenkouluttautuminen on todella hieno asia ja vaatii paljon uskallusta heittäytyä takaisin opiskelijatuloille. Arvostan todella korkealle ihmiset jotka osaavat ja tosiaan uskaltavat vaihtaa suuntaa (työ)elämässä, sillon kuin sille on tarve.

Mutta jos puhutaan ihmisistä jotka opiskelevat huvikseen, oikea osoite on mielestäni avoin yliopisto, jossa kursseista maksetaan. Tässä taloustilanteessa ei ole mitenkään järkevää kouluttaa ihmisiä täysin verorahoilla, jos he eivät aio kyseistä ammattia koskaan hyödyntää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä opiskelin loppuun pari vuotta sitten. Olin työelämässä siis pitkään ja otin opintovapaata ja tein hommat vihdoin loppuun. Kukaan ei suhtautunut mitenkään ikävästi. Kyllä siellä on eri-ikäisiä opiskelijoita, osa täydentää vanhaa tutkintoa, osa vaihtaa ammattia, syitä on monia.

Näin se menee. AP:llä ei ole selvästi mitään kokemusta ja käsitystä yliopisto-opinnoista. Jatko-opiskelijat joutuvat suorittamaan syventäviä opintoja osana lisensiaatin ja tohtorin tutkintoja. Nämä henkilöt ovat usein iäkkäämpiä jo työelämässä pitkään työtä tehneitä. Olen törmännyt muutamaan ryhmätöiden merkeissä ja on ollut valaisevaa kuunnella heidän näkemyksiään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Eivät ne tiedä, eikä niitä kiinnosta.

Tee kiinnostava gradu, niin kaikki on hyvin.

Terveisin huvikseen opiskeleva (alkuperäinen tutkinto on "parempi" ja työllistävämpi)

hih hih miten surkea trolli.

En tiedä kumpaan ryhmään mahdan kolmekymppisenä kuulua?

Itse kuitenkin ilahdun kun kursseilla näkyy vanhempia opiskelijoita. Karkeasti ja röyhkeästi yleistäen tämä tarkoittaa yleensä aitoa kiinnostusta ja työrauhaa, kun taas tuoreempien ylioppilaiden keskellä joutuu yleensä kuuntelemaan luennon lomassa viikonlopun bileistä supinaa.

Opiskelin kun olin työttömänä. Te-toimiston luvalls tietty. Oli baikea saada opinnotnuudellleen köyntiin kun niin paljon oli unohtunut. Lisäksi piti kokonajan hakea töitä, perhekin höiritsi keskittymistä. En voinut keskittyä kuin nuorena. En loistanut, ja silloin ehkä joku proffa ajatteli että tuhlaan kaikkien aikaa. Mutta kanssaopiskelijat suhtautuivat ihan ok, sen kun meni juttelemaan. Tietysti nuoret varmaan olivat toisistaan kiinnostuneempia ja bilettivät yhdessä, olin siitä toiminnasta ihan pihalla. Mutta muuten aivan ok. Jos olet aktiivinen opiskelija niin saat kunnioitusta. Oman käytännön työelämän kokemuksen jakaminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka - se voi olla arvokas asia ja proffa ja opiskelutoverit saattavat kysyäkin siitä, mutta älä oma-aloitteisesti viittaa siihen, kertomuksesi "oikeasta elämästä" ei kuulu opiskeltavaan alueeseen eikä luennoitsija halua besserwisseriä keskeyttämään käytännöllä jos yrittää itse opettaa teoriaa.

Mulle on ainakin ihan sama mitä minusta ajatellaan vanhempana opiskelijana. Olen hankkimassa ensimmäistä yliopistotutkintoani. Kaikki eivät tiedä mitä haluavat tehdä heti nuorena. Minulle se valkeni hiljalleen.