Uskovaiset! Uskotteko te, että teitä "käytetään" normaalissa elämässä?
Tähän kysymykseen voi vastata joku muukin henkimaailmaan uskova. Mutta ateisti ei tähän kysymykseen voi vastata, koska hän näkee elämän kaksiuloitteisena eikä usko siihen kolmanteen ulottuvuuteen.
Kysymykseni siis kuuluu: tuleeko teille koskaan tunne, että te olette olleet jossain tilanteessa toisen ihmisen vuoksi, ei itsenne vuoksi?
Monesti me ihmiset siis ryvemme siinä ajatuksessa, että miksi ihmeessä minun piti lähteä tähän suhteeseen, mitä hyötyä siitä minulle oli?
Voiko asia olla toisin päin? Että minä olenkin ollut siinä suhteessa sen toisen ihmisen takia, en itseni takia?
Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta sain äsken tällaisen päähänpiston ja halusin heti kysyä tätä muiltakin.
Minä olen ollut sekaantuneenä yhteen pieneen firmaan toiminimelläni, enkä ole saanut sieltä puoleen vuoteen senttiäkään. (Toimeentuloni ei ole siitä kiinni).
En haluaisi sanoa itseäni siitä irti, tai en saa itseäni sanottua irti, ja tässä tilanteessa nyt pähkäilen, että mikä minua oikein vaivaa, että sinnittelen siellä mukana?
Aloin siksi miettimään, että olisiko asiaan jotain "kolmiuloitteisempaan syytä"? Olenko minä siellä oppiakseni jotain uutta? Se toinen ihminen on hyvin hankala ihminen.
Sitten salamanisku iski päähäni ja aloinkin miettimään: entä jos en olekaan siellä sen takia, että minä saisin jotain. Ehkä olenkin ollut siellä sen takia, että se toinen ihminen on jotain oppinut minun kauttani?
Valitan, enempää en voi kertoa taustoista, jottei mene paljastusten puolelle. Mutta onko kellekään muulle koskaan tullut moista salamaniskua?
Kommentit (13)
mutta uskon kyllä Jumalan johdattavan meitä, kun olemme avoimella mielellä. Kaikilla meillä on annettavaa ja saatavaa muilta ihmisiltä.
Minä uskon että me kaikki olemme korkeimman johdatuksessa halusimmepa sitä tai emme, uskoimmepa siihen tai emme. "Salamaniskusi" oli mainio oivallus sillä emme ole tässä elämässä vain itsemme vuoksi vaan kokonaisuuden. Meillä kaikilla on tehtävämme ja osuutemme ihmisten verkostossa. Usein emme tiedä tai halutessammekaan saa selville mikä tarkoituksemme on mutta se ei tee tehtäväämme yhtään vähäisemmäksi.
Minä vihaan hengellistämistä yli kaiken. Yritän välttää viime käteen asti sitä, että näen kaikkialla tarkoituksia. Uskon myös sattumaan ja siihen, että joskus asioita vain tapahtuu ilman sen suurempaa merkitystä.
Mutta ehkä tuo "kokonaisuus" on avain sana. Emme ole tässä elämässä vain itsemme vuoksi.
kielsin jo kertaalleen ateisteja ottamaan osaa keskusteluun.
että kyllä Jumala käyttää omiaan, varsinkin siinä, että se edistäisi jonkun toisen pelastumista. Ja toisen pelastumiseen voi olla pitkäkin matka ja siksi tarvitaan "maaperän pehmittelyä" erilaisten ihmisten ja elämäntilanteiden kautta. Joskus sen itsekin saa oivaltaa, että on saanut olla Jumalan Hengen välikätenä.
Ei tosiaan tarvitse ruveta hengellistämään mitään tietoisesti. Elämä kulkee ihan normaaleja ratojaan ja Jumalan ihmeellinen johdatus on siinä kaikessa mukana.
ja turha väittää, etteikö sinulla olisi huono sisälukutaito
ainakin minun maailmani on vähintään neljäulotteinen (se neljäs on aika) ja olen ateisti.
Owned
miksi se on harhaoppia? Mihin uskot itse?
Harhaoppia!!!
miksi se on harhaoppia? Mihin uskot itse?
ap:n tarkoittamassa mielessä? Miten tiede edustaisi uskoa henkimaailmaan?
Totuuteen eli tieteeseen.
muttei ihan noin "isossa" tilanteessa