Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on englanninkielen puhuminen perheessä?
14.02.2021 |
Kyse on täysin suomalaisesta perheestä isä puhuu pojan ja tytön kanssa englantia ihan normijuttuja: kuinka koulu sujuu, mitä ruokaa tehdään, siis ihan normaalia jutustelua. Perheen äiti vähemmän koska englannin osaaminen ei (omasta mielestään) riitä.
Perhe on aina asunut Suomessa eikä heillä ole edes mielessä muuttaa muualle.
Tyttö on teini-ikäinen, poika asuu tyttöystävänsä kanssa lähellä lapsuudenkotiaan eli käyvät useinkin kylässä.
Lapsilla ei ole englannin kanssa ongelmaa eivätkä ole mielimässä kansainvälistä uraa tms.
Kysyin kerran, että miksi puhutte englantia kotona ollessanne? Vastaus oli, että huvin vuoksi.
Toki, puhukoon mitä haluavat ja miksi haluavat, harmi vaan, että lasten suomenkielinen sanavarasto on selkeästi supistunut.
Kyseessä on veljeni perhe ja olemme paljon tekemisissä, siksi tiedän suht tarkasti nämä asiat.
Mutta kysymys siis on, että onko tämä yleistäkin?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan tuota ei suositella.
Elä sinä niiden 1800-luvun amissi-sääntöjen mukaan.
Hallaahan tuossa lasten kielen kehittymiselle tehdään kun puhutaan kieltä, jota ei natiivitasolla kuitenkaan osata. Suosituksena on, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään. Oma mies on englanninkielisestä maasta ja puhuu lapselle englantia. Minä puhun suomea. Lapsi on kaksikielinen joskin englanti selvästi dominoi.
Kyllä mekin puhutaan välillä englantia, välillä ruotsia jne.
Nykyisin lähes kaikki kouluikäiset lapset ja nuoret sekoittavat puheeseensa englanninkielisiä lauseita ja sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puhuttiin suomea, englantia, ruotsia, espanjaa ja saksaa kotona. Isäni oppii helposti uusia kieliä ja tykkäsi puhua meille kotona niitä. Molemmat vanhempani puhuvat ruotsia niin totta kai sitä on puhuttu kotona myös. Olen itsekin kiinnostunut kielistä ja olen jonkin sortin anglofiili. Puhun kotona poikaystävän kanssa suomea, englantia ja ruotsia ihan huvikseni. Poikaystävän äiti on käynyt koulunsa englanniksi ja puhuu finglishiä kotona.
Minä kysyin, että onko yleistä?
Ihan sama mitä kieltä joku puhu kotonaan: saksaa, kiinaa, ranskaa.
Umpisuomalainen perhe kuitenkin kyseessä. Veljeni kyllä puhuu ihan hyvää englantia ja hyvähän se on, että on kielitaitoa ja pitää sitä yllä.
Silti ihmetyttää tuo englannin kielen puhuminen kotona.
Kun käyn heillä (tai he meillä) niin puhun heille suomea ja he minulle englantia (tai finglishiä), hyvin kuitenkin ymmärretään toisiamme. Osaan minäkin englantia, mutta ei se mikään kotikieli silti ole...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole aika normal in these days. Puhutaan enkkua ja finnish sekaisin.
Meillä minä puhun tytön kanssa osittain englantia. Ollaan ihan suomalaisia, ei olla asuttu englannissa, mutta halusin tytölle vahvan englannin kielen ja kun sitä osaan vahvasti, niin aloitin joskus kun tyttö oli viisi.
Nykyäään ollaan tieteellisellä puolella sitä mieltä, että mitä nuorempana ensimmäisen vieraan kielen aloittaa, niin sitä parempi. Samoin nykyåän ei pidetä haittana sitä, että käytetään kahta kieltä, jopa sekaisin. Kaikille lapsille se ei sovi, mutta keskimääräinen lapsi hyötyy siitä, jos vanhemman oma kielitaito riittää.
Suomen kielessä lapsi on ikätovereitaan edellä reilusti. Opetin tytön lukemaan englantia 7-vuotiaana ja olen lukenut iltasadut aina englanniksi. Oppi lukemaan suomea täysin oikein 6-vuotiaana. Uskoisin, että meidän tytön tapauksessa on kyse juuri siitä, että ensimmäisen vieraan kielen opettaminen on vahvistanut äidinkielen taitoja. Lukunopeus on hänellä nyt 8 -vuotiaana aikuisen tasoa. Ymmärrys vastaa noin 11-vuotiaan tasoa.
Suosittelisin, mutta en kaikille. Aika harvalla loppupeleissä on taidot ja ääntämys sellaista, että oma lapsi hyötyy. Mutta jos on, niin ilman muuta kannattaa.
Hieman kyseenalaistan aloittajan arviota siitä, että kyseisen perheen lasten suomi kärsii siitä, että isä puhuu heille paljon englantia. Yleensä kaksikielisissä perheissä toinen vanhempi puhuu yhtä kieltä ja toinen yhtä ja normilapset hyötyvät tästä kummankin kielen osalta. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia asian suhteen. Edes se, että puhun osan päivästä suomea ja osan englantia, ei ole tuonut mitään vaikeuksia. Englannin kielen taso on lapsella nyt samanlainen kuin yläasteella pelkällä kouluenglannilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitavat kiusata sinua kun näkevät että sinua ärsyttää😂
Meillä puhuttiin vuosi englantia kotona kun meillä oli vaihto-oppilas.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin, että onko yleistä?
Ihan sama mitä kieltä joku puhu kotonaan: saksaa, kiinaa, ranskaa.
Umpisuomalainen perhe kuitenkin kyseessä. Veljeni kyllä puhuu ihan hyvää englantia ja hyvähän se on, että on kielitaitoa ja pitää sitä yllä.
Silti ihmetyttää tuo englannin kielen puhuminen kotona.
Kun käyn heillä (tai he meillä) niin puhun heille suomea ja he minulle englantia (tai finglishiä), hyvin kuitenkin ymmärretään toisiamme. Osaan minäkin englantia, mutta ei se mikään kotikieli silti ole...Ap
Voit kai itse päätellä vastauksista miten yleistä se on? Vastausten perusteella näköjään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hallaahan tuossa lasten kielen kehittymiselle tehdään kun puhutaan kieltä, jota ei natiivitasolla kuitenkaan osata. Suosituksena on, että jokainen puhuu lapselleen omaa äidinkieltään. Oma mies on englanninkielisestä maasta ja puhuu lapselle englantia. Minä puhun suomea. Lapsi on kaksikielinen joskin englanti selvästi dominoi.
Jos äidinkieli sujuu, en ymmärrä, mitä pahaa on siinä, että opettaa rinnalle myös kieltä, vaikka ei natiivitasolla sitä osaakaan. Vierailla kielillä puhumisen kynnys on ihan liian korkea juuri tämän takia, kun pelätään puhua väärin. Oma miesystäväni ei ole äidinkieleltään suomalainen ja puhuu ja varsinkin kirjoittaa usein ihan väärin, mutta silti hän pärjää Suomessa ihan mainiosti. Olisi naurettavaa, että hänen pitäisi sen sijaan puhua englantia, ettei vain suomeksi tulisi sanottua väärin.
Mitä muuten tapahtui sille keskusteluohjelmahörhölle, joka kertoi lehdissä puhuvansa pikkupoikansa kanssa vain englantia? Nimeä en muista, mutta Sarasvuon kanssa hän piti ohjelmia ja vaihtoi myöhemmin uskontoaan, uusi nimi oli jokin Ab*ull*h. Ei jaksanut pitää nyrkkejään omalla puolellaan.
Muistan isosta aikakauslehtiartikkelista sen, että tämä mies istui lattialla vielä puhetaidottoman lapsen kanssa, osoitti tälle jotain lelua ja sanoi: "This is ivory." Onkohan pojasta kasvanut kosmopoliitti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kuulostaa kamalalta. En haluaisi puhua englantia suomalaisen kanssa, nolostuisin ja hermostuisin.
Meillä on kaksikielinen perhe, brittimieheni puhuu englantia lapsille ja minä suomea. Näin on ollut aina, asuinmaasta riippumatta. Nyt asumme Suomessa ja teinimme ovat kaksikielisiä. Miehenikin osaa hyvin suomea. Silti pariskuntana kielemme on englanti.
Mieheni puhuu suomalaisille suomea, ja ärsyyntyy joskus ihmisten innosta vastata englanniksi.
Hyvä englanninkielen taito ei sulje pois hyvää suomea ja sen käyttämistä asianmukaisesti. Ehkäpä päinvastoin.
Aika tavista. Saksa tai joku muu kieli on nykyään jo aika must jos haluaa etulyöntiaseman.