Pidätkö jostain taideteoksesta jonka filosofista sanomaa et allekirjoita?
Jos olet vaikka ateisti, pidätkö silti Bachin hengellisestä kuoromusiikista? Tai jos olet oikeistolainen, pidätkö silti 70-luvun vasemmistolaisen laululiikkeen biiseistä? Tai jos olet optimisti, pidätkö silti jostain äärimmäisen synkästä runosta tai maalauksesta? Jne.
Kommentit (4)
Juuri nuo taistolaislaulut, ja olen täysin oikeistolainen. Vapauden kaiho on hieno laulu, kuin myös Vapaa Venäjä. Ja Balladi toveri Viljasesta on pateettisuudessaan aivan mahtava.
Monistakin.
Tykkään esim. joistain runoista ja lyricseistä, joissa suoraan tai epäsuorasti pohditaan, onko elämällä mitään tarkoitusta tai onko Jumalaa olemassa, vaikka olen uskovainen. Tai elämän toivottomuutta ilmaisevista runoista, vaikka olen toiveikas. Esimerkkejä näistä ovat Edith Södergranin runot Ei mitään ja Elämä.
Kuuntelen silloin tällöin The Flaming Lips -yhtyeen kappaleita, joiden lyricsit vaikuttavat olevan buddhalaista non-duality -ajattelua tms., vaikka olen raamatullinen kristitty enkä käsityksiltäni sinne päinkään.
Taide on tunteiden, kokemusten, elämysten, mielikuvituksen, muistojen jne. vapaata aluetta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Poliittinen taide on mielestäni usein tylsää ja aatteen ikeen valjastamisen vie pois taiteen syvemmän merkityksen.
Taide on haava ihmisessä, näin ajattelen.
Oikeastaan mitään taideteosta en ole inhonnut, tosi moni ei herätä ajatuksia tai jää mieleen.
Totta kai. Yksi taiteen funktioista on, että se avaa uusia näkökulmia.