Klamydia kuoletti tunteet?

Tapasin miehen, hän kertoi olevansa polyamorinen, minä en ole. Ajattelin heti ettei kannata edes yrittää, mutta hän sai taivuteltua minut tutustumaan. Miehen mielestä vaikeiluni kertoi että olen traumainen, lapsellinen ja mustavalkoinen, hän ei usko omistamiseen ja muut polyamoristen vakiorepliikit. Yksi näistä hänen muista naisistaan oli yrittänyt vinkata miehelle ettei kannata kertoa minulle muista suhteista, koska minunlaiset ei ymmärrä.

Minua vaivasi ne muut suhteet, mutta yritin olla reipas ja olla ajattelematta asiaa, ennakkoluuloton ja kypsä, koska meillä oli hauskaa yhdessä. Kerroin etten halua tavata ainakaan sitä naista, joka neuvoi miestä pimittämään muut suhteensa ja mieluiten en kuule niistä muistakaan mitään. Mies lupasi ettei tuo muita ihmisiä meidän kahden väliin.

Tutustuimme ja harrastimme seksiä, sanoi käyneensä vastikään testeissä. Sitten tulin todella kipeäksi, olin saanut häneltä klamydian ja viha leimahti minussa, alkoi kuvottaa polyamoriset ihmiset niin paljon, että lämpimät tunteet kuoli.

Nyt mies on ilmeisesti parantunut polyamoriasta (sitoutumiskammosta), ja minä siitä klamydiasta. Hän haluaa sitoutua vain minuun mutta minä en halua häntä enää fyysisesti lähelleni. Hän ajattelee oman muutoksensa olevan pysyvän ja on kuulemma katkaissut muut suhteensa, mieltää nyt polyamorian olleen vain seurausta siitä ettei ollut tavannut sitä oikeaa ihmistä johon sitoutua (=minua).

Mitä luulette, palaavatko tunteeni ajan kanssa? Minun on vaikea uskoa. Mies on omien sanojensa mukaan rakastunut.

En muutenkaan koe tarvetta olla kenenkään lähellä kuin silloin jos minulla on vahvoja tunteita mukana. En muista että kohdallani fyysinen kaipuu toisen lähelle olisi koskaan palannut jos se on kerran hävinnyt. Eikä minulla ole koskaan aiemmin ollut sukupuolitautia, joten en tiedä kuuluuko tämä asiaan, tunteiden kuoleminen.

Mies tietää mitä ajattelen mutta en luota enää häneen, niin ei tee mieli avautua ajatuksistani. Ajattelin että osaisin ajatella selkeämmin jahka ne kivut loppuvat ja otin aikalisän. Ei satu enää, mutta en kyllä tunne mitään muutakaan.