Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
syrjäytynyt masentunut ja yksinäinen
12.02.2021 |
Olen syrjäytynyt masentunut ja yksinäinen 18v poika. minulla ei ole ketään. olen täysin yksinäinen kokoajan, elämässäni ei tapahdu mitään. mikään ei kiinnosta. mikään ei tunnu miltään. päivästä toiseen samaa jatkuvaa raastavaa yksinäisyyttä neljän seinän sisällä. en käy missään. pelkät seinät ympärillä.
Kommentit (14)
Voisit vaikka kaataa pois ne seinät, jos ne niin paljon häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista apua olet hakenut ja saanut?
Nykyään hankala löytää ihmisiä ympärilleen jos ei heitä ole aina ollut. Itse olen 40 v ja hyväksynyt loputtoman yksinäisyyden, mutta toivoisin että sinulla vielä nuorena troivoa on! Itse jaattelin kokeilla vielä tuolta keverihausta, en tiedä onko kukaan sieltä ketään löytänyt mutta eipä paljon vaihtoehtoja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tämä korona-aika teettää, ei voi edes aktiivisesti lähteä etsimään uusia ystäviä ja uusia harrastuksia.
Ehkä.
Opiskeletko? Onko siellä kaikki etänä?
Vai oletko välivaiheessa ? Se on erityisen raskasta ja näköalatonta.
Asutko jo yksin vaiko perheesi kanssa? Vaikka ne on tuossa iässä ihan vaan tyhmiä niin voi kannattaa tehdä jotain niidenkin kanssa - ihan vaikka kysyt voisitko olla mukana kokkaamassa ja oppia niitäkin taitoja ennen kuin muutat omillesi?
Miksi sinulla on kaikki lapsuusajan kaverisuhteet katkenneet? Ehkä niistä löytyisi joku toinen joka myös on yksin kotonansa? Oma poika on esim käynyt alakouluiaverinsa kanssa luistelemassa /pelaamassa lätkää? Ja voihan sinne jäälle yksinkin mennä, ainakin täällä päin (kuulemma) aina mahtuu johonkin porukkaan mukaan pipolätkään?
Pieniä juttuja, mutta kyllä se siitä.
Ja unelmoi tulevaisuudesta ja suunnittele elämääsi sen mukaan että unelmasi voivat mahdollistua.
Ja nyt on muuten myös aika hakea kesätöitäkin !
Siinä on vielä hyvässä tapauksessa elämää 3/4 edessä. Mikä ikinä onkaan syy nykytilanteeseen, se kannattaa käsitellä ja siirtyä elämässä eteenpäin. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus muuttaa suuntaa. Jos jäät tuohon tilanteeseen jumittamaan niin kivuliaammaksi se vaan muuttuu kun muut siirtyy elämässä eteenpäin. Nyt jos alat etsiä hyviä asioita elämään niin kolmekymppisenä tuo on vaan etäinen synkkä muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on saman ikäinen poika, joka on juuri samassa tilanteessa. Mitä toivoisit, että läheisesi tekisivät auttaaksesi sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on jopa parempaa ilman huonoja ihmissuhteita kuin niissä väkisin roikkumalla. Silloin on myös tilaa muutokselle ja uudelle. Kannattaa ensimmäisenä lopettaa kertomasta itselleen tarinaa siitä kuinka on epäonnistunut ihminen ja ennemmin nähdä mahdollisuuksia siinä että elämä on nyt tyhjä taulu.
Yksinäisyys on muutenkin todella yleistä, ei se ole henkilökohtainen epäonnistuminen varsinkaan siinä tilanteessa että ilmeisesti vanhemmat eivät ole kyenneet näyttämään mallia ihmissuhdetaidoissa.
Kukaan meistä ei ole ehjä, mutta ne jotka pystyy sietämään ja rakastamaan itseään vikoineen päivineen ja olemaan itselleen ystävällisiä ja ymmärtäväisiä pärjäävät. Itseään kaltoin kohtelevat taas etääntyvät itsestään, unelmistaan ja elämästä ja päätyvät elämään elämää varjoina itsestään.
Hei!
Voisitko ajatella ottavasi yhteyttä paikkakuntasi esim. Etsivään nuorisotoimintaan tai vastaavaan?
Oma poikani löysi sieltä itselleen mielekästä seuraa, toimintaa ja mikä tärkeintä ei koe enää itseään niin yksinäiseksi.
En kerro tässä miten tähän tilanteeseen ajauduttiin, se on pitkä tarina.Ratkaisevaa oli se kun lopulta yhdessä kävimme lääkärissä ja hän sai kerrottua oman olonsa joka hyvin pitkälti samanlainen kuin sinun kuvailemasi. Hän sai sairaslomaa, kävi nuorisopuolen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kerran viikossa. Sai sieltä rohkeutta lähteä mukaan nuorison Starttiin. Se on paikka missä he käyvät 2-3 kertaa viikossa.Nuoria on ryhmässä 7. Nyt hän on käynyt siellä puoli vuotta. Hitaasti on piristynyt, juttelee enemmän ja kertoo ettei tunnu enää niin kurjalta olo. Toki ei vieläkään liiku vapaalla ulkona, on aina viihtynyt kotona. Ja ei siinä mitään pahaa ole, näin korona-aikana varsinkin.
Yksinäisyys voi olla niin lamauttavaa että laukaisee masennuksen, eikä silloin ole välttämättä voimavaroja lähteä hakemaan apua.
Toivoisin että voisit äidillesi, isällesi, mahdollisille sisarillesi tai jollekin tutulle läheisellesi kertoa olostasi ja sitä kautta pyytää heiltä apua. Josko heistä joku lähtisi kanssasi vastaanotolle lääkäriin, nuorisopsykiatrin vastaanotolle tms. Siellä poikanikin kävi, minä myös mukana kahdella ekalla käynnillä koska hän sitä halusi. Oli jännittynyt mutta sen jälkeen kävi yksin.
Toivon että haet itsellesi apua, saat sitä varmasti. Muista ettet ole ainoa yksinäinen nuori joka ahdistuu kun elämä on valotonta js ilotonta. Yritä edetä pienin askelin ja avautua edes yhdelle läheiselle.
Toivon sinulle valoa ja voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Voisitko ajatella ottavasi yhteyttä paikkakuntasi esim. Etsivään nuorisotoimintaan tai vastaavaan?
Oma poikani löysi sieltä itselleen mielekästä seuraa, toimintaa ja mikä tärkeintä ei koe enää itseään niin yksinäiseksi.
En kerro tässä miten tähän tilanteeseen ajauduttiin, se on pitkä tarina.Ratkaisevaa oli se kun lopulta yhdessä kävimme lääkärissä ja hän sai kerrottua oman olonsa joka hyvin pitkälti samanlainen kuin sinun kuvailemasi. Hän sai sairaslomaa, kävi nuorisopuolen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kerran viikossa. Sai sieltä rohkeutta lähteä mukaan nuorison Starttiin. Se on paikka missä he käyvät 2-3 kertaa viikossa.Nuoria on ryhmässä 7. Nyt hän on käynyt siellä puoli vuotta. Hitaasti on piristynyt, juttelee enemmän ja kertoo ettei tunnu enää niin kurjalta olo. Toki ei vieläkään liiku vapaalla ulkona, on aina viihtynyt kotona. Ja ei siinä mitään pahaa ole, näin korona-aikana varsinkin.
Yksinäisyys voi olla niin lamauttavaa että laukaisee masennuksen, eikä silloin ole välttämättä voimavaroja lähteä hakemaan apua.
Toivoisin että voisit äidillesi, isällesi, mahdollisille sisarillesi tai jollekin tutulle läheisellesi kertoa olostasi ja sitä kautta pyytää heiltä apua. Josko heistä joku lähtisi kanssasi vastaanotolle lääkäriin, nuorisopsykiatrin vastaanotolle tms. Siellä poikanikin kävi, minä myös mukana kahdella ekalla käynnillä koska hän sitä halusi. Oli jännittynyt mutta sen jälkeen kävi yksin.
Toivon että haet itsellesi apua, saat sitä varmasti. Muista ettet ole ainoa yksinäinen nuori joka ahdistuu kun elämä on valotonta js ilotonta. Yritä edetä pienin askelin ja avautua edes yhdelle läheiselle.
Toivon sinulle valoa ja voimaa.
Tää! Hyvä vastaus!
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Voisitko ajatella ottavasi yhteyttä paikkakuntasi esim. Etsivään nuorisotoimintaan tai vastaavaan?
Oma poikani löysi sieltä itselleen mielekästä seuraa, toimintaa ja mikä tärkeintä ei koe enää itseään niin yksinäiseksi.
En kerro tässä miten tähän tilanteeseen ajauduttiin, se on pitkä tarina.Ratkaisevaa oli se kun lopulta yhdessä kävimme lääkärissä ja hän sai kerrottua oman olonsa joka hyvin pitkälti samanlainen kuin sinun kuvailemasi. Hän sai sairaslomaa, kävi nuorisopuolen psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa kerran viikossa. Sai sieltä rohkeutta lähteä mukaan nuorison Starttiin. Se on paikka missä he käyvät 2-3 kertaa viikossa.Nuoria on ryhmässä 7. Nyt hän on käynyt siellä puoli vuotta. Hitaasti on piristynyt, juttelee enemmän ja kertoo ettei tunnu enää niin kurjalta olo. Toki ei vieläkään liiku vapaalla ulkona, on aina viihtynyt kotona. Ja ei siinä mitään pahaa ole, näin korona-aikana varsinkin.
Yksinäisyys voi olla niin lamauttavaa että laukaisee masennuksen, eikä silloin ole välttämättä voimavaroja lähteä hakemaan apua.
Toivoisin että voisit äidillesi, isällesi, mahdollisille sisarillesi tai jollekin tutulle läheisellesi kertoa olostasi ja sitä kautta pyytää heiltä apua. Josko heistä joku lähtisi kanssasi vastaanotolle lääkäriin, nuorisopsykiatrin vastaanotolle tms. Siellä poikanikin kävi, minä myös mukana kahdella ekalla käynnillä koska hän sitä halusi. Oli jännittynyt mutta sen jälkeen kävi yksin.
Toivon että haet itsellesi apua, saat sitä varmasti. Muista ettet ole ainoa yksinäinen nuori joka ahdistuu kun elämä on valotonta js ilotonta. Yritä edetä pienin askelin ja avautua edes yhdelle läheiselle.
Toivon sinulle valoa ja voimaa.
Kiitos vastauksestasi AP:lle! AP, toivon että rohkaistut hakemaan apua. Sinusta välitetään.
Alue: Aihe vapaa
Ok. Pitäiskö asialle tehdä jotain?