Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuli pirun vihanen olo!
09.05.2009 |
Käytiin tänään äidilläni, vietiin kukkia ja lapseni teki kortin.
Lähdettiin ennen äitin ja sen miehen saunaa ja nyt pari tuntia niitten saunan jälkeen äitini soitti kännissä kun käki, kyseli asioita joista juuri puhuttiin ja muistutti jostain turhasta.
On niin turhautunut olo. Reppana alkoholisti.
Lapseni ei tajua vielä että mummolla on ongelma, olisivat halunneet jäädä yöksi, no ei saanut jäädä -jälleen pakko vetää viinaa.
Onneksi toinen mummo ottaa extemporeesta yöksi lapset tai pyytää itse. Ja just lapsien puolesta: niillä on mahottoman hyvät välit ja joskus jää hyvät muistot!
Niin harmittaa ettei yksi tajua miten se viinan kittaaminen tarttis lopettaa. Mutta minkä aikasin alottaa sen vanhana taitaa? Itsekin jäin kakkoseksi lapsena sen juomisille, miksi se nyt pitäisi yhtenä iltana pullon kiinni?
Kommentit (9)
äiti ei muista että on soitellut kännissä - ja jos sille sanoo asiasta (oli se selvä tai ei), niin se loukkaantuu verisesti; hänkö muka soittelisi humalassa! Kiistää aina ihan kaiken...
Todella turhauttavaa. Olen päättänyt, että jos se enää minulle humalassa soittaa, niin sanon ihan suoraan, että en juttele känniläisen kanssa. Että saa soittaa selvinpäin.
Meillä tätä menoa on jatkunut noin 15 vuotta. Äitin ongelma pahenee kaiken aikaa, nykyään piilottelee jo viinoja pitkin kämppäänsä. Säälittävä sairas ihminen, mutta kun lasten takia ei viitsis ihan kokonaan välejä katkoa. Sitä vaan aina miettii, että minkä verran itseään pitää uhrata, että lapsilla säilyy edes jonkinlainen suhde juoppoon mummoon....
Otan osaa ap. Älä vastaa, jos äitisi vielä tänään koettaa soittaa. Laita puhelin äänettömälle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan vieläkin miten kamalaa oli kun mutsi lähti baariin miestä etsimään, jätti mut katsomaan telkkaa (olin 10- vuotias) ja mietin jos lähtis hakemaan äitiä baarista kun oli niin kamala olla yksin tyhjässä asunnossa, odottaa.
En lähtenyt. Enkä koskaan sitä kertonut.
Kiusasin sinä vuonna yhtä poikaa koulussa. Kamalat muistot siitä kiusaamisesta.
Läksyjä en tehnyt silloin.
Jonkun aikaa sitten juttelin äitin kanssa siitä kun en koskaan tehny läksyjä ja meijät lähetettiin johonkin terapiaan. Äitiä vitutti kuulemma istua sielä, ei kuulemma puitu ongelmaa kun se täti veti esiin fläppitaukun johon halusi kirjoittaa meijän sukupuu.
Sanoi että me katsottiin toisiamme ja äiti kysyi että alatko tekeen läksyjä ja lähetään täältä vai jatketaanko tätä. Me lähdettiin..
En käsitä miten äiti ei koskaan auttanut ja antoi minun olla omissa oloissani. Nyt aikuisena kun olen siihen tutustunut niin on kertonut että noihin aikoihin kävi terapeutilla ja käytti jotain lääkettä.
Miksi se tarapeutti ei neuvonut että muhun tarttee olla jotenkin yhteydessä?
Jumalauti: se soitti just uudestaan! Kyseli samat asiat. Sanoin sille että pullo kiinni. Ei se muistanut että soitti!
Kysyin soittaako uudestaan puolentunnin kuluttua. Alkoi tivaamaan ettei soittanut! On jumalauta pokkaa väittää kännissä ettei ole ongelmaa.
Ap
Lapsuus oli mulla ihan ok, äiti ei juonut, eikä isä. Isän joku vuosi sitten kuoltua, äiti alotti juomisen. Vielä terve ollessaan suorastaan palvoi lapsenlapsia, nyt pulloa. Surullista koittaa selittää pienille, miksei yhtäkkiä enää voikaan yökyläillä mummolassa tai miksi ei enää käydä usein. Tosi surullista. Meilläkin on toiset rakastavat isovanhemmat, mut asuvat valitettavan kaukana ja ovat vielä työelämässä.
Pystyitko lapsena näyttämään vihasi äidille vai nielitkö vain ja olit kiltti?
Tosin meidän tapauksessa on kyseessä anoppi. Joka viikonloppu se vetää kahtena päivänä ihan hirveät kaatokännit. Juo, vaikka lapset olisivat siellä eli enää eivät sinne mene!! Anoppi perusteli juomistaan sillä, että pappa pystyy hoitamaan lapsia, kun on selvinpäin. Eihän se nyt haittaa, jos pari paukkua ottaa... Pari menee vain aina pulloksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoista se elämä alkoholistin lapsena on kun viina vie. Itse olen miettinyt välien katkaisemista kokonaan, tulee vain niin paha olla kun näkee äitinsä tappavan itseään. Sitten ajattelen että hän ei elä enää monta kuukautta tai vuotta ja syyllisyys hänen hylkäämisestään, sairaan ihmisen hylkäämisestä. Siitä huolimatta että hän on itse juonut itsensä siihen kuntoon ja vahingoittaa kaikkia ympärillään.
Meillä meni aikuisen ja lapsen roolit sekaisin jo lapsuudessani.
Läheisriippuvuus on siis ongelmani nimi.
aika täsmälleen sama tilanne kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta anoppilan suuntaan.
Ikinä en uskaltaisi lastani päästää sinne ex tempore yökylään :-/
Alue: Aihe vapaa
omalla äidilläni...
Mummojen (tai pappojenkaan) juomisongelmista ei sittenkään tänä päivänä puhuta tarpeeksi eikä kovin kovalla äänellä. Ehkäpä se ei ole kovin mediaseksikäs aihe... joka tapauksessa yllättävän monella perheellä on jonkin kokoinen aukko isovanhempien kohdalla nimenomaan kuningas alkoholin takia.
Yrittäkäämme pärjätä.