Vanhempien arvostelu ja itsekriittisyys

Olen aina ollut todella itsekriittinen ja vaativa itseäni kohtaan, sellainen perinteinen "kympin tyttö". Olen sairastanut masennuksen, syynä osittain tämä itsekriittisyys. Tänään kuitenkin läikähti yli, kun tein isälleni verkkokauppatilausta ja satuin vahingossa tekemään pari näppäilyvirhettä, kuten, että painoin nopeasti kirjoittaessa vahingossa s- enkä a-kirjainta. "Sulla tulee aika paljon noita kirjoitusvirheitä", isä kommentoi. Tästä sitten käynnistyi taas se itsesyytösten kehä, että olen paska ja kömpelö kaikessa, enkä osaa mitään. Loukkaannuin ja käskin hoitaa itse omat verkkokauppatilaukset, minä en tuollaista kuuntele. Nyt minulle ollaan suututtu tästä, kun vedän herneet nenään pienistä.

Minua on kotona vanhempien toimesta haukuttu läskiksi, laiskaksi ja kömpelöksi sekä ns. vittuiltu pienistä. Olen kuitenkin suvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija ja ihan normaalipainoinen, äidinkielestä laudaturin kirjoittanut, niin en kyllä sanoisi, että niitä kirjoitusvirheitä kovasti tulee. Ärsyttää, kun vanhempani tietävät masennuksestani ja siitä, että se osittain johtuu perfektionismistani, joka taasen johtuu siitä, että minua on koko ikäni perheessä arvosteltu ja haukuttu. Ja aina kaikki haukkumiset on kuitattu vitsinä tai sitten sillä, että ansaitsen sen. Mä en enää jaksa, tekis vaan mieli sanoo, että en pidä yhteyttä ennen kuin saan vähän arvostusta ja kunnioitusta.

Onko muilla samaa?