Lue keskustelun säännöt.
Mustamaalatuksi tuleminen parisuhteen jälkeen
11.02.2021 |
Onko kukaan keksinyt keinoja, miten päästä henkisesti yli asiasta? Minä olen ihan vihainen itselleni, että asia vieläkin ajoittain nousee mieleeni, ja aiheuttaa katkeruuden/ahdistuksen tunteita. Haluaisin pystyä jättämään asian omaan arvoonsa.
Kyseessä oli nuoruuden parisuhde, olimme siis parikymppisiä kun olimme yhdessä. Emme sopineet yhteen alkuunkaan, ja kohtelimme toisiamme huonosti (mies valehteli paljon, minä olin hullun mustasukkainen jne.). Meni aivan liian pitkään ennen kuin tajusimme erota.
Itse olen yrittänyt ottaa tuosta kokemuksesta opiksi, ja nyt yli 10v myöhemmin en allekirjoita sen aikaista käytöstäni enää ollenkaan, ja näen itseni oikeastaan ihan eri ihmisenä. Mutta niin varmaan monikin kokee jos vertaa vaikka 20-vuotiasta ja 35-vuotiasta itseään. Entisestä kumppanistani en ole koskaan puhunut kenellekään pahaa, en edes eron aikaan, vaan pidin salassa kaiken pahan ja vetosin vaan siihen että olimme liian erilaisia. Olisin helposti voinut valita toisenkin linjan, sen verran huonosti mieskin minua kohteli.
Olen myöhemmin saanut tietää, että tämä ex-mies on mustamaalannut minua perheelleen ja ystävilleen, ei siis ainoastaan nälvinyt vaan maalannut lähes häiriintynyttä kuvaa. Voin vain rukoilla, etteivät ihmiset ole purematta nielleet kaikkea, varsinkin kun kaikki tietävät että olimme yhdessä hyvin nuorina.
Minulla on näiden ihmisten kanssa edelleen yhteisiä tuttavia, joten jollain lailla se pelko ei ole ikinä kaikonnut, että minusta leviäisi jotain täysin yksipuolisia ja liioiteltuja juttuja edelleen. Voi olla ettei asia ole ollenkaan näin, mutta tiedän kuitenkin faktana, että minusta on jossain vaiheessa juoruttu.
Onko kukaan kokenut samaa? Miten olette suhtautuneet asiaan? Itse uskon että ilman yhteisiä tuttuja asia olisi helpompi unohtaa, mutta jollain lailla pitäisi nyt vuosien jälkeen päästä eteenpäin niin, ettei tämä nousisi enää ollenkaan mieleen.
Kommentit (12)
Inhottava tilanne tuollainen, mutta en usko että tuollaisia juttuja uskotaan ihan 100%. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää kyseenalaistaa asioita, jos joku alkaa kauhean kärkkäästi haukkumaan entistä puolisoa, koska siinä jää aina kuulematta se toisen puolen näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt itsekin niin exän kuin erään ystäväni kohdalla. (He eivät liity toisiinsa) Molemmilla on ikävä tapa mustamaalata minua.
Ex kirjoitti minusta potaskaa Facessa, johon yritin puuttua asialllsesti. Sillä seurauksella, että se vain pahensi minun asemaani. Ex on erittäin hyvä manipuloimaan ihmisiä ja osaa kirjoittaa niin kuin hän olisi uhri.
Ystäväni (entisen ystävä!) yhtä lailla kääntää tarinat ja selkkaukset omaksi edukseen.
Yksi asia on varma, ettei kukaan mustamaalaaja herää joku päivä ymmärrykseen omasta käytöksestään. Sinun exäsi ei tule luoksesi pyytämään anteeksi ja toteamaan, miten teki väärin. Siihen on vain totuttava, että asia on niin.
Sinun vastuuntuntoasi kuvaa se, että ymmärrät oman käytöksesi ja sen vaikutukset silloin. Se kertoo myös sosiaalisista taidoistani ja oikeudenmukaisuudestasi. Olet oppinut kokemastasi ja osaat nyt toimia vielä paremmin elämässäsi. Exäsi ei siihen pysty, vaan on jäänyt ikuisesti vangiksi teidän vanhoihin juttuihinne. Siitä kertoo juuri se, miten hän jaksaa yhä jauhaa elettyä elämää.
Koska asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet et voi enää palata muuttamaan mitään. Olet pärjännyt tähänkin asti hyvin, niin pärjäät edelleenkin.
Se, että yhä mietit asioita on normaalia. Se, että annat niiden nostattaa sinussa tunteita on sekin normaalia. Niinpä anna tunteiden tulla ja anna myös mennä. Tervehdi niitä ja totea, että kiitos muistutuksesta, mutta nyt jatkan miettimällä muuta. Älä kiellä ajatuksiasi, mutta älä jää elämään niiden kanssa. Kuten olet jo huomannutkin, ettet joka päivä mietiexääsi.
Paras keino selvitä mustamaalaamisesta on olla puuttumatta siihen. Jotkut ihmiset uskovat siihen, jotkut eivät. Onko sillä oikeasti väliä, jos kuitenkin elämäsi on monilta osin hyvää? MUtta jos joku kysyy siihen liittyvää sinulta voit aina selvittää oman kantasi.
Luota myös siihen, että ihmiset osaavat yhdistellä ja päätellä asioita. Kaiken lisäksi miehesi mustamaalaamiset eivät kiinnosta ketään niin hirveästi, että jäisivät miettimään niitä kunnolla. Hän ja sinä tuskin varastatte juorujen ykköspaikkaa? Ihmisillä on kaikilla kiire miettiä omaa itseään ensin.
Tuo pikkupaikkakunta on se myrkky.
Jos sinulla on mahdollisuus, niin muuta.
Imagosi edestä kampanjointi tumppukylässä on raskasta ja kestää ikuisesti.
Toisaalta jos koko ongelma on henkisellä puolella, eikä taloudellisella puolella, niin voit pyrkiä karaistamaan ja vahvistamaan itseäsi. Ja se kannattaa tehdä jokatapauksessa.
Jos yhtään lohduttaa niin ihmiset voivat mustamaalata täysin vieraitakin ihmisiä, joista eivät oikeasti tiedä yhtään mitään. Jopa keksitään valheita.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt itsekin niin exän kuin erään ystäväni kohdalla. (He eivät liity toisiinsa) Molemmilla on ikävä tapa mustamaalata minua.
Ex kirjoitti minusta potaskaa Facessa, johon yritin puuttua asialllsesti. Sillä seurauksella, että se vain pahensi minun asemaani. Ex on erittäin hyvä manipuloimaan ihmisiä ja osaa kirjoittaa niin kuin hän olisi uhri.
Ystäväni (entisen ystävä!) yhtä lailla kääntää tarinat ja selkkaukset omaksi edukseen.
Yksi asia on varma, ettei kukaan mustamaalaaja herää joku päivä ymmärrykseen omasta käytöksestään. Sinun exäsi ei tule luoksesi pyytämään anteeksi ja toteamaan, miten teki väärin. Siihen on vain totuttava, että asia on niin.Sinun vastuuntuntoasi kuvaa se, että ymmärrät oman käytöksesi ja sen vaikutukset silloin. Se kertoo myös sosiaalisista taidoistani ja oikeudenmukaisuudestasi. Olet oppinut kokemastasi ja osaat nyt toimia vielä paremmin elämässäsi. Exäsi ei siihen pysty, vaan on jäänyt ikuisesti vangiksi teidän vanhoihin juttuihinne. Siitä kertoo juuri se, miten hän jaksaa yhä jauhaa elettyä elämää.
Koska asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet et voi enää palata muuttamaan mitään. Olet pärjännyt tähänkin asti hyvin, niin pärjäät edelleenkin.
Se, että yhä mietit asioita on normaalia. Se, että annat niiden nostattaa sinussa tunteita on sekin normaalia. Niinpä anna tunteiden tulla ja anna myös mennä. Tervehdi niitä ja totea, että kiitos muistutuksesta, mutta nyt jatkan miettimällä muuta. Älä kiellä ajatuksiasi, mutta älä jää elämään niiden kanssa. Kuten olet jo huomannutkin, ettet joka päivä mietiexääsi.
Paras keino selvitä mustamaalaamisesta on olla puuttumatta siihen. Jotkut ihmiset uskovat siihen, jotkut eivät. Onko sillä oikeasti väliä, jos kuitenkin elämäsi on monilta osin hyvää? MUtta jos joku kysyy siihen liittyvää sinulta voit aina selvittää oman kantasi.
Luota myös siihen, että ihmiset osaavat yhdistellä ja päätellä asioita. Kaiken lisäksi miehesi mustamaalaamiset eivät kiinnosta ketään niin hirveästi, että jäisivät miettimään niitä kunnolla. Hän ja sinä tuskin varastatte juorujen ykköspaikkaa? Ihmisillä on kaikilla kiire miettiä omaa itseään ensin.
Tässä oli todella paljon hyviä pointteja, kiitos sinulle!! Hyvä kun kirjoitit mm. tuon että on parasta olla puuttumatta asiaan. Nimittäin aina kun asia nousee mieleen, tulee myös voimakas halu puolustautua jotenkin. En ole sitä koskaan tietenkään tehnyt, enkä teekään, sillä se yksinkertaisesti on viisainta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo pikkupaikkakunta on se myrkky.
Jos sinulla on mahdollisuus, niin muuta.
Imagosi edestä kampanjointi tumppukylässä on raskasta ja kestää ikuisesti.
Toisaalta jos koko ongelma on henkisellä puolella, eikä taloudellisella puolella, niin voit pyrkiä karaistamaan ja vahvistamaan itseäsi. Ja se kannattaa tehdä jokatapauksessa.
Olet oikeassa tässä. Luulenkin että jossain vaiheessa vielä muutan, sillä vaikkei tätä mustamaalausasiaa olisi, huomaan kaipaavani uusia ympyröitä. Ja sellaista uutta alkua, jossa minua ei lähtökohtaisesti tunne kukaan.
Ap
Mua oikein naurattaa kun mietin avioeroa narsistimiehestäni. Petti ja oli monta päivää aina ryyppyreissuilla, minä yritin selvitä kahden pienen lapsen kanssa. Sitten kun mulle riitti, niin hän halusi parisuhdeterapiaan ja suureen ääneen sukulaisilleen voivotteli kuinka voin olla niin julma ja rikkoa perheen. Sitten kun ero tuli niin hakeutui terapiaan ja söi masennuslääkkeitä, koska minä olin pilannut hänen elämänsä! Tällä terapialla ja kaikella muulla sai asiat käännettyä kaikille niin että minä olin tuhonnut hänen elämänsä. En ole jaksanut lähteä oikomaan asioita, olen itkuni itkenyt ja asiat käsitellyt ja minulle on aivan sama kuka minusta mitäkin ajattelee. Tajusin että vaikka exä tekisi mitä, hän on aina kultapoika vanhemmilleen ja saa heidän täyden tukensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustaksi maalaaminen on kulttuurista omimista.
Vierailija kirjoitti:
Mustaksi maalaaminen on kulttuurista omimista.
:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua oikein naurattaa kun mietin avioeroa narsistimiehestäni. Petti ja oli monta päivää aina ryyppyreissuilla, minä yritin selvitä kahden pienen lapsen kanssa. Sitten kun mulle riitti, niin hän halusi parisuhdeterapiaan ja suureen ääneen sukulaisilleen voivotteli kuinka voin olla niin julma ja rikkoa perheen. Sitten kun ero tuli niin hakeutui terapiaan ja söi masennuslääkkeitä, koska minä olin pilannut hänen elämänsä! Tällä terapialla ja kaikella muulla sai asiat käännettyä kaikille niin että minä olin tuhonnut hänen elämänsä. En ole jaksanut lähteä oikomaan asioita, olen itkuni itkenyt ja asiat käsitellyt ja minulle on aivan sama kuka minusta mitäkin ajattelee. Tajusin että vaikka exä tekisi mitä, hän on aina kultapoika vanhemmilleen ja saa heidän täyden tukensa.
Sinun kokemuksesi on kyllä todella rankka... Mutta ihanaa että olet päässyt asian kanssa jonkinlaiseen mielenrauhaan! Itsekin tiedän nuo faktat (esim. että on ihan sama kuka ajattelee mitäkin), mutta niiden sisäistäminen tunteen tasolla on vielä eri asia.
Ap
Ei ketään oikeasti kiinnosta mitkään nuoruuden jutut. Ja useimmat ihmiset myös ymmärtävät, että nuorena ihminen on kypsymätön myös parisuhteissa.
Tarkennan tilannetta vielä sen verran, että olemme tottakai tällaisia pikkupaikkakuntien kasvatteja ja nykyisiäkin asukkaita. Eli ne sosiaaliset ympyrät eivät uudistu kovinkaan tehokkaasti. Ja juoruilu tuntuu olevan monelle mieluisaa ajanvietettä... Joskus olen jopa harkinnut että pitäisikö "muuttaa etelään" ja aloittaa uusi elämä vaikka Helsingissä :D
Ap