Lapsiperheiden meluuminen on itsekästä

Muuta johonkin yksinäiseen paikkaan, missä ei ole naapureita.

Korvatulpat korviin ja unta palloon.

sama, ja muiden pitäisi olla hiljaa ennen 21 ja 12-14 välillä kun lapseukaiset nukkuu

Lasten luontainen tapa elää on puhua huutamalla ja tehdä suurin osa asioistaan juoksemalla/riehumalla.  Muussa tapauksessa pitää olla huolissaan onko lapsi aivan kunnossa.

HIljaisia, tottelevaisia lapsia on vähemmistö.

Kyse ei ole kasvatuksen puutteesta, vaan lasten kasvatustyötä tehdään 24/7 .75 % vanhempien palautteesta lapsilleen on kieltoja tai rajoituksia.

Eikä se auta, vaikka sanoisit asiasta  naapurillejoka päivä. SUosittelen, että käy kiittämässä jos joskus on hiljaista. Kohdenna kiitos lapsiin. Usein se tehoaa paremmin kuin  pelkkä sanominen. Laita vaikka karkkipussi palkkioksi ja lupaa niitä lisää, jos ovat aamuisin hiljaa. KÄytä psykologista keinoa kuin otat perusnegan asenteen. Näin olen itsekin kiittämällä toiminut ja saan siten naapurit ymmärtämään paremmin.

Kannattaa muistella, millainen oli itse lapsuudessaan. Itse ainakin *aina* laukkasin/juoksin rappuset alas kuin joku hevonen, täysin estottomasti kolistellen. En koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainen häiritsisi. Ja joskus vietettiin aikaa kavereiden kanssa rappukäytävässä jutellen ja hihitellen. Nykyään tulisi sellaisesta varmaan ihan jäätävä tylytys ja haukut.

T. Nainen, 90-luvun lapsi

Ei kannata käydä töissä, jos ei pysty edes asumaan kunnon talossa.