Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö kouluissa ja päiväkodeissa tehdään äitien-/isäinpäiväkortteja?
09.05.2009 |
Äitini kuoli kun olin pieni, ja kouluvuoden kamalin hetki oli aina se, kun koulussa tehtiin äitienpäiväkortit. Minulla ei ollut edes mummoja, joille olisin voinut kortin tehdä. Opettaja ja muut oppilaat katsoivat sitten säälivästi ja käski minun piirrellä jotain sillä aikaa... Se oli joka vuosi yhtä noloa ja nöyryyttävää. Olen myöhemmin kuullut myös muilta isättömiltä ja äidittömiltä, kuinka kurjaa oli, kun muut säälitteli, tuijotteli ja kyseli. Ja yhtä kurjaa se varmaan nykyäänkin on lapsille.
Tämä korttien tekeminen on ihan hauska perinne, niille joilla se vanhempi on. Nykyään on kuitenkin paljon isättömiä ja äidittömiä lapsia sekä lapsia, joiden isä/äiti ei osallistu lapsensa elämään. Voisikohan tästä perinteestä jo kuitenkin luopua, voihan ne kortit tehdä kotonakin?
Kommentit (15)
-yksi on allerginen voikukille, niin koko kesän ollaan sitten kaikki sisällä.
-yksi ei kuulu kirkkoon, niin joulukirkko pitää peruuttaa.
-yksi on ulkomaalainen taustaltaan, niin itsenäisyystpäivää ei kyllä vietetä.
-yksi on vegaani, niin muutkaan ei saa syödä lihaa.
Kylläpä on vaikeeta!
onhan se kurjaa kun kaikilla ei oo kaikkea, mutta HEI, miksi aina pitää mennä sen yhden mukaan? (Vertaa vaikka se suvivirren-laulamiskielto!) P.S itse emme kuulu kirkkoon, mutta päivis-ryhmä saa käydä kirkossa... jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatelkaa nyt pientä lasta, joka on juuri menettänyt äitinsä ja muut askartelevat kortteja äidilleen. Tällainen tilanne serkkuni perheessä, äiti kuoli 1.4. ja 4v. lapsen päiväkodissa askarreltiin kuukautta myöhemmin äitienpäiväkortteja, kun pienellä vielä elämä aivan sekasisin ja surutyö käynnissä. Minusta aivan hirveää! En sano, että pitäisi olla tekemättä, mutta tässä tilanteessa minun mielestäni olisi pitänyt olla. Olisivat sitten vaikka askarrelleet jotkut lahjat, josta ei olisi puhuttu nimellä äitienpäivälahja, niin, että tämä tyttö olisi voinut vain viedä sen kotiin tai antaa vaikka mummilleen.
Mutta tämä tyttö halusi ilman muuta myös osallistua isänpäiväkortin tekoon - vei sen sitten isänsä haudalle. Minusta erittäin hienoa - isä elää hänelle edelleen "taivaassa" ja hän vie usein haudalle muitakin askartelujuttuja tms. Ei sitä kuolemaakaan pidä "lakaista maton alle". -ap-
Kiitos viesteistä, on hienoa jos nykyään äidittömyys/isättömyys osataan huomioida!
OIKEA ap
jos mulla ei oo jotain niin muillakaan ei saa olla!
Minut tosin sijoitettiin perhehoitoon, ottolapseksi, joten meillä vietetään sitten keinoemonpäivää (joo, terkut kaikille jotka tunnistaa!) joka on äitienpäivää edeltävä perjantai.
Ja tälle keinoemolle on sitten kaikki kortit ja lahjat tehty ja annettu.
En koe tätä nolona tai nöyryyttävänä, muilla oli äidit joille tekivät, mulla keinoemo.
Yhtään biologista äitiäni unohtamatta, ottoäitini oli läsnä ja paikalla, kasvatti ja koki kanssani.
Näin olisi varmaan ollut myös, jos minulla olisi ollut isä joka olisi pariutunut ja olisin saanut äitipuolen. Silloin olisin tehnyt kortit äitipuolelle, ja vienyt kukan äidin haudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mulla ei oo jotain niin muillakaan ei saa olla!
Kun tässä on kuitenkin kyse lapsen ÄIDISTÄ/ISÄSTÄ, eikä mistään reimatecin haalarista.
-2
jos hänen takiaan täytyy jo äitienpäiväaskartelukin perua koulusta??
Oikeasti, elämässä tulee pettymyksiä jokaiselle. Minun lapsuudessani joulut olivat järkyttävää aikaa, isä riehui kännissä ja piti koko joulun aikana yrittää selvitä jotenkin tulematta hakatuksi. Vihasin koulun iloisia joululauluja ja askarteluja ja tarinoita ja "mitäsäätahdot/saitjoululahjaksi" keskusteluja. En silti missään nimessä tahdo, että jouluvalmistelut perutaan koulusta!
Opettajille pitäisi järjestää joku sijaistoimintakurssi, sillä luulisi että jokaisen aikuisen pitäisi pystyä keksimään jotain järkevää sijaistoimintaa sellaiselle joka ei syystä tai toisesta voi tehdä sitä mitä muut. Ei liene kovin vaikeaa esim sanoa, että "nyt askartelemme kortteja. Ne jotka tahtovat, voivat kirjoittaa omaansa Hyvää äitienpäivää ja toiset voivat kirjoittaa Hyvää kevättä!"
Kyllä elämä on helppoa kun osaa ja ottaa oikean asenteen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tämäkin asia pitäisi ns. lakaista maton alle, kun jollekin ei käy. Kohta koulussa ja päiväkodissa ei ole enää mitään juhlia, kun niihin usein liittyy jokin uskonnollinen pohja (esim. joulujuhla). Äitienpäiväkortinhan voi hyvin tehdä sille lähimmälle huoltajlle, kuka ikinä onkin. Vaikkapa miespuoliselle. Siihen korttiinhan voi kirjoittaa vaikkapa vain että "Äidille" ja kirjoittaa sitten kotona jonkin henkilökohtaisen viestin, jonka haluaisi äidilleen ja viedä kortin rakkaansa haudalle.
ajatelkaa nyt pientä lasta, joka on juuri menettänyt äitinsä ja muut askartelevat kortteja äidilleen. Tällainen tilanne serkkuni perheessä, äiti kuoli 1.4. ja 4v. lapsen päiväkodissa askarreltiin kuukautta myöhemmin äitienpäiväkortteja, kun pienellä vielä elämä aivan sekasisin ja surutyö käynnissä. Minusta aivan hirveää! En sano, että pitäisi olla tekemättä, mutta tässä tilanteessa minun mielestäni olisi pitänyt olla. Olisivat sitten vaikka askarrelleet jotkut lahjat, josta ei olisi puhuttu nimellä äitienpäivälahja, niin, että tämä tyttö olisi voinut vain viedä sen kotiin tai antaa vaikka mummilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai otamme huomioon, jos lapsella ei ole äitä/isää, juttelemme vanhemman kanssa miten hän arvelee asian parhaiten hoituvan. Kyselemme haluaako hän, että korttia tehdään ollenkaan tai olisiko joku muu, jolle lapsi voisi kortin tehdä jne.
Älkää aliarvioiko päivähoidon tai koulun henkilökuntaa, tottakai meillä on empatiakykyä ja ymmärrystä.
Tuon perinteen (ja isänpäiväkorttien tekemisen) lopettaminen merkitsisi sitä ettei normaalia heteroydinperhettä enää arvostettaisi. Esim. olisi aika törkeää lesboperheeltä vaatia ettei isänpäiväkortteja saa tehdä koska heidän perheessä ei ole isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos porukassa joku äiditön/isätön. Itse olin esim. harjoittelija päiväkodissa, jossa tehtiin ennen äitienpäivää kortteja mummeille, isoäideille, vaikka kummeille tai äideille, kun porukassa oli yksi tyttö, jonka äiti oli kuollut. Isättömiä lapsiahan nykypäivänä on enemmän ja enemmän (siis sellaisia jotka eivät tapaa isiään ollenkaan), eli silloinkin voi hyvin tehdä vaareille ja ukeille. Täytyy vain muistaa etukäteen tarkistaa, että kaikilta löytyy joku, jolle kortin tehdä. Eikä mainostaa sitä, että nyt tehdään ÄITIENpäiväkortteja jne. Tai sitten yksinkertaisesti olla tekemättä, tehdä vaikka sitten joku lahja, joka on vielä helpompi tehdä tyylillä mummille, kummille, naapurintädille tai äidille.
Eikö täällä ole muita, joilla ei lapsena ollut toista vanhempaa? Miltä teistä tuntui tehdä niitä kortteja?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisinä vuosina ovat kyllä tehneet kortteja.
Kuvittelisin, että ammattilaiset osaa hoitaa erilaiset tilanteet tahdikkaasti.
Siis jos äitiä/isää ei jostain syystä ole läsnä lapsen elämässä.
Sen huomasin, että äitienpäivän aamukahvia ei tarjoiltu.
Oli eka kerta sitten v.2001, kun ao. päivkodin asiakkaiksi tulimme. Mutta säästöhän se on pienikin säästö. Toivottavasti se parin euron säästö menee jotenkin edes lasten hyväksi... pah. Olivat siis joutuneet luopumaan perinteisesti pikkuleipien leipomisestakin. No, ei vahingoita sekään ketään, mutta oli ihan kiva perinne näin äitinä olla lapsen kanssa aamukahvilla ja syödä yhdessä heidän leipomiaan keksejä ja nähdä muitakin äitejä samalla kupposen ääressä.
Äidittömiä perheitä ei omien lasten ryhmiin ole osunut, isättömiä kylläkin.
yhtään enemmän kuin muitakaan perheitä?