Mistä kirjailija tietää, että kääntäjä on kääntänyt/ tulkinnut vieraan kielen oikein?

Ei mistään, mutta tuskinpa noita edes kiinnostaa.

Joskus oonkin ihmetellyt miten esim. Pottereissa on onnistuttu kääntämään oikein joku sanaleikki jonka sisältämä arvoitus selviää vasta myöhemmin julkaistussa kirjassa.

Kirjailijan täytynyt neuvoa kääntäjiä yksityiskohtaisesti tuossa.

Epäilen, oli käännetty sana mieli (vieraskieli) sanaksi sielu.

Jotenkin ei sovi kirjailijan habitukseen.

Ne suomennokset luetaan useampaan kertaan sen jälkeen kun kääntäjä on ne kääntänyt. Ensin kustannustoimittaja ehkä parikin kertaa, sitten kääntäjä uudelleen, sen jälkeen vielä ehkä toimittaja ja oikolukija. Jos jokin kohta mättää, niin kyllä sitä pohditaan isommalla porukalla, mitä se tarkoittaa ja tarvittaessa kysytään kolmas mielipide tai vaikka otetaan yhteyttä kirjailijaan. Monesti kääntäjä tekee kirjailijan kanssa yhteistyötä jo käännösvaiheessa ja kyselee epäselviä kohtia.

Mutta vastaus kysymykseen on se, ettei kirjailija voikaan tietää. Pitää vain luottaa kääntäjän ja toimittajan ammattitaitoon ja osaamiseen.

Entä jos kääntäjällä on erilainen ideologinen näkemys asiasta ja hän tunkee oman käsityksensä käännökseen.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kääntäjällä on erilainen ideologinen näkemys asiasta ja hän tunkee oman käsityksensä käännökseen.

Kääntäjän pitää kääntää tekstin ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Ne suomennokset luetaan useampaan kertaan sen jälkeen kun kääntäjä on ne kääntänyt. Ensin kustannustoimittaja ehkä parikin kertaa, sitten kääntäjä uudelleen, sen jälkeen vielä ehkä toimittaja ja oikolukija. Jos jokin kohta mättää, niin kyllä sitä pohditaan isommalla porukalla, mitä se tarkoittaa ja tarvittaessa kysytään kolmas mielipide tai vaikka otetaan yhteyttä kirjailijaan. Monesti kääntäjä tekee kirjailijan kanssa yhteistyötä jo käännösvaiheessa ja kyselee epäselviä kohtia.

Mutta vastaus kysymykseen on se, ettei kirjailija voikaan tietää. Pitää vain luottaa kääntäjän ja toimittajan ammattitaitoon ja osaamiseen.

Oikolukeeko näin moni kirjan ennen painamista? Vai luotetaanko kääntäjään: "kyllä hän asiansa osaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kääntäjällä on erilainen ideologinen näkemys asiasta ja hän tunkee oman käsityksensä käännökseen.

Kääntäjän pitää kääntää tekstin ajatus.

Siinäpä se pulma.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kääntäjällä on erilainen ideologinen näkemys asiasta ja hän tunkee oman käsityksensä käännökseen.

Jos ei pysty pitämään omaa ideologista näkemystään erossa käännöksestä, niin silloin ei sellaista työtä kannata edes ottaa. Osoitus ammattitaidosta sekin. Sama pätee muissakin ammateissa, ei niissäkään voi aina omaa näkemystään ajaa läpi. Ja kyllä kustantamoissa osataan valita kirjoille kääntäjät niin, ettei feministiselle kirjalle valita kääntäjäksi vannoutunutta sovinistia. Tai sotakirjalle pasifistia.

Jos kirjassa lukee she and him, kääntääkö kääntäjä sen:

hän ja hän vai:

nainen ja mies vai:

hän ja mies tai:

nainen ja hän?

Voiko kirjoittaja, joka tunnustautuu ateistiksi käyttää sanaa sielu. Vai oliko kääntäjän mielipide.

Kannattaako kirjailijan itse ryhtyä kääntämään englanniksi jos tuntuu että enkku on hanskassa ja ajaa sen vielä jonkun kielioppiseulan läpi vai onko käännöstyö halpaa? Sanotaan vaikka sadan sivun fiktiivinen novelli. Paljonko sen kääntäminen englanniksi maksaisi?

Vierailija kirjoitti:

Voiko kirjoittaja, joka tunnustautuu ateistiksi käyttää sanaa sielu. Vai oliko kääntäjän mielipide.

Tarkoitin kirjailija (ei kirjoittaja)

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjassa lukee she and him, kääntääkö kääntäjä sen:

hän ja hän vai:

nainen ja mies vai:

hän ja mies tai:

nainen ja hän?

Siis she and he :)152

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjassa lukee she and him, kääntääkö kääntäjä sen:

hän ja hän vai:

nainen ja mies vai:

hän ja mies tai:

nainen ja hän?

Riippuu tapauksesta. Jos puhuja/kertoja on nainen ja näkökulma on naisen, niin siinä tapauksessa ehkä hän ja mies. Jos puhuja/kertoja on mies, niin siinä tapauksessa hän ja nainen. Jos on ikään kuin ulkopuolinen tarkkailija, niin silloin voisi olla nainen ja mies, hän ja mies tai nainen ja hän. Nämä on vähän tapauskohtaisia. Hän ja hän ei kuitenkaan missään tapauksessa, koska eihän niistä tiedä kumpi on kumpi. Nainen/mies on verrattavissa tämä-pronominiin, esim. täällä:

https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/blogiarkisto/lasse_koskela/tama_ja…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikolukeeko näin moni kirjan ennen painamista? Vai luotetaanko kääntäjään: "kyllä hän asiansa osaa"

Kyllä kunnon kustantamoissa, näissä suomalaisissa ainakin. Ensin kääntäjä kääntää, kustannustoimittaja lukee (=toimittaa), kääntäjä korjaa, toimittaja vähintään katsoo korjaukset läpi, taittaja taittaa, kääntäjä lukee taittoversion ja tekee korjausmerkintöjä, taittaja/toimittaja tekee kääntäjän korjaukset taittoon, oikolukija oikolukee (=ei juuri puutu sisältöön). Vasta sitten kirja lähtee painoon. Koko hommaan menee monta kuukautta.

Up