Aamuvirkut untenmailla

Huvittaa aina eräs ystäväni, joka on niin aamuvirkkua omissa puheissaan. Aina kun tulee juttua, että heräilen noin kahdeksan-yhdeksän aikoihin töihin, hän naurahtaa, että tuolloin hän on jo aamupäiväunilla kun on herännyt viideltä tai viimeistään kuudelta. Jos haluaisin tavata töiden jälkeen, ja jos vaikka sattuisin menemään kyläänkin sovitusti, hän on aina päiväunilla n. kolmesta viiteen. Eli emme oikein voi tehdä mitään yhdessä. Jos tapaamme myöhemmin illalla tai vietämme viikonloppua, hän menee nukkumaan viimeistään yhdeksältä ja jos olemme samassa paikassa yötä, hän alkaa suurieleisesti kolistelemaan viimeistään seitsemältä ja jos heräilen viikonloppuna yhdeksän-kymmenen aikoihin vitsailee, että taas sitä vaan nukutaan, hän on ollut ylhäällä jo niin ja niin kauan. Ja sitten menee päikkäreille. En ymmärrä. Miksi pitää piikitellä aina tuosta aamusta, vaikka hän itse on työtön ja nukkuu pitkin päivää? En itse millään pysty tuollaiseen kun on työt hoidettavana töissä ja kotona.