Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveyshäiröisten aikuisten suhde vanheempinsa
09.02.2021 |
Oletteko nähneet tai seuranneet sivusta? Usein nämä vanhemmat suhtautuvat kylmästi lapsiinsa ja syyttävät lasta. He näkevät antaneensa hyvän elämän, minkä lapsi itse on pilannut. Kokemuksia?
Kommentit (9)
Mt-ongelmat (varsinkin vakavammat) kytkeytyvät geeneihin, joten vanhemmilla ei saata olla geneettistä pääomaa tukea lasta. Lisäksi ongelmat kasautuvat eli mt-ongelmat kytkeytyvät muihin elämänhallinnan ongelmiin kuten köyhyyteen ja päihdeongelmiin useammassa sukupolvessa.
On siis usein kyse siitä, ettei ole antaa sitä mitä ei ole itsekään saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yleensä se on niin päin että ne mt-ongelmaiset VANHEMMAT kohtelee ilkeästi ja vihamielisesti lastaan, vaikka lapsi olisi normaali ja terve.
Mun toinen vanhempi on narsisti (väkivaltainen) ja toinen narsistin puolisona sairastunut läheisriippuvainen/masentunut. Nuo kohtelevat meitä aikuisia lapsia sanoinkuvaamattoman törkeästl. Haukkuminen, uhkailu, kiristys, väkivalta.
Mutta, jos olisin itse mt-ongelmainen niin veikkaan että kohtelu olisi vieläkin pahempaa.
Munn esim isän velii laivastossa rukin suoritttanut, diplomi inssi, ydinvoimalassa ja vtt lllä tyskennellyt, autisti ja eii lapsia. Isän äiiti filosofiaaan maisteri, isän isä arkkkitehti, mummmon siskon tytääär harvardissa koulutttautunut sydän kirurgian professsori jneee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on just tommonen kylmä ja epäempaattinen, kova. Työllä pärjännyt elämässä. Kaikki me 3 lasta ollaan aika vinksallaan, mutta kaikki eri tavoin. Äiti ymmärtää nykyään, että jokin hänen kasvatustyylissään meni pahasti pieleen, mutta ei oikein tiedä mikä. Näitä ei hänen kanssaan kannata enää lähteä arvailemaan, on liian vanha jo. Meillä on etäiset ja viileät välit, tullaan toimeen jos nähdään mutta siinä kaikki. On ilkeä ja pisteliäs mutta en provosoidu.
Minusta näyttää siltä, että jos suvussa on yhtään mitään mielenterveysongelmiin, persoonsllisuushäiriöihin tai muuhun viittaavaa, niin tervehtyäkseen nuoremman sukupolven on usein lähes välttämätöntä ottaa etäisyyttä.
Aiemmilla sukupolvilla on jo niin paljon omia traumoja, pinttyneitä näkemyksiä, nokkimisjärjestyksiä ja olematon tieto nykyajan ratkaisuista että harvemmin osaavat muuta kun laittaa kapuloita rattaisiin. Ainoa mitä heiltä oikeastaan tarvittaisiin on ehdoton rakkaus ja sen kun ymmärtää niin huomaa kuinka monen kohdalla sen sijaan tarjolla onkin henkistä väkivaltaa ja kampittamista, varsinkin heti kun seuraava sukupolvi tekee selväksi ettei halua osallistua heidän touhuihin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea täältä palstalta 70-luvulla syntyneiden lasten äidit -ketju. Jokunen tuhat viestiä tätäkin aihetta sivuten.
Omalla kohdalla suhde on hyvä ja lämmin. Autan vanhempaani ja hän minua eri asioissa. Tapaamme lähes päivittäin, mutta kummankaan puolelta ei ole liiallista puuttumista toisen elämään ja valintoihin. Hän on lähinnä sellainen ystävä, jonka luo voi aina mennä ja joka on aina tervetullut. Välillä toki joku asia ärsyttää, mutta ärsytyksen tunne menee ohi, niinkuin tunteilla on tapana.