Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen itseni yksinäiseksi, koska minulla on vaikea sairaus, josta en voi puhua kenenkään kanssa.
08.02.2021 |
Lääkäri jaksaa kannustaa, että yrittäisin puhua sairaudesta ystäville. Mutta olen nyt kolme kertaa yrittänyt ja kolme kertaa reaktio on ollut aika ikävä ja kyseiset ystävät ovat ottaneet etäisyyttä.
Pitäisikö antaa olla vai jatkaa vielä yrittämistä?
Puhun toki esim. lääkäreille aiheesta mutta kaipaisin kaveria, jonka kanssa siitä voisi jutella.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Eihän nuo ole mitään ystäviä, jos eivät hyväksy sinua sairauksinesi, ei se mitään niin kauheaa voi olla, vai onko?
Ei se kauhea ole mutta harvinainen ja väärin ymmärretty ja sen jälkeen kun kerroin näille ystäville, he alkoivat kohdella kuin friikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole minkäänlaista vertaisryhmää, keskustelupalstaa tms.? Sellaisiahan on myös harvinaisille sairauksille ”yhdessä”. Vaikka sairaus on eri, sosiaaliset kokemukset samantyyppisiä. ❤️
Saanko ehkä kysyä, mikä sairaus? Harvinaissairauksille on omat sivustonsa jne, kuten varmaan tiedätkin.
Nuo eivät olleet todella ystäviä, unohda heidät! En ymmärrä ollenkaan, jos joku pitää sairautta friikkiytenä. :( Itsellänikin on ei-niin-kovin yleinen sairaus, jota moni ei ymmärrä. Valitettavasti huomaan, että en usein puhu siitä satunnaisille tutuille. Toivon kovasti, että löydät uusia ystäviä keskustelemaan asiallisesti. Tsemp!
Mikä sairaus sinulla sitten on, kerta "ystävätkin" kaikkoaa? Tämähän vain paljasti, ettei he ole tosiystäviä ollutkaan. Ystävät kyllä tukevat, vaikka mikä tulisi. Oletko etsinyt mitään vertaistuki ryhmiä?
Miten sairaus on vaikea, mutta ei kauhea..? Eikö ne ikäänkuin sulje toisensa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aloittaja, mutta harva ystävä ymmärtää esim. että pitää koronarajoituksista kiinni. Varsinkaan jollei ole kertonut kakkia sairauksiaan heille.
Vertaistukiryhmiä suosittelisin minäkin etsimään. Sieltä voi saada eri lailla ymmärrystä kuin "ystäviltä". Lisäksi jos olosi on ihan yleisestikin paha, tsekkaa erilaiset auttavat puhelimet voisitko soittaa niihin semmoisella yleisemmällä kulmalla.
Jos olet työterveyshuollon piirissä, sinulla saattaisi olla myös mahdollisuus puhua työpsykologille tai jos teidän palveluihin kuuluu matalamman kynnyksen palveluita ("sparrit" yms).
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä siis DID ja löysin asiaan liittyvän yhdistyksen, mutta siellä on enemmän trauma-asioista puhuvia ja vähemmän meitä muita.
Alue: Aihe vapaa
Eihän nuo ole mitään ystäviä, jos eivät hyväksy sinua sairauksinesi, ei se mitään niin kauheaa voi olla, vai onko?