Kuinka hyvin lääkäri, joka ei itse ole kokenut masennusta, ymmärtää mielenterveyttä?

Eräs sanoi minulle melko alkuun, että et kyllä näytä mitenkään masentuneelta. Teki kumminkin testin ja keskivaikea masennus.

Ei ne osaakaan. Ihan kuin normijantterikaan ei sitä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut tai edes läheisten kautta sairaus tullut yhtään tutuksi. Sen takia ohjeina tulee just noita liikunta/syömisohjeita ja sitä että ottaa vaan itseään niskasta kiinni. Lääkärille se on aina se masennuslääke, se mistä se masennus tulee, ei kiinnosta ketään.

Oletko siis kysynyt lääkäriltä hänen mahdollisesta masennustaustasta?

Olisiko parempi sellainen lääkäri, joka on "kokenut" masennuksen, joka "parani" sillä kun lähti lenkille? Vähättelee vielä enemmän kuin kokemattomat, koska "kyllä minullakin parani kun aloin syömään paremmin" jne.

Vierailija kirjoitti:

Oletko siis kysynyt lääkäriltä hänen mahdollisesta masennustaustasta?

Joskus olen...Ai myönsiko?...

Lääkäriys on luonnekysymus. Nykytohtorit ovat pelkkiä rahauunoja ja empatia ei ole pääasia. Parantaja on eri kuin lääketieteen etuja ajava puoskari.

Minun lääkäri ymmärsi heti siitä, kun itkin vastaanotolla. Ei tarvinnu enää selitellä mitään masennuksesta. Lääkitys tuli,  joka korjasi oloa. Itku tuli ihan spontaanisti, en olisi halunnut itkeä.

Jokaisella on huonoja päiviä kun on alakuloa ja vatuttaa. Sellainen joka on noista selvinnyt masentumatta on minusta parempi neuvoja ja malli kuin se joka päätyi sängyn pohjalle piehtaroimaan itsesäälissään.

Pitääkö lääkäriltä murtaa käsi, jos hän haluaa käsikirurgiksi?

Kyllä koulunsa käynyt ja erikoistunut lääkäri ymmärtää hoitamaansa sairautta.