Lue keskustelun säännöt.
Muutimme Itä-Helsingistä takaisin kantakaupunkiin ja tämä päätös on alkanut harmittaa
08.02.2021 |
Alunperin asuttiin kantakaupungissa, kunnes sitten muutimme Itä-Helsinkiin kun löysimme sieltä kivan kämpän (vuokralla siis). Aloin viihtyä siellä aika hyvin, itseasiassa todella hyvin, toisin kuin etukäteen olisin ajatellut. Ennakkoluulot ovat oma häpeäni, mutta ihmiset olivat todella kivoja ja normaaleja, toisin kuin ehkä joissakin kantakaupungin taloyhtiöissä. Alue oli aika rentoa, varmaankin tulevaisuudessa hinnat nousee, mutta nyt oli vielä normaalia menoa ja kiva tunnelma. Ongelma oli se, että mieheni ei viihtynyt, ei sitten millään. Hän haukkui aluetta koko ajan, vaikka mitään ongelmia hänellä ei siellä koskaan ollut ollut. Hän kuitenkin katseli asuntoja muualta jatkuvasti ja painosti henkisesti. Lopulta hän löysi kantakaupungista "meille" sopivan asunnon ja sinne oli päästävä.
Annoin sitten periksi ihan parisuhteen vuoksi, vaikka en ollut yhtään innostunut. Asunnon koko tippui taas kymmenellä neliöllä ja vuokra nousi kolmella satasella. Emme ole mitään erityisen hyvätuloisia, ihan tätä suorittavan tason osastoa. Miehessäni ei ole mitään vikaa, mutta tässä asumisasiassa hän oli todella itsekeskeinen. No, nyt hän on onnellinen täällä kantakaupungissa, mutta minä taas en enää oikein viihdy. Kaipaan mielessäni takaisin sinne idän suuntaan, niitä tavallisia ihmisiä, luontoa ja muutenkin sitä seutua. Hinnoista puhumattakaan. Mutta täällä sitä nyt kökötetään.
Kommentit (16)
Kerrankin positiivisia kokemuksia Itä-Helsingistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa asuin 20 vuotta mieheni toiveen mukaisessa asunnossa alueella, jossa en loppujen lopuksi viihtynyt. Ensi vuodet olin utelias, kolusimme lähialueet, remppasimme kotiamme ja olin ihan onnellinen hänen kanssaan. Pikku hiljaa tajusin, että haluan pois. En kerro syitä tunnistamisen vuoksi.
Sen neuvon annan, että jos et tykkää asua kantakaupungissa kuuntele itseäsi. Tosin, jos et ole yhtä herkkä kuin minä,saatat selvitä, mutta hätkähtelen yhä naapureita ja uusia tilanteita paljon kivemmassa asunnossa sekä miljöössä kuin entinen kotimme. On noloa myöntää, että minulle jäi traumat 20 vuodesta. Se oli kummallinen taloyhtiö ja paljon ilkeyttä, joka myös näytettiin. (RAhalla ei saa hyviä naapureita ja kivaa asuinpaikkaa, vaikka kuinka niin uskoisi)
OLisiko apua, jos listaisitte tärkeysjärjestyksessä mitä arvostatte asumisessanne? Niitä yhdistelemällä löydätte ehkä sopuratkaisun teille sopivaan kotiin?
Mekin muutimme kantakaupungista Itä-Helsinkiin. Täytyy sanoa, että viihdyn täällä hyvin. Keskustaan voisi olla hieman lyhyempi matka (emme asu ihan metron varrella), mutta muuten ei mitään valitettavaa, päinvastoin. Luonto ja meri ovat lähellä, ihmiset mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin positiivisia kokemuksia Itä-Helsingistä!
AP muutti Kulosaaresta Eiraan..
Molemmissa on hyvät puolensa. Itse en jaksanut kantakaupungissa sitä 24/7 liikenteen melua, huonoa ilmanlaatua, tilanahtautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin positiivisia kokemuksia Itä-Helsingistä!
AP muutti Kulosaaresta Eiraan..
=============
elä höpäjä, eiköhän aloitusviestissä ollut tarpeeksi informaatiota että ei ollut kumpikaan kaupunginosa.
Minun mies asuu koko lapsuuden ja nuoruuden kantakaupungissa, 4 henkinen perhe kaksiossa. Oli vissiin ahdasta, ei halua samaa omille lapsilleen.
Itse asuin Helsingin pohjoisosassa, 4 henkinen perhe kolmiossa.
Nyt asumme Itä-Helsingissä, 4 henkinen perhe 4h, ei ole hinkua kantakaupunkiin.
Jos keskustan humuun on tarvetta mennä niin julkiset kulkee tai omalla autolla 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme kantakaupungista Itä-Stadiin muutama vuosi sitten ja en ole katunut. Enemmän tilaa, vuokra halvempi, autopaikka oma, ei tarvitse kadunvarresta etsiä ja kaivaa autoa hangesta kun aura-auto aurannut hirveät vallit. Tiet ei ole suolattu (isoja teitä lukuunottamatta) joten kengätkin pysyy kunnossa. Ei ole melua (paitsi ulkolaiset naapurit) ja metsään pääsee helposti. Reissuihinkin nopeasti kun ei kantakaupungin ruuhkista tarvitse puolta tuntia odotella että isolle tielle pääsee. En kaipaa keskustaan. Siellä voi käydä silloin tällöin, mutta on se ihanaa kun keskustassa käynnin jälkeen tulee ahtaudesta tänne lähemmäs luontoa. Ihmisetkin rennompia. Ei löydy niin paljon nenä pystyssä kulkevia hienostosetiä ja tätejä, joiden Teslan viereen ei saisi lapsiperheautolla parkkeerata.
Kun musta tulee resitentti pommitan koko itähelsinki slummin tuhkaksi. Siellä oo muuta ku nistejä ja luikku-****eja, joilla rumat ylisuuret luurit päässä joista raikaa paska musa, TY TY TSHH TY TY TY TSHH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun musta tulee resitentti pommitan koko itähelsinki slummin tuhkaksi. Siellä oo muuta ku nistejä ja luikku-****eja, joilla rumat ylisuuret luurit päässä joista raikaa paska musa, TY TY TSHH TY TY TY TSHH!
Itsekästä kyllä mieheltä. Ei mulla edes muuta sanottavaa ole, olen itse asunut itä-helsingissä kohta neljä vuotta ja olen aivan rakastunut tähän alueeseen. En missään tapauksessa haluaisi ahtaaseen, ruuhkaiseen kantakaupunkiin missä luonnonläheisin alue on Töölönlahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei saisi kantakaupunkiin enää millään. Oli aina kurkku kipeä ja silmät vuotavat huonosta ilmanladusta, taustamelu liikenteestä otti heti aivoon jos kesällä vähän avasi ikkunoita tai parvekkeeen ovea, enkä edes tehnyt mitään niiden palveluiden läheisyydellä koska en kumminkaan käyttänyt juuri muita kuin perus kauppoja. Nyt asun Koillis-Helsingissä ja ai kun on ihanaa, luontoon pääsee kotiovelta ja koirakin saa painaaa vapaana pitkin metsiköitä ja pellonlaitoja. Eikä tarvi haistella pakokaasun katkuja.
Kun aikanaan muutin Helsinkiin, olin vakaasti päättänyt asua vain kantakaupungissa ja ensimmäisen kymmenen vuoden aikana asuinkin ja sain kaikkea sitä mitä olin kaupungilta kaivannut. Mutta vähitellen se kantakaupunki alkoi tuntua epämiellyttävämmältä; jatkuvia vuokrannostoja, kamalasti hälinää ja tapahtumia, joista olin jotenkin jo kasvanut ohi, paljon ihmisiä, jotka alkoivat rasittaa jne. Ei minulle mikään sen kummempi kriisi tullut, mutta selvästi ikä alkoi vaikuttaa ja ne asiat, jotka nuorena olivat tärkeitä (asuminen ravintoloiden ja kaiken lähellä), ei enää ollutkaan niin merkityksellistä. No mitäs siinä voi tehdä? Katse kohti itää.. ja sieltähän se varhaiskeski-ikäisen unelma sitten löytyi. Täytyy tässä erikseen todeta, että aika paljon paskaa itäisestä Hgistä puhutaan. Siis ongelmia on eräillä alueilla, mutta suurin osa on ihan tavallisten työssäkäyvien, eläkeläisten, lapsiperheiden ja vastaavien alueita. En ole muuttoani katunut ja vaikka edelleen rakastan Helsingin kantakaupunkia miljöönä, en muuttaisi sinne enää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin positiivisia kokemuksia Itä-Helsingistä!
Itä-Helsinki on aika iso alue, eikä mitenkään yhtenäinen ja samankaltainen joka osiltaan. Itä-Helsingissä on esim hyvin haluttuja ja arvostettuja omakotitaloalueita, eikä kerrostaloalueet ole missään määrin samanlaisia. Suurin osa Itä-Helsingistä on ihan tavallista mukavaa asuinaluetta luontoineen ja harrastusmahdollisuuksineen ihan kuten missä tahansa muuallakin.
Ongelma-asukkaita ja häiriökäyttäytymistä puolestaan on joka alueella niin lännessä kuin etelässäkin. Yleensä muualla asuvat, paikkoja tuntemattomat kuvittelevat Itä-Helsingin joksikin yhtenäiseksi slummialueeksi, tietämättömyyttään, totuus on toinen.
Sinä tarinankertoja, eikö ole muuta tekemistä kuin keksiä näitä juttuja? Kirjoitustyylisi on paljastanut sinut jo kauan sitten.
Ikävä kun ette löytäneet kompromissia. Ei kai tässä muutakaan voi sanoa.
Oma tulotasoni ei riittäisi kantakaupunkiin, ehkä saisin vuokran maksettua, mutta sitten ei jäisi yhtään rahaa niihin kantakaupungin kivoihin juttuihin, kahviloihin, putiikkeihin ja sen sellaisiin. Eli ei siitä kantakaupungin pöhinästä sitten kuitenkaan olisi paljon iloa. Ja asunnon koko on myös aika tärkeä. Varsinkin pienehköissä asunnoissa se kymmenenkin neliötä tuntuu.