Lue keskustelun säännöt.
Jos suhteen alussa luottamus on mennyt rikki
05.02.2021 |
Mutta alun jälkeen toiseen on voinut luottaa, voiko se huono alku joskus unohtua? Vai painaako se aina jossain mielen perukoilla?
Kommentit (27)
Minusta ainakin tullut katkera, kateellinen ja mustasukkainen. Terv. Edellinen vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa testataan miten hyväuskoinen olet. Nyt kun annat toisen tilaisuuden niin voi huoletta jatkaa toimintaansa, koska katsot ne läpi sormien.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainakin tullut katkera, kateellinen ja mustasukkainen. Terv. Edellinen vastaaja
Tuota mäkin pelkään. Huomaan, että olen alkanut muuttua vihaiseksi ja katkeraksi. Enkä jotenkaan vain kykene kunnioittamaan miestäni. Koen myös, että voi käyttäytyä häntä kohtaan miten tahansa, ei ole mitään yritystä olla hyvä häntä kohtaan.
Painaa ainakin kolmen vuoden jälkeen, lähes joka päivä. yhteinen lapsikin jo tulossa ja en tiedä mitä ajatella...harmittaa
Vierailija kirjoitti:
Alussa testataan miten hyväuskoinen olet. Nyt kun annat toisen tilaisuuden niin voi huoletta jatkaa toimintaansa, koska katsot ne läpi sormien.
Vaan kun en katso. Kohtelen miestä kuin kasaa passkaa ja annan ymmärtää, että pienestäkin virheestä lentää ulos elämästäni. Ja jostain syystä hänkin alistuu tuohon kohteluun, eikä vain lähde kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alussa testataan miten hyväuskoinen olet. Nyt kun annat toisen tilaisuuden niin voi huoletta jatkaa toimintaansa, koska katsot ne läpi sormien.
Joo, tästähän siinä on kyse. Alkukarsinnasta. Testaaja etsii kynnysmattoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alussa testataan miten hyväuskoinen olet. Nyt kun annat toisen tilaisuuden niin voi huoletta jatkaa toimintaansa, koska katsot ne läpi sormien.
Vaan kun en katso. Kohtelen miestä kuin kasaa passkaa ja annan ymmärtää, että pienestäkin virheestä lentää ulos elämästäni. Ja jostain syystä hänkin alistuu tuohon kohteluun, eikä vain lähde kävelemään.
Ei lähde kävelemään kun ei ole jäänyt kiinni. Et voi tietää mitä toinen puuhaa selkäsi takana. Jos luottamus on jo kerran mennyt niin on hyvin matala kynnys tehdä sama uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painaa ikuisesti siihen eroon asti. Toiste en tee samaa virhettä.
Ei se unhdu. Luottamusta ei tarvitse rikkoa kuin kerran, täysin sitä ei enää takaisin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteen alussa luottamus on mennyt rikki..
.. niin suhde lopetetaan. Jos heti alkuhuumassakin haluaa satuttaa toista rikkomalla luottamuksen niin miksi ihmeessä jatkaa? Jotain itsekunnioitusta.
En tajua millainen lapanen jatkaa suhdetta, jossa heti alussa on mennyt luottamus. Käytettyjä autoja ja miehiä riittää. Ei kannata itkeä yhden perään tai luulla jäävänsä ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteen alussa luottamus on mennyt rikki..
.. niin suhde lopetetaan. Jos heti alkuhuumassakin haluaa satuttaa toista rikkomalla luottamuksen niin miksi ihmeessä jatkaa? Jotain itsekunnioitusta.
Jälkiviisaus ei nyt auta, kun on jo tiettyjä yhteisiä sitoumuksia. Eli ero tietty nytkin mahdollinen, mutta jos siihen päädyn, haluan tehdä sen harkitusti. Ap
tuota katkeruutta on myös minussa. ja se ei hellitä vuosieankaan jälkeen. surullista kun rakastan toista niin paljon, mutten voi anteeksi antaa enkä unohtaa. se tappaa tän suhteen ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua millainen lapanen jatkaa suhdetta, jossa heti alussa on mennyt luottamus. Käytettyjä autoja ja miehiä riittää. Ei kannata itkeä yhden perään tai luulla jäävänsä ilman.
No kun tavattiin, mulla oli tiettyjen syiden vuoksi itsetunto valmiiksi maassa. Nyt kun oon toipunut, huomaan kyllä saman asian. Vaan kun elämää on eletty alun jälkeen monta vuotta eteenpäin, haluan mahdollisen eron olevan mietitty, sellainen jota ei sitten tarvitse katua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteen alussa luottamus on mennyt rikki..
.. niin suhde lopetetaan. Jos heti alkuhuumassakin haluaa satuttaa toista rikkomalla luottamuksen niin miksi ihmeessä jatkaa? Jotain itsekunnioitusta.
Jälkiviisaus ei nyt auta, kun on jo tiettyjä yhteisiä sitoumuksia. Eli ero tietty nytkin mahdollinen, mutta jos siihen päädyn, haluan tehdä sen harkitusti. Ap
No, oket päätynyt aikoinaan luottamaan kuitenkin.
Menkää terapeutille. Saatte selvitettyä.
Kyllä luottamus voi pakata. Siinä aloitetaan ihan uudenlainen suhde. Se tyyppi vaan on sana, mutta teidän kummankin tekeminen muuttuu terapian avulla.
Nyt olisi juuri hyvä aika, kun teillä on perheen muutos tulossa. Menkää hakemaan apua.
Minä uskoin menetetyn luottamuksen palaavan. Ei käynyt niin. Aika kallis hinta hinta tuli siitä, että lopulta vuosien jälkeen kaikki päätyi eroon kuitenkin. En tee minäkään toista kertaa samaa virhettä.
Vierailija kirjoitti:
Minä uskoin menetetyn luottamuksen palaavan. Ei käynyt niin. Aika kallis hinta hinta tuli siitä, että lopulta vuosien jälkeen kaikki päätyi eroon kuitenkin. En tee minäkään toista kertaa samaa virhettä.
Joo, tuota mäkin mietin, että onko ero se vääjäämätön lopputulos, jota vain pitkittää... Ei haluaisi sitoa itseään tiiviimmin tähän verkkoon, jos niin on. Mutta ei myöskään harkitsematta rikkoa kaikkea, mihin tässä vuosien aikana on tullut sitouduttua. Ap
En ole koskaan kokeillutkaan. Heti kun mies on paljastunut epärehelliseksi, niin olen lempannut. Toiset sanovat että huono ominaisuus, toiset että hyvä ominaisuus. Itse en kuitenkaan itselleni mitään voi. Kaikki ne joille olen antanut anteeksi, ovat tipahtaneet tekonsa jälkeen alemmalle tasolle ystävyydessä, enkä heihin koskaan enää luota kuten ennen tekoaan. Koskee ihan jokaista, niin sukulaista, perhettä kuin kavereitakin. Enkä nyt puhu mistään pikkujutusta, vaan isosta, sellaisesta jossa on jotain anteeksipyydettävää tosissaan, ja anteeksiannettavaa.
Nykyinen mieheni, jonka kanssa olen ollut jo vuosia, tietää tämän, että jos hän aiheuttaa epäluottamuksen välillemme, niin en pääse siitä enää ikinä yli, ja tästä syystä en myöskään edes yrittäisi päästä, kun se ei ole ikinä onnistunut, eikä se tule koskaan onnistumaan, ei vaikka miten "oltaisiin kaikki ihmisiä virheineen päivineen", niin ei.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kokeillutkaan. Heti kun mies on paljastunut epärehelliseksi, niin olen lempannut. Toiset sanovat että huono ominaisuus, toiset että hyvä ominaisuus. Itse en kuitenkaan itselleni mitään voi. Kaikki ne joille olen antanut anteeksi, ovat tipahtaneet tekonsa jälkeen alemmalle tasolle ystävyydessä, enkä heihin koskaan enää luota kuten ennen tekoaan. Koskee ihan jokaista, niin sukulaista, perhettä kuin kavereitakin. Enkä nyt puhu mistään pikkujutusta, vaan isosta, sellaisesta jossa on jotain anteeksipyydettävää tosissaan, ja anteeksiannettavaa.
Nykyinen mieheni, jonka kanssa olen ollut jo vuosia, tietää tämän, että jos hän aiheuttaa epäluottamuksen välillemme, niin en pääse siitä enää ikinä yli, ja tästä syystä en myöskään edes yrittäisi päästä, kun se ei ole ikinä onnistunut, eikä se tule koskaan onnistumaan, ei vaikka miten "oltaisiin kaikki ihmisiä virheineen päivineen", niin ei.
Mulla taitaa olla pohjimmiltaan aika samanlainen luonne. Kun tavattiin, olin muiden syiden takia heikoilla ja toimin itselleni epätyypillisellä tavalla, kun jatkoin suhdetta. Ja nyt sitten olen havahtunut siihen, että hullu olen mennyt sitoutumaan mieheen, jota en arvosta. Ap
Painaa. Ikuisesti. Ja monesti kaduttaa että menin naimisiin ja hankittiin perhe.