Mummolle DNR eli elvytyskieltopäätös, en tiedä pystynkö päättämään

vain makaa sängyssä, niin hänelle voi lukea päivän lehteä ja vaikka viedä sänkyineen ulos pihalle luontoa katselemaan.

yrittää elvyttää, jos vähänkin olisi mahdollisuuksia.

.Ne sängyssä makaavat eivät kyllä enää tajua tästä päivästä mitään, eikä lehdistä, eikä siitä, että ovatko ulkona vai sisällä.

Ihan kuule oikeasti laitoksissa ja vanhainkodeissa lojuu lukemattomia kasvintasoisia ihmisiä, joita elvytetään uudestaan ja uudestaan henkiin kun omaiset ei raski antaa heille kunniakasta kuolemaa

vain makaa sängyssä, niin hänelle voi lukea päivän lehteä ja vaikka viedä sänkyineen ulos pihalle luontoa katselemaan.

kehitysvammalaitoksista on paljonkin kokemusta. Ei siellä makaa "vihanneksia". Saattohoidossa kyllä voi olla ihmisiä sielläkin. Kyllä siinä vaiheessa kun nähdään ihmisen tilan olevan jo menossa kohti kuolemaa eikä ole enää mieltä elvyttää, tehdään DNR päätös myös kehitysvammaiselle.

meillä monella on DNR päätös, iästä riippumatta. Vanhainkodissa kuitenkin usein kyse iäkkäämmistä asukkaista. Päätös ei tarkoita hoitamatta jättämistä, vain elvytyskieltoa. Eli hoito on yhtä hyvää, kuin ilman päätöstä olevalla. Myös leivänpalan ym. henkitorveen vetäminen hoidetaan kuten muillakin!!!



Tästäkin ketjusta näkee kuinka laajalla skaalalla DNR päätös käsitetään. valitettavasti myös akuutti hoitoa antavat tahot toteavat usein puhelimessa, että potilaalla on dnr päätös, niin kuin se antaisi luvan evätä hoidon potilaalta.



Tämä päätös on kyllä voimassa siis muissakin hoitolaitoksissa.

Eikä se tarkoita että 72v pikkuisen demetoitunut mummosi jätetään hoitamatta, se tarkoittaa että mahdollisesti kasvina puhumattomana sikiöasennossa makaavaa vuosia kuolemaan armahdusta odotaavaa mummoa, ei enää väkisin pidetä elossa.

Siis vielä rautalangasta: Se leivänpala sieltä kurkusta tietenkin poistetaan! Mutta jos seurauksena hengitys ei iäkkäällä ihmisellä lähdekkään käyntiin tai tulee jopa sydänpysähdys, ei enää elvytetä, mikäli on olemassa DNR päätös. DNR päätös tehdään yleensä saattohoidossa olevalle tai muuten hyvin heikossa kunnossa olevalle ihmiselle, jolle halutaan antaa arvokas mahdollisuus kuolemaan, silloin kun elämän keinotekoinen ylläpitäminen ei enää ole mielekästä. Em päätöstä ei siis tehdä tai ei ainakaan pitäisi tehdä virkeälle toimeliaalle vanhukselle, ellei tämä ihminen hoitotestamentissaan nimenomaan sitä itse halua.

ambulanssissa määrätä, että ei elvytetä.

mitähän se mielenkiintoinen tekeminen olisi vain sängyssä makaavalle potilaalle? Ymmärrätkö että he makaavat sängyssä koska eivät kykene tekemään yhtään mitään. Eivät edes ulostamaan ilman apua.

esimerkiksi, jos potilas on jo niin kuollut ettei elvyttämisellä ole mitään edellytyksiä onnistua.



-----

Voiko lääkäri jostain syystä



ambulanssissa määrätä, että ei elvytetä

eihän sun mummos mikään vihannes vielä ole, miks tuollasia jo tässä vaiheessa kysytään? meiltä kysyttiin vasta sen jälkeen kun oli niin pahasti sairas että meni tajuttomaksi...

Odottaako jo kuolemaa vai suunnitteleeko pirteänä elämään 5 vuoden kuluttua?



Itselleni päätös olisi helppo, antaisin suostumuksen elvytyskieltoon. En näe elämän pitkittämisessä mitään syytä tuossa iässä jos se jatkuakseen tarvitsisi aktiivista elvytystä / tehohoitoa.

Ja kun ei ole mitään kivuliasta kroonista tautia, syöpää tms. eikä ilmeisesti sydänvaivoja.. Mielestäni mummosi on kelpo ihminen elvytettäväksi vielä.

Eikä se tarkoita että 72v pikkuisen demetoitunut mummosi jätetään hoitamatta, se tarkoittaa että mahdollisesti kasvina puhumattomana sikiöasennossa makaavaa vuosia kuolemaan armahdusta odotaavaa mummoa, ei enää väkisin pidetä elossa.

Luulisi vielä onnistuvan jos on vain lievää dementiaa. Itse kai ihmisillä pitäisi olla oikeus asiasta päättää.

Työssäni törmään paljon asiaan, usein vanhukset itse ovat sitä mieltä että hyvä vaan jos lähtö tulee, eikä mitään vipstaakeja siihen.

Tosin mummosi kuulostaa vielä sen verran hyväkuntoiselta, että ihmettelen ihan miksi ne jo tivaa teiltä päätöstä. Jos ei päätöstä siis tee, silloin elvytyskieltoa ei ole.



Me tehtiin omalle mummolle aikoinaan dnr-päätös kun hän joutui vuodepotilaaksi. Aiemmin oltiin jo tämän asian linjauksista puhuttu (eli että ei halua maata vuosikausia sairaalassa, ei mitään tehohoitoja..) Mutta niin kauan kuin oli kotona ja käveli, ei nähty päätökselle tarvetta.

Vaikka kyllähän se tosiasia on, että harvemmin ne vanhukset elvytyksestä selviää vaikka sitä yritettäisiinkin, että sinänsä aika sama..

usein tätä kysytään siis asukkaalta itseltään kun vielä pystyy itse vastaamaan järkevästi, mikset sinäkin keskustele mummosi kanssa.

tehdä jos mummo on virkeä ja suhteellisen hyväkuntoinen! Miksi ihmeessä sellainen on edes otettu esiin?

se tarkoittaa sitä, että jos mummo vetää leivänpalan henkeensä ja on kuolla, häntä ei enää elvytetä vaikka hengitys pysähtyisi. Ei sitä päätöstä tehdä etukäteen mahdollisesti vuosien päästä koittavaa "vihanneksena" oloa varten, vaan se on voimassa heti kun päätös on tehty.

Ihan jo hoitavan henkilökunnankin kannalta. Itse hoitajana tyskentelevänä olen usemman kerran joutunut epäselviin tilanteisiin, kun potilaan tai omaisten tahtoa ei olla selvitetty. Itse oilen itselleni jo hoitotahdon tehnyt, vaikka ikää on alle 40v, eikä pienintäkään aikomusta vielä sairastua tai kuolla.



Elämä on kuitenkin sen verran arvaamaton juttu, että ei voi koskaan tietää mitä huominen tuo tullessaan. Minun hoitotestamenttini määrittää hoitoni jatkumaan niin kauan kuin oikeasti toivoa paremmasta on, esim. minut elvytetään, ellei elämänlaatu ole jo valmiiksi olematon. Mutta tahtoni on ettei minua koskaan kytketä elämää keinotekoiseti ylläpitäviin laitteisiin, esim auto-onnettomuuden jälkeen aivokuolleena.

ja itse!!