Mummolle DNR eli elvytyskieltopäätös, en tiedä pystynkö päättämään

Haluavat vain säästää rahaa, eivätkä ajattele elämän monimuotoisuutta ja rakkautta pätkääkään. Uskomatonta.

Mummo voi tietenkin tehdä myös tuollaisen hoitotestamentin,josta selviää hänen oma tahtonsa. Mitään epäselväähän ei ole asiassa hoitohenkilökunnan suhteen. Jos mitään päätöstä ei ole kirjattu, silloin elvytetään. Tai ei pitäisi olla... Olen kyllä törmännyt sellaisiin tapauksiin, että DNR on tehty, mutta omaiset ja osa hoitohenkilökuntaakaan eivät ole täysin ymmärtäneet asiaa. On vaadittu ambulanssia ja tehohoitoa ja elvytystä päätöksestä huolimatta. DNR päätös voidaan tehdä myös osittaisena koskemaan vain tiettyjä tilanteita ja päätös voidaan myös purkaa.

Jos tuommoinen päätös tehdään, se on tietysti heti voimassa. Ei se ole vasta tulevaisuuden huonossa kunnossa voimassa. Älä tee.

kuin siinä tapauksessa, että lääkäri katsoo potilaan sairauden olevan sellaisessa vaiheessa, ettei enää ole mielekästä pelastaa elämään.

kyseessä on niin huonokuntoinen ihminen, että elvyttämisestä ei ole vastaavaa hyötyä enää tai on hyvin epätodennäköistä, että henkilö pääsisi enää ikinä hengityskoneesta irti ts. keuhkojen tilanne on niin huono. DNR todellakin tarkoittaa sitä, että silloin ei aktiivisesti elvytetä kuolevaa. Oloa toki helpotetaan, mutta aktiivisiin hoitotoimenpiteisiin ei ryhdytä. Sitä ei voi rajata koskemaan esim. tehohoitoa vaan silloin tehdään hoitotestamentti kirjallisena.

niin se on pätevä silloin, eikä siinä vaiheessa enää kysellä omaisilta elvytetäänkö jos asianomainen itse on päätöksen tehnyt.

Ja jos mieleltäänkin virkeä... Miksi ihmeessä edes harkitset antavasi elvytyskiellon? Mikä sinä olisit päättämään toisen elämästä? Taidat olla vain perinnön perässä.

Se tarkoittaa tosiaankin sitä, että esim infarktin saadessa mummo jätetään elvyttämättä. Oma mummoni on infarktin jälkeen elänyt jo 20v itsenäistä, hyvää elämää.,

Yksikään pirtsakka, terve ja hyväkuntoinen ei saa hoivakotipaikkaa.



Et kai vain omaisena katso tilannetta ruusunpunaisten lasien läpi?

Moni omainen tuntuu pitävän vanhuksiaan iloisina ja pirteinä, kunto on hyvä ja ajatellaan, että mummo porskuttaa 100-vuotiaaksi. Me hoitajat saatamme nähdä tilanteen täysin erilaisena. Mummo on masentunut ja toivoo kuolemaa, puhuu siitä päivittäin. Terveys pettää eikä muisti toimi enää.

vanhainkotiin???



DNR päätös on paikallaan dementoituneella ihmisellä, joka ei enää pärjää kotona. Joskushan jokainen kuolee ja jos on jo laotoshoidossa, niin elimistö ei ole enää kovin hyvässä kunnossa, jolloin on lähinnä irvokasta yrittää rynkyttää (elvyttää siis) vanhaa ihmistä, jonka aika on jo poistua.



Hyvän kuoleman salliminen on kaunista.



Ja mitä siihen leipääntukentumiseen tulee, niin ei sitä elvytyksellä hoideta, vaan esim. heimlichin otteella. Kaikki muu tehdään, paitsi ei ruveta rynkyttämään.

72 vuotias on minunkin mielestäni vielä suht. nuori vanhus. En välttämättä antaisi lupaa päätökseen minäkään. Jos on virkeä ja nauttii elämästään, niin onhan hänen elämässään vielä hyvinkin laatua.



Tuo DNR päätöksen toteuttaminen vaihtelee älyttömästi paikasta riippuen. Jos vanhus vetää leivän murun väärään kurkkuun, niin DNR päätös ei anna oikeutta olla auttamatta vanhusta! DNR päätös tarkoittaa vain elvytyskieltoa. Jos löydät potilaan tajuttomana sängystään ja tunnet että sydän vielä lyö, niin autettava on muilla tavoin. Kyseessä voi olla aivoperäinen tapahtuma ja silloin on toimittava.



Itse työskentelen erikoissairaanhoidossa ja meillä hoidetaan paljon syöpäpotilaita. DNR - päätöksiä on todella vähän. Kaikki hoidetaan aktiivisesti. Toisaalta liiankin...



DNR - päätöksen yhteydessä ei kannata miettiä hoidon pitkittämistä ja koneisiin kytkemistä. Sitä se ei tarkoita. Toisaalta jos elvytetään huonokuntoinen vanhus ja vielä viiveellä ( ja hän jostein kumman syystä siitä selviäisi ), niin seurauksena olisi kuitenkin aivovaurio.



DNR - päätös on voimassa vain siinä laitoksessa, jossa se tehdään. Jos vanhus siirretään vanhainkodista sairaalaan, on siellä päätös ainakin vahvistettava.

ja pahaa tekee kun omaiset ei anna päätöstä. vaikka eivät itse ole kymmeniin vuosiin käyneet katsomassa edes kehitysvammaista sukulaistaan.



Eli se menee niin, että tästä maailmasta ymmärtämätön asukas syötetään ja ulostaa peräruiskeilla. Hoidetaan sänkyyn kun ei ole kyennyt istumaan enää vuosiin. Oksentaa ja syö ja oksentaa ja syö. Päivittäinen hoito on kuolan siivoamista ja asentoitoa.



Joka talvi samat asukkaat sairastavat pari-kole keuhkokuumetta. Joka kerta kysytään päätöstä, mutta omaiset haluaa, että elvytetään. Eli sairaalaan ja nenämahaltkuun ja antibioottia tippana ja happea. Ja sitten takaisin meille makaamaan, kuolaamaan, oksentamaan ja tyhjentymään peräruiskeilla. Ja omaiset ei käy edelleenkään katsomassa.



Joidenkin kohdalla sydämestäni toivon, että annettaisiin oikeus ihmismäiseen kuolemaan.

elvytys harvoin onnistuu kunnolla. Lopputulos on kuolema eikä ihminen saanut kuolla kauniisti, vaan jos joku on elvytystä nähnyt, niin ei se kaunista ole.

Jos elvytys osittain onnistuu, niin vanhus tulee vihannekseksi.

Kaikki hoidettavissa olevat sairaudet hoidetaan. Mutta, jos jostain syystä mummosi sydän pysähtyy, häntä ei elvytetä.



Olen nähnyt yhden tilanteen, jossa potilaalla ei ollut dnr-päätöstä tehtynä. Hoitohenkilökunnan oli siis pakko aloittaa elvytys, kutsua ambulanssi ja yrittää viimeiseen asti. Pikku-mummon kylkiluut paukahteli ja homma oli (niinkuin se oikeasti on) todella karmean näköistä. Mutta kun oli pakko, koska omaiset eivät olleet asiasta suostuneet edes keskustelemaan.



Ja DNR on laitoskohtainen ja sairaalassa ei sitten enää kysellä omaisten mielipidettä. Päätös voidaan tehdä jo kuljetuksenkin ajaksi, siis ensihoidonlääkäri antaa puhelimessa ambulanssille ohjeet, ettei kuljetuksen aikana elvytetä.



Saattohoito on sitten ihan eri asia. Sellainen päätös tehdään sitten ihan loppuvaiheessa, silloin, kun ihminen on jo usein itsekin päättänyt, että nyt saa riittää. Ts. potilas ei enää suostu/pysty syömään eikä juomaan ja on elämänsä kalkkiviivoilla. Silloin lopetetaan suun kautta annettavat lääkkeet ja ainakin meillä vuoteen vieressä on silloin yötä päivää saattohoitaja. Kivut pidetään poissa ja tarvittaessa annetaan happea yms. Ihmisen loppuelämä tehdään niin hyväksi kuin mahdollista ja lähtö niin helpoksi kuin mahdollista.



Teidän kannattaa jutella mummon kanssa, mitä mummo itse haluaa. Tietoa hoitotahdosta ja linkki lomakkeeseen löytyy esim. täältä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_haku=hoitotahto…



Eikä ton lomaskkeen täyttäminen ole kenellekään meistä turhaa!

vain sängyssä makaava ihminen saisi joka päivä virikkeellistä tekemistä, vaikkei niin paljoa ymmärtäisikään, niin nauttisi varmaan silti.



Tuo on vain yhteiskunnan ahneutta, jos pyydetään tuollaisia dnr-päätöksiä. Niihin ei kannata suostua, paitsi jos on kovat kivut ja tuskat.

Kyllä kuule kun näitä on hoitanut parikymmentä vuotta ja tietää, mitä se elämä on siellä sängynpohjalla vuosikymmeniä, toivoo ihan inhimillisyyden takia, että he pääsisivät pois.

Itse ainakin aion kaikin mahdollisin keinoin yrittää varmistaa sen, että minun annetaan kuolla ja minua ei enää elvytetä. Sen verran rakastan itseäni.

vain sängyssä makaava ihminen saisi joka päivä virikkeellistä tekemistä, vaikkei niin paljoa ymmärtäisikään, niin nauttisi varmaan silti.

Tuo on vain yhteiskunnan ahneutta, jos pyydetään tuollaisia dnr-päätöksiä. Niihin ei kannata suostua, paitsi jos on kovat kivut ja tuskat.

Eli omaisista elossa minulla on isäni ja mummoni, äitini on kuollut.

Nyt mummoni ikää 72v on vanhainkodissa ja ihan virkeän oloinen mamma, tietysti on verenpainetauti, sokeritautia ja hieman dementiaa. Nyt hoivakoti kyselee omaisilta ko. päätöstä, en osaa sanoa juuta enkä jaata, kokemuksia?

Mulla omat vanhemmat ovat tuon ikäsiä, käsittämätöntä että jonkun kohdalla tuollaista jo mietitään. Oma äitini täyttää vuoden lopussa 72, isä on jo enkä pidä heitä vanhoina. Liikkuvat normaalisti, matkustavat, ottavat lapsenlapsiaan hoitoon, käyvät lenkillä jne. Kauheaa, että joudun kait minäkin kohta tollasia asioita miettimään:(

Mitä ihmettä? Voiko siinä vaiheessa joku lääkäri vaan ykskantaan päättää, että ei elvytetä. En ymmärrä. (Siis vaikka potilaalla ei ole tuota dnr-pääröstä.)

lakata ja jopa sydän pysähtyä ja silloin elvytetään. Jokainen tietää, että ensin se leipä otetaan sieltä henkitorvesta pois. DNR päätös tehdään yhteistyössä omaisten kanssa ja se tehdään tosiaan silloin kun potilaan tila on jo huono. Sairaus edennyt pitkälle eikä toivoa enää ole. SItä ei tehdä noin vaan hyväkuntoiselle vanhukselle.