Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos ei vaan jaksa olla "normaali"?
04.02.2021 |
Olen muutaman vuoden taistellut elämäni kanssa muuttanut paikasta toiseen ,aloittanut työt ja lopettanut ne melkein samantein,aloittanut ja lopettanut lukuisia koulutuksia ,elänyt velaksi kun olen ollut jatkuvassa karensissa.
En vaan jaksa enää yrittää,minusta ei ole ns.normaali elämään . Ajatus 8-16 töistä plus omakotitalosta,puolisosta,lapsista ja koirasta lähinnä ahdistaa. Aikani vastuulta aina päätän ,että nyt menen töihin ja aloitan ryhdistäytymisen,mutta kuukauden päästä taas irtisanoudun koska ahdistaa mennä sinne. Joskus tulee päivä milloin en saa enää velkaa ja jään kodittomaksi pummiksi.
Onko minulla joku mielenterveys ongelma vai olenko muuten vaan joku maanantai kappale?
Näin 30 vuotiaana pitäisi jo vissiin osata olla aikuinen. Mitä teen?
Kommentit (4)
En minäkään jaksa sellaista. Miksi pitäisikään? Teen pätkätöitä ja lomailen ja löhöilen välit. En tarvitse hirveästi rahaa kun en halua omaisuutta enkä lapsia, joten ei ole katastrofi jos joskus työttömyys vähän pitkittyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksa sellaista. Miksi pitäisikään? Teen pätkätöitä ja lomailen ja löhöilen välit. En tarvitse hirveästi rahaa kun en halua omaisuutta enkä lapsia, joten ei ole katastrofi jos joskus työttömyys vähän pitkittyykin.
Hyvin sanottu. Itse olen valinnut työttömyyden, koska työelämä ahdistaa liikaa ja en siinä kuitenkaan onnistu. En myöskään halua kerryttää materiaalia, omaisuutta tai sitoutua mihinkään. Ei tarvitse omistaa ollakseen onnellinen. Kun tyytyy vähään, niin pärjää vähällä. Ensin siis oma asenne ja elämänkatsomus kuntoon, niin kaikki sutjaantuu kyllä.
Kaikki eivät todellakaan ole mitään perheen perustajia, eikä sitä keneltäkään pidä vaatia tai antaa sen olla käsitys normaalista. Nykyaikana työelämä on repaleista, lyhyitä työsuhteita, ihmisiltä vaaditaan jatkuvaa kouluttautumista, pitää oppia lisää, oppia uutta...
Mä suosittelen että otat yhteyttä sinne työkkäriin, ei noita karensseja ole järkevää ottaa jatkuvasti sen takia että ei pysy tässä nykyisessä työkulttuurissa mukana. Kannattaa ehkä pyytää jotain kuntouttavaa työtä, saisit velkakierteen katki ja helpotusta elämään kun noissa paikoissa sitä työtä voi tehdä vaikka 4h/viikko.
Alue: Aihe vapaa
Pitää lopettaa se normaalin elämän tavoittelu. Mäkään en oikein pääse siihen peruselämään kiinni. Sä yrität liikaa olla jotain muuta kuin oma ittes. Siks et pysty oleen samassa duunissakaan pitkään. Mä olen ollut samanlainen, yritin liikaa ja lopulta ahdisti mennä töihin. Mutta kun alusta asti oon niin reikäpäinen minä kuin olen, niin ei enää ahdista samalla tavalla. Ja jos ne ei tykkää musta sellaisena kuin olen, niin antakoot potkut. Asiakkaat kyllä tykkää musta.
Mun tavoite on vaan ja ainoastaan löytää joku työ, jolla elätän itteni, ja jos välillä joudun nostaan tukia niin ihan sama. Silleen mun elämä tulee menemään, ja oon ihan tyytyväinen siihen ajatukseen. Tuskin tulen perhettä perustamaan, jollen tapaa tomerampaa kumppania. Oma asunto, no joo, ehkä jostain ei-mistään kun ei muuhun tule olemaan varaa. Siinähän se elämä menee, päivä kerrallaan.
Onneksi on harrastuksia :)