Lue keskustelun säännöt.
Voinko antaa lapsilleni samanlaisen lapsuuden kuin itselläni ilman, että viranomainen puuttuu asiaan?
04.02.2021 |
Olen 90-luvun alussa syntynyt ja kasvanut maalaiskunnassa. Nyt, kun lasten hankkiminen on ajatuksen tasolla ajankohtaista, olen alkanut miettiä sitä, miten erilaiselta nykyvanhemmuus/lapsuus tuntuu omaani verrattuna, vaikkei aikaa ole tuon pidempään kulunut. Olen pohtinut, onko tämä muutos näennäistä vai onko oikeasti nykylasten elämä paljon kontrolloidumpaa ja "vanhempijohtoista" kuin omani oli, ja että valvooko asiaa joku, vai onko muutos vain kultturaalinen.
Muutamia sellaisia asioita, jotka olivat omassa lapsuudessani itsestäänselvyyksiä, mutta jotka eivät enää nykyään ainakaan näin ulkopuolelta katsottuna tunnu sellaisia olevan:
- Kaikkialle mentiin itsenäisesti ja polkupyörällä, mukaan lukien koulu ja kaverit. Kavereiden kanssa sovittiin tapaamiset itsenäisesti koululaisesta eteenpäin. Kyytiä en muista koskaan saaneeni muualle kuin lääkäriin (etäisyydet n. 0,5-4 km).
- Tulin koulusta kotiin kakkosluokkalaisesta eteenpäin (ekan vuoden iltapäiväkerhossa) ns. avainkaulalapsena. Vanhemmat tulivat kotiin 3-4 h myöhemmin. Tein läksyt, välipalaa, näin kavereita yms. Kaapissa ei odottanut valmis välipala. Minulla ei ole sisaruksia, eli vietin tuon ajan yksin. Naapurista (n. 700 m päässä) olisi toki hätätilanteessa saanut apua, ja kotona oli puhelin. Lähdin myös aamulla yksin kouluun, eli hoidin heräämiset, aamutoimet ym.
- Muutenkaan syömisiä ei kauheasti kontrolloitu. Edellä mainittu välipala oli monesti esim. kaakaomuki, kaksi paahtoleipää paksulla voikerroksella ja meetwurstilla. Karkkipäivät kyllä oli, mutta sokereita ja hiilihydraatteja ei juuri vahdittu. Emme myöskään yleensä syöneet yhdessä perheenä, vaikka lämmin ruoka olikin joka ilta tarjolla.
- Leikimme kavereiden kanssa jo alle 10-vuotiaina laajalla alueella, jossa oli mm. metsää ja vesistöjä. Puhelimia ei ollut kenelläkään, eikä kukaan muutenkaan yleensä tiennyt, missä olimme. Kävimme itsenäisesti myös uimassa/veneellä soutamassa ym. ala-asteikäisinä.
- Ohjattuja harrastuksia ei ollut (minulla, toki monella muulla luokkakaverilla). Vanhemmat eivät puuttuneet ajankäyttöön (pakottaneet liikkumaan tai ulos, rajoittaneet tv:n katselua ja myöhemmin tietokoneen käyttöä, vaatineet "perheaikaa") mitenkään muutoin kuin nukkumaanmenoajan muodossa eli sellaista "ohjausta" ei ollut.
Ovatko nämä asiat nykyään sellaisia, että lastensuojeluviranomainen olisi perässä? Itse en koe näistä minkäänlaista ahdistusta tai hylkäämisen tunnetta, pärjäsin koko lapsuuteni hyvin koulussa, olin normaalipainoinen ja minulla on nykyään hyvät välit vanhempiini. Muistan lapsuudestani päällimmäisenä vapauden ja huolettomuuden tunteen, jonka haluaisin antaa myös omille lapsilleni, mutta en ole varma, onko se enää nykyään realistista. Ymmärrän toki, ettei tämä kaikki ole mahdollista vaikka nyt Hkin keskustassa, mutta jos puhutaan maaseutu/pikkukaupunkiympäristöstä.
Kommentit (38)
Ei ole, näistä ei saa mitään viranomaista peräänsä. Moni elääkin tuollaista lapsuutta juuri nyt. Ehkä ainoastaan joku soutelu yksin alle 10v ikäisenä olisi omituista ellei ole tottunut siihen ihan lapsesta ensin aikuisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tuossa mitään niin erikoista, että lastensuojelun pitäisi puuttua. Toki nykypäivä on siinä mielessä erilainen kuin ysäri, että jos vaikkapa ruutuaikaa ei rajoita, sitä ruutua tuijotetaan helposti aamusta iltaan. Ysärillä vielä keksittiin muutakin puuhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei puutu, mutta ymmärrät kait, että tuo on ollut aivan kelvotonta vanhemmuutta. Sinuthan on käytännössä jätetty täysin oman onnesi nojaan. Entä, jos lapsesi ei ole yhtä fiksu kuin itse olit, että tuolakin kasvattamattomuuden mallilla pärjäsit.
Sitten ennen 2000-lukua käytännössä kaikki vanhemmat ovat olleet kelvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puutu, mutta ymmärrät kait, että tuo on ollut aivan kelvotonta vanhemmuutta. Sinuthan on käytännössä jätetty täysin oman onnesi nojaan. Entä, jos lapsesi ei ole yhtä fiksu kuin itse olit, että tuolakin kasvattamattomuuden mallilla pärjäsit.
Sitten ennen 2000-lukua käytännössä kaikki vanhemmat ovat olleet kelvottomia.
Niinhän niistä suurin osa on ollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei puutu, mutta ymmärrät kait, että tuo on ollut aivan kelvotonta vanhemmuutta. Sinuthan on käytännössä jätetty täysin oman onnesi nojaan. Entä, jos lapsesi ei ole yhtä fiksu kuin itse olit, että tuolakin kasvattamattomuuden mallilla pärjäsit.
Sitten ennen 2000-lukua käytännössä kaikki vanhemmat ovat olleet kelvottomia.
Minä synnyin 70 -luvulla. Meillä oli ateria-ajat ja syötiin aina yhdessä. Oli myös vuorokauden ajat ja nukkumaan mentiin säännöllisiin aikoihin. Koulusta tulin mummolle, joka asui koulun lähellä. Mummo katsoi perään sen 3-4h ja ruokki välipalat. Lämmin ruoka oli sitten kotona. Ei tuolloin puhelimia ollut ja kuljettiin toki lähimaastossa, mutta sen maaston laajuus ei ollut kilometreissä. Ihan lähialueilla pyörittiin. Missään tapauksessa minnekään soutelemaan ei oltaisi päästy ilman aikuisia ennen teini-ikää. Polkupyörällä kuljettiin, mutta huonolla kelillä ja talvisin aina sai kyydin. Vanhemmat olivat aina kotosalla tavoitettavissa ja viettivät kanssani paljon yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei puutu, mutta ymmärrät kait, että tuo on ollut aivan kelvotonta vanhemmuutta. Sinuthan on käytännössä jätetty täysin oman onnesi nojaan. Entä, jos lapsesi ei ole yhtä fiksu kuin itse olit, että tuolakin kasvattamattomuuden mallilla pärjäsit.
Siis totta kai, jos lapseni olisi esimerkiksi ahdistunut yksin kotona koulun jälkeen, niin järjestäisin asian niin, että hänen ei tarvitsisi siellä olla, ja asiaan voitaisiin portaittain totutella sitten, kun siltä tuntuu.
Haluaisitko avata ajatusta siitä, että minua ei ole kasvatettu? En ihan rehellisesti ymmärrä, enkä tarkoita kuittailla. Opin kotoa esim. kovan työskentelyn mallin, ongelmanratkaisutaitoja jne. ihan jo mallioppimisen kautta ilman, että sitä erikseen minulle jotenkin kasvatettiin. Huonoon käytökseen puututtiin (esim. kiroilu oli kielletty) ja koulumenestystä seurattiin koko ajan, eli en koe olleeni mitenkään hunningolla.
AP
Ei puutu ainakaan, ellei satu lasu-hullua kyylää naapuriin.
Omat lapset kouluikäisiä, ja aikalailla noin meillä on eletty. Ja asutaan helsinkiläisessä lähiössä. Se, että lapsilla on puhelimet on lähinnä erona omaan 1980-luvun lapsuuteen, ja se on kyllä mukava turva - muistan itse lapsuudesta esim. kamalia paleltumisia, kun joskus oli avain hukkunut koulussa, eikä voinut mitenkään vanhemmille töihin kertoa että tulkaa avaamaan ovi, olen täällä 30 asteen pakkasessa pihassa ihan jäässä.
Mutta muuten saavat lapset aika vapaasti olla, harrastaa mitä harrastavat tai ei mitään (ei kuskata), ei ole nukkumaanmenoaikoja eikä syöntirajoituksia jne. Eikä kukaan ole meistä lasuja tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös tuollaista plus alkoholia juovat ja riitelevät vanhemmat, mutta kyllä esim poikapuolisella kaverillani oli kaikki ruoka ajat ja valmiit välipalat ja ruutuajat ja koko alakoulun oli iltapäiväkerhossa jne. Olin hälle todella kateellinen.
Oli oikeastaan pakko alapeukuttaa avaus ihan vain sen takia, että joku edes kuvittelee yhteiskunnan valvovan perheitä tai estävän kuvatunlaisen lapsuuden. En tiedä, mistä ap käsitteensä vetää, mutta väittäisin aika monen viettävän lapsuuttaan just noin.
Tuossa olen samaa mieltä, että vesistöt ovat vaaranpaikka, enkä itse päästäisi alle 10- vuotiasta liikkumaan yksin luonnonvesien äärellä, mutta moni antaa. Oleellista tietenkin on, että lapsi osaa uida ja hyväksi olisi toki käyttää pelastusliivejä.
Mutta muuten nämä paahtoleivät voilla ja meewurstilla on kyllä vähän..., oikeasti jos lastensuojelu noihin puuttuisi, niin kyllä kiirettä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että kunhan et arvostele VIRANomaisia moni asia hyvin.
Vaikka kelvottomia ne on. Huomaa heti kun vähän ärsyttelee. 🤘
Vierailija kirjoitti:
Oli oikeastaan pakko alapeukuttaa avaus ihan vain sen takia, että joku edes kuvittelee yhteiskunnan valvovan perheitä tai estävän kuvatunlaisen lapsuuden. En tiedä, mistä ap käsitteensä vetää, mutta väittäisin aika monen viettävän lapsuuttaan just noin.
Tuossa olen samaa mieltä, että vesistöt ovat vaaranpaikka, enkä itse päästäisi alle 10- vuotiasta liikkumaan yksin luonnonvesien äärellä, mutta moni antaa. Oleellista tietenkin on, että lapsi osaa uida ja hyväksi olisi toki käyttää pelastusliivejä.
Mutta muuten nämä paahtoleivät voilla ja meewurstilla on kyllä vähän..., oikeasti jos lastensuojelu noihin puuttuisi, niin kyllä kiirettä pitäisi.
Hullu!!! Syömisvahtaaja!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota huomioon että lapsesi ei ole ehkä samaa tasoa pärjäämisessä ja toiminnan ohjauksessa kuin sinä. Nykyään lapset ovat paljon enemmän älylaitteilla ja sisällä ja ulos pakottaminen on hankalaa kun kaverit ei samalla tavalla pyöri pihoilla kuin 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Oli oikeastaan pakko alapeukuttaa avaus ihan vain sen takia, että joku edes kuvittelee yhteiskunnan valvovan perheitä tai estävän kuvatunlaisen lapsuuden. En tiedä, mistä ap käsitteensä vetää, mutta väittäisin aika monen viettävän lapsuuttaan just noin.
Tuossa olen samaa mieltä, että vesistöt ovat vaaranpaikka, enkä itse päästäisi alle 10- vuotiasta liikkumaan yksin luonnonvesien äärellä, mutta moni antaa. Oleellista tietenkin on, että lapsi osaa uida ja hyväksi olisi toki käyttää pelastusliivejä.
Mutta muuten nämä paahtoleivät voilla ja meewurstilla on kyllä vähän..., oikeasti jos lastensuojelu noihin puuttuisi, niin kyllä kiirettä pitäisi.
Et uskoisi miten mitättömistä asioista esimerkiksi terveyskeskus, neuvola ja koulut tekevät lasuja nykyään.
Heillä on näet lakisääteinen ilmiantovelvollisuus aina, kun kokevat "huolta" lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli oikeastaan pakko alapeukuttaa avaus ihan vain sen takia, että joku edes kuvittelee yhteiskunnan valvovan perheitä tai estävän kuvatunlaisen lapsuuden. En tiedä, mistä ap käsitteensä vetää, mutta väittäisin aika monen viettävän lapsuuttaan just noin.
Tuossa olen samaa mieltä, että vesistöt ovat vaaranpaikka, enkä itse päästäisi alle 10- vuotiasta liikkumaan yksin luonnonvesien äärellä, mutta moni antaa. Oleellista tietenkin on, että lapsi osaa uida ja hyväksi olisi toki käyttää pelastusliivejä.
Mutta muuten nämä paahtoleivät voilla ja meewurstilla on kyllä vähän..., oikeasti jos lastensuojelu noihin puuttuisi, niin kyllä kiirettä pitäisi.
Otsikko oli hieman raflaava, myönnän sen - tilaa oli vain rajallisesti.
Yritän kuitenkin tällä aloituksella lähinnä kysyä, onko tämä havaitsemani muutos vanhemmuudessa lähinnä kultturaalinen, vai onko se seurausta esimerkiksi päiväkodin/koulun/lastensuojelun jne. tiukentuneista standardeista? Eli onko tämä nykyinen, omasta näkökulmastani todella ohjaava vanhemmuus sanoittamisineen, ohjattuine harrastuksineen, autokyyteineen, lenkkitreffeineen ja ruutuaikarajoituksineen jotakin, mikä on lähtöisin vanhemmuudessa itsessään tapahtuneesta muutoksesta, vai ovatko odotukset vanhempia kohtaan muuttuneet niin, että kaikkien on pakko tehdä vanhemmuutensa kuvatulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En näe tuossa mitään niin erikoista, että lastensuojelun pitäisi puuttua. Toki nykypäivä on siinä mielessä erilainen kuin ysäri, että jos vaikkapa ruutuaikaa ei rajoita, sitä ruutua tuijotetaan helposti aamusta iltaan. Ysärillä vielä keksittiin muutakin puuhaa.
Ruutuajassakin on ollut se, että jotku rajoittaa, toiset ei. Jotku keksi ysärillä puhaa toiset ei. 90- luku toi PC:t ja kyllä silloin ensimmäinen sukupuolvi lukkiutui jo sisään pelaamaan, vaikka pelit ei niin koukuttavia ollutkaan.
Toisaalta omilla lapsillani ei ruutuaikaa ole. Toinen liikkuu ja kuntoilee päivittäin, toinen vähän vähemmän, mutta lukee todella paljon ja tekee esim. käsitöitä. Kyllä ne 2020- luvun lapsetkin tekemistä keksii ilman jatkuvaa kyttäämistä.
Ap:n lapsuudesta sen verran, että ruutuajat ja pakkoulkoilut on naurettavia, jos ruuduntuijotus tai liikkumattomuus ei ole ongelma. Miksi laste, joka pyöräilee jokapaikkaan, pitäisi patistella ulos? Sen takia ihmettelen, miksi nämä piti edes nostaa esiin.
Nro 15 oli siis AP.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli myös tuollaista plus alkoholia juovat ja riitelevät vanhemmat, mutta kyllä esim poikapuolisella kaverillani oli kaikki ruoka ajat ja valmiit välipalat ja ruutuajat ja koko alakoulun oli iltapäiväkerhossa jne. Olin hälle todella kateellinen.
Meillä ei ollut päihteiden väärinkäyttöä, joten perspekti voi olla ehkä erilainen. Minullakin oli tuollaisia kavereita, joilla oli tarkat ruoka-ajat, pakko mennä ulos tietyksi aikaa päivässä jne. ja koin kyläilyn siellä aina hiukan ahdistavana, kun tiesi, ettei voinut ottaa vaikka leipää kaapista silloin, kun on nälkä, vaan piti odottaa tiettyyn aikaan.
16, nostin tuon ulkoilun esille, koska joidenkin senaikaisten kaverieni perheissä ulkoilua ja liikuntaa vahdittiin aika paljon ja käytiin esim. perheen kesken hiihtämässä/luistelemassa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli oikeastaan pakko alapeukuttaa avaus ihan vain sen takia, että joku edes kuvittelee yhteiskunnan valvovan perheitä tai estävän kuvatunlaisen lapsuuden. En tiedä, mistä ap käsitteensä vetää, mutta väittäisin aika monen viettävän lapsuuttaan just noin.
Tuossa olen samaa mieltä, että vesistöt ovat vaaranpaikka, enkä itse päästäisi alle 10- vuotiasta liikkumaan yksin luonnonvesien äärellä, mutta moni antaa. Oleellista tietenkin on, että lapsi osaa uida ja hyväksi olisi toki käyttää pelastusliivejä.
Mutta muuten nämä paahtoleivät voilla ja meewurstilla on kyllä vähän..., oikeasti jos lastensuojelu noihin puuttuisi, niin kyllä kiirettä pitäisi.
Otsikko oli hieman raflaava, myönnän sen - tilaa oli vain rajallisesti.
Yritän kuitenkin tällä aloituksella lähinnä kysyä, onko tämä havaitsemani muutos vanhemmuudessa lähinnä kultturaalinen, vai onko se seurausta esimerkiksi päiväkodin/koulun/lastensuojelun jne. tiukentuneista standardeista? Eli onko tämä nykyinen, omasta näkökulmastani todella ohjaava vanhemmuus sanoittamisineen, ohjattuine harrastuksineen, autokyyteineen, lenkkitreffeineen ja ruutuaikarajoituksineen jotakin, mikä on lähtöisin vanhemmuudessa itsessään tapahtuneesta muutoksesta, vai ovatko odotukset vanhempia kohtaan muuttuneet niin, että kaikkien on pakko tehdä vanhemmuutensa kuvatulla tavalla.
Odotukset ovat muuttuneet, mutta ei kaikiien ei ole pakko elää noin. Suurin osa ei elä. Se mitä mediassa näkee ja kuulee ei ole sitä todellisuutta, jossa perheet elävät.
Toki näitä käydään esim. päiväkodissa ja koulussa läpi. En minä muista 80- luvulta kasvatauskeskuskuteluja, mutta nyt käydään luokanopettajan kanssa läpi vaikkapa ruutuaikaa. Tämä ei nyt kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi kasvava joukko nuoria/ lapsia, jotka vain tuijottavat ruutua.
Tutkitusti vanhemmat viettävät lastensa kanssa aikaa enemmän kuin mikään aikseimpi sukupolvi, mutta ei tämä edelleenkään koske kaikkia vanhempia. Lastensuojelu ei myöskään puutu liikkumattomuuteen, ruutuaikaan, meetwurstiin, karkkipäivään tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei puutu, mutta ymmärrät kait, että tuo on ollut aivan kelvotonta vanhemmuutta. Sinuthan on käytännössä jätetty täysin oman onnesi nojaan. Entä, jos lapsesi ei ole yhtä fiksu kuin itse olit, että tuolakin kasvattamattomuuden mallilla pärjäsit.
Tämä on kuin suoraan minun lapsuudestani, eikä vanhempani tosiaankaan mitään kelvottomia olleet. Vaatetta oli päällä ja ruokaa kaapissa, itse laitettiin itsemme aamulla valmiiksi ja lähdettiin kouluun. Vanhemmat oli siihen mennessä olleet töissä jo ainakin tunnin molemmat. Välipalaksi söin usein koulun jälkeen pakastimesta pullaa ja sitten ruokaa, kun vanhemmat tuli joskus klo 16 kotiin. Tätä ennen olin koulupäivästä riippuen 2-4 h yksin kotona, tein läksyt, pelasin tai olin kaverin kanssa (ja tulin itsenäisesti neljäksi kotiin) ja hyvin pärjäsin. Myös kaverit sai liikkua vapaasti ja vaikka heillä oli varmasti parempaa ruokaa kuin meillä, joilla oli usein kaupan valmisruokaa, niin usein kuulin myös sitä kääntöpuolta, että välipalaa ei ole, kun jääkaappi on tyhjä ja että pitää odottaa, että äiti tulee tekemään ruokaa.
En ole ap siis, mutta haluaisin itsekin oman lapseni kasvattaa tuohon tapaan mahdollisimman itsenäiseksi, että tekee kotiläksyt omin nokkineen, ottaa sitä välipalaa kotoa mitä haluaa, jolla jaksaa siihen saakka, että on päivällinen. Ulkona saa leikkiä omin nokkineen, kunhan ilmoittaa missä ja on tavoitettavissa puhelimella. Eli vähän sellainen kultainen keskitie oman lapsuuden ja nykyajan "vaatimusten" väliltä, että itsenäinen saa olla, mutta tarvittaessa saa vanhemmat kiinni ja vanhemmat lapsen, mutta ei mitään näitä kauhujuttuja, että opettajat soittelee perään kun lapsi ei ole tehnyt läksyjä tai että itse pitäisi muistutella, että tee sitä ja tätä. Remmiä en anna vaikka unohtuisi (itse olen remmiä saanut ja ei, en ole siitä katkera), eikä muutenkaan vahingoista rangaista, mutta jos tahallaan töhöää, niin siitä on ihan oikein joku kohtuullinen rangaistus antaa esim. ei ruutuaikaa tai jotain muuta mitä nyt nykyaikana harjoitetaan.
Mutta nämä on vielä kaukana tulevaisuudessa. Toistaiseksi eletään vielä ihan täysin tuon 2kk söpöliinin tahdissa :)
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että lapsesi ei ole ehkä samaa tasoa pärjäämisessä ja toiminnan ohjauksessa kuin sinä. Nykyään lapset ovat paljon enemmän älylaitteilla ja sisällä ja ulos pakottaminen on hankalaa kun kaverit ei samalla tavalla pyöri pihoilla kuin 90-luvulla.
Aloin miettimään ihan samaa, lapsen toiminnanohjauksen ja muun vastuunkantokyvyn pitää olla hyvällä tasolla että tuo toimisi. Jos näin ei ole, tuo suunnitelma ei tule toimimaan.
Ei puutu, mutta ymmärrät kait, että tuo on ollut aivan kelvotonta vanhemmuutta. Sinuthan on käytännössä jätetty täysin oman onnesi nojaan. Entä, jos lapsesi ei ole yhtä fiksu kuin itse olit, että tuolakin kasvattamattomuuden mallilla pärjäsit.