Lue keskustelun säännöt.
Voinko antaa lapsilleni samanlaisen lapsuuden kuin itselläni ilman, että viranomainen puuttuu asiaan?
04.02.2021 |
Olen 90-luvun alussa syntynyt ja kasvanut maalaiskunnassa. Nyt, kun lasten hankkiminen on ajatuksen tasolla ajankohtaista, olen alkanut miettiä sitä, miten erilaiselta nykyvanhemmuus/lapsuus tuntuu omaani verrattuna, vaikkei aikaa ole tuon pidempään kulunut. Olen pohtinut, onko tämä muutos näennäistä vai onko oikeasti nykylasten elämä paljon kontrolloidumpaa ja "vanhempijohtoista" kuin omani oli, ja että valvooko asiaa joku, vai onko muutos vain kultturaalinen.
Muutamia sellaisia asioita, jotka olivat omassa lapsuudessani itsestäänselvyyksiä, mutta jotka eivät enää nykyään ainakaan näin ulkopuolelta katsottuna tunnu sellaisia olevan:
- Kaikkialle mentiin itsenäisesti ja polkupyörällä, mukaan lukien koulu ja kaverit. Kavereiden kanssa sovittiin tapaamiset itsenäisesti koululaisesta eteenpäin. Kyytiä en muista koskaan saaneeni muualle kuin lääkäriin (etäisyydet n. 0,5-4 km).
- Tulin koulusta kotiin kakkosluokkalaisesta eteenpäin (ekan vuoden iltapäiväkerhossa) ns. avainkaulalapsena. Vanhemmat tulivat kotiin 3-4 h myöhemmin. Tein läksyt, välipalaa, näin kavereita yms. Kaapissa ei odottanut valmis välipala. Minulla ei ole sisaruksia, eli vietin tuon ajan yksin. Naapurista (n. 700 m päässä) olisi toki hätätilanteessa saanut apua, ja kotona oli puhelin. Lähdin myös aamulla yksin kouluun, eli hoidin heräämiset, aamutoimet ym.
- Muutenkaan syömisiä ei kauheasti kontrolloitu. Edellä mainittu välipala oli monesti esim. kaakaomuki, kaksi paahtoleipää paksulla voikerroksella ja meetwurstilla. Karkkipäivät kyllä oli, mutta sokereita ja hiilihydraatteja ei juuri vahdittu. Emme myöskään yleensä syöneet yhdessä perheenä, vaikka lämmin ruoka olikin joka ilta tarjolla.
- Leikimme kavereiden kanssa jo alle 10-vuotiaina laajalla alueella, jossa oli mm. metsää ja vesistöjä. Puhelimia ei ollut kenelläkään, eikä kukaan muutenkaan yleensä tiennyt, missä olimme. Kävimme itsenäisesti myös uimassa/veneellä soutamassa ym. ala-asteikäisinä.
- Ohjattuja harrastuksia ei ollut (minulla, toki monella muulla luokkakaverilla). Vanhemmat eivät puuttuneet ajankäyttöön (pakottaneet liikkumaan tai ulos, rajoittaneet tv:n katselua ja myöhemmin tietokoneen käyttöä, vaatineet "perheaikaa") mitenkään muutoin kuin nukkumaanmenoajan muodossa eli sellaista "ohjausta" ei ollut.
Ovatko nämä asiat nykyään sellaisia, että lastensuojeluviranomainen olisi perässä? Itse en koe näistä minkäänlaista ahdistusta tai hylkäämisen tunnetta, pärjäsin koko lapsuuteni hyvin koulussa, olin normaalipainoinen ja minulla on nykyään hyvät välit vanhempiini. Muistan lapsuudestani päällimmäisenä vapauden ja huolettomuuden tunteen, jonka haluaisin antaa myös omille lapsilleni, mutta en ole varma, onko se enää nykyään realistista. Ymmärrän toki, ettei tämä kaikki ole mahdollista vaikka nyt Hkin keskustassa, mutta jos puhutaan maaseutu/pikkukaupunkiympäristöstä.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli oikeastaan pakko alapeukuttaa avaus ihan vain sen takia, että joku edes kuvittelee yhteiskunnan valvovan perheitä tai estävän kuvatunlaisen lapsuuden. En tiedä, mistä ap käsitteensä vetää, mutta väittäisin aika monen viettävän lapsuuttaan just noin.
Tuossa olen samaa mieltä, että vesistöt ovat vaaranpaikka, enkä itse päästäisi alle 10- vuotiasta liikkumaan yksin luonnonvesien äärellä, mutta moni antaa. Oleellista tietenkin on, että lapsi osaa uida ja hyväksi olisi toki käyttää pelastusliivejä.
Mutta muuten nämä paahtoleivät voilla ja meewurstilla on kyllä vähän..., oikeasti jos lastensuojelu noihin puuttuisi, niin kyllä kiirettä pitäisi.
Et uskoisi miten mitättömistä asioista esimerkiksi terveyskeskus, neuvola ja koulut tekevät lasuja nykyään.
Heillä on näet lakisääteinen ilmiantovelvollisuus aina, kun kokevat "huolta" lapsesta.
Joo, en usko. Huoli lapsesta on epämääräinen ilmilö ja osa lasuista voi olla aiheettomia. En kuitenkaan usko, että edellenkään lastensuojelu estää lapsia syömästä välipalalla kaakota ja leipää voilla ja meetwurstilla. Tai pyöräilemästä kouluikäisenä harrastuksiin parin kilomterin matkoja. Tai kyselee ruutuaijan perään (tässäkään siis ap ei selvästikään edes istunut sen ruudun edessä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsuuteni sijoittuu samoille ajoille kuin sinun ap, ja tutulta kuulostaa. Erona se, että mulla oli pikkusisaruksia joiden perään piti katsoa. Äitini oli kotiäiti syntymästöni siigen asti, kun menin kouluun, eli kukaan meiatä lapsista ei mennyt päiväkotiin kuin vasta 3-4-vuotiaana.
Koulun jälkeen oltiin muistaakseni noin 1-2h ilman vanhempia.
Mielestäni tuollaisessa itsenäisyydessäja vapaudessa ei ole mitään pahaa, kunhan kiintymyssuhde vanhempiin on kunnossa ja kotona on kaikki hyvin, ei siis vanhempien alkoholismua tms syytä, miksi lapsen on "pakko" pärjätä "yksin".
Omat lapseni olen kasvattanut melko samoin, he tosin alle kouluikäisiä vielä. Mutta mihinkään soutelemaan en päästäisi yksin. Terveellusempää tuo ulkona kavereiden kanssa touhuaminen, kuin ruudun tuijotus sisällä 24/7 :D
Vierailija kirjoitti:
Ota huomioon että lapsesi ei ole ehkä samaa tasoa pärjäämisessä ja toiminnan ohjauksessa kuin sinä. Nykyään lapset ovat paljon enemmän älylaitteilla ja sisällä ja ulos pakottaminen on hankalaa kun kaverit ei samalla tavalla pyöri pihoilla kuin 90-luvulla.
Totta tämäkin. Älylaitteita en ajatellut alle kouluikäiselle antaa (tietokoneen käyttöä voi opetella, mutta tabletit ja älykännyt ovat aikuisenkin aivoille niin addiktoivia, että sellaisen saa vasta kun kouluun tarvitsee), joten jospa oppisi sitten olemaan vähän itseohjautuvampi ja keksimään tekemistä.
Ja tokikaan kysymys ei ole siitä, että lapsellani hänen persoonallisuudestaan huolimatta pitäisi olla samanlainen lapsuus kuin minulla. Mutta haluaisin puuttua mahdollisimman vähän, toki tietysti aina sen verran kuin lapsi itse tukea tarvitsee.
Viimeisimpään kommenttiin vastauksena, koen, että tuollaista vapautta ja huolettomuutta on vain kerran elämässä. Lisäksi ongelmanratkaisutaidot, tunteiden sääntely, itseohjautuvuus ja monet käytännön taidot (esim. ruoanlaitto) kehittyivät tuossa ympäristössä.
Me asutaan Helsingissä lähiössä ja kyllä mun alakouluikäiset lapset kulkee paljon harrastuksiin omin voimin. Mä ajattelisin, että maalla on pakko kuljettaa, koska kaikki on kaukana eikä ole julkista liikennettä. Vanhempien asuinpaikka vaikuttaa tässä paljon.
Ennen koronaa, mun lapset kävivät kyllä keskenään uimassakin. Ovat siis uimataitoisia.
Ajattelin otsikon perusteella, että nyt on jotain tosi erikoista...
No onneksi ei. Ihan normaalilta lapsuudelta kuulostaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut about tuollaisessa ympäristössä, tosin vanhemmat oli eronneet (kaksi kotia), ja kyllä me syötiin vähintään kerran päivässä kaikki saman pöydän ääressä.
Mielestäni hyvä lapsuus. Omille lapsilleni olen yrittänyt samaa, tosin itse olen kyllä kotona kun lapset tulee koulusta (teen töitä kotia aina). Ja yhdessä syödään 2x päivä. Ja tietty muksuilla on puhelimet, ei mitkään älykännyt vaan perus kapulat joilla voi soittaa ja tekstata :D
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut about tuollaisessa ympäristössä, tosin vanhemmat oli eronneet (kaksi kotia), ja kyllä me syötiin vähintään kerran päivässä kaikki saman pöydän ääressä.
Mielestäni hyvä lapsuus. Omille lapsilleni olen yrittänyt samaa, tosin itse olen kyllä kotona kun lapset tulee koulusta (teen töitä kotia aina). Ja yhdessä syödään 2x päivä. Ja tietty muksuilla on puhelimet, ei mitkään älykännyt vaan perus kapulat joilla voi soittaa ja tekstata :D
Nro 27 jatkaa vielä... Niin, ja ollaan yhä yhdessä mieheni kassa, sekin ero omaan lapsuuteeni :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te ette syö yhdessä tai vie lapsianne terveellisiin harrastuksiin? Lasten kanssa voi myös puuhata asioita yhdessä. Voi vaikka pelata pelejä, leipoa, mennä pulkkamäkeen, lukea satuja tms.
Maailma on muuttunut, siksi harvoin kenenkään kannattaa laittaa lasta elämään samanlaista lapsuutta, kuin mitä itse on elänyt.
Nykyään esimerkiksi kaiken maailman pdofiilien on helpompi löytää uhreja. Niitä tuntuu myös olevan enemmän.
Nykyään myös liikalihavuus on ongelma niin lapsilla, kuin aikuisilla. Miksi et haluaisi opettaa lapsille terveellistä ruokavaliota ja -tapoja?
Itselläni oli sinunkaltainen äiti, joka ei oikein koskaan välittänyt minusta. No, sitten jouduin hyväksikäytetyksi ja kärsin todella huonosta itsetunnosta. Tottakai vanhemmat eivät koskaan panostaneet edes mihinkään harrastukseeni, mikä vaan lannisti yhä enemmän huonoa itsetuntoa.
En ymmärrä, miksi ei halua omalle lapselleen parasta, jos niitä on hankittava? Miksi pitää hankkia lapsia, jos aiot sitten heittää ne pihalle ja mennä "no kai ne pärjää" -asenteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä on keksitty, ettei esim. jo 70-luvulla olisi rajoitettu ruutuaikaa, tosin silloin se oli televisio, jota lapset ei olisi saaneet katsoa liikaa. Ennen sitä varoiteltiin liikaa lukevista lapsista eli hus pois kirjat, työntekoon siitä.
Koko ajan keksitään jotain lapsilta kiellettyä, meidän lapsenlapsillamme se on taas jotain ihan muuta.
Kannattaa muistaa vielä se, että oma muisti voi tehdä tepposet. Ihmisen muistihan paikkaa tyhjiä kohtia kokemuksissa.
”Ikinä en saanu leluja/ ikinä ei viety mihinkään”
Vanhemmat ja kaverit taas saattavat muistaa ihan toisin.
Tai kuten toisessa ketjussa joku sanoi huolehtineensa itsestään 5v lähtien. Okei? Eli ilmeisesti hoiti perheen ruokaostokset ja laskut, huolehti omista rokotuksistaan ja osasi ilmoittautua kouluun jne. Toki kävi ostamassa itselleen vaatteet kaupungista, ajoi varmaan alaikäisenä autolla sinne.
Tai sitten on keksitty näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty, ettei esim. jo 70-luvulla olisi rajoitettu ruutuaikaa, tosin silloin se oli televisio, jota lapset ei olisi saaneet katsoa liikaa. Ennen sitä varoiteltiin liikaa lukevista lapsista eli hus pois kirjat, työntekoon siitä.
Koko ajan keksitään jotain lapsilta kiellettyä, meidän lapsenlapsillamme se on taas jotain ihan muuta.
Mä en muista missään vaiheessa ajanjaksoa, jolloin lapsilta olisi kielletty tai varoiteltu LUKEMISESTA. Ehkä varoiteltu tietyistä kirjoista, mutta koskaan ole kuullut, että lukemista olisi rajoitettu.
Mikään noista asioista ei minusta olisi peruste lastensuojelun asiakkuudelle eikä edes kevyemmälle lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuudelle. Ihan ikätasoiselta kuulostaa.
Ruutuajan kanssa olisin itse vähän tarkempi tosin. Nykyään viihdyttävää sisältöä löytyy aivan eri tavalla rajattomasti kuin 90-luvulla, ja pelien tekijöillä on enemmän ymmärrystä siitä, mikä tekee pelistä koukuttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuota voisi toteuttaa siten että laittaa lapselle jonkin GPS-paikantimen mukaan, jolloinka lapsi voi mennä ja elää lapsuutensa (halutessaan!) samalla tavalla kuin sinäkin. Jos esim. sossut kysyy missä lapsesi on, niin voit vastata heille ja ei itseäkään huolestuta jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette syö yhdessä tai vie lapsianne terveellisiin harrastuksiin? Lasten kanssa voi myös puuhata asioita yhdessä. Voi vaikka pelata pelejä, leipoa, mennä pulkkamäkeen, lukea satuja tms.
Onkon ne harrastukset ainoastaan terveellisiä, joihin lapsi viedään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette syö yhdessä tai vie lapsianne terveellisiin harrastuksiin? Lasten kanssa voi myös puuhata asioita yhdessä. Voi vaikka pelata pelejä, leipoa, mennä pulkkamäkeen, lukea satuja tms.
Onkon ne harrastukset ainoastaan terveellisiä, joihin lapsi viedään?
Kyllä minä näkisin vaikka kaunoluistelun tai viulunsoiton olevan ihan terveellistä tekemistä.
Minulla oli jännittävä ja vaarallinen lapsuus ja olin hyvin itseohjautuva yms 50-luvulla, mutta omat lapseni ovat syntyneet 70-luvulla ja olin hyvin suojeleva, mutta myös salliva.
Nyt lastenlapseni ovat alakoululaisia ja en missään nimessä nykymaailman vaarat huomioiden sallisi heille omien lasteni vapautta saatikka sitten omaa vapauttani.
Nyt, kun ajattelen omaa lapsuuttani, niin oletusarvo on, että kukaan ei ehkä oikeasti välittänyt, mitä tein.
Jokainen aika luonee omat kriteerinsä kasvatukselle.
Miksi haluat lapsellesi samanlaisen lapsuuden?