Lue keskustelun säännöt.
Kylmä suhde lapsiin jos lapsi kutsuu sinua etunimeltä
03.02.2021 |
25v tyttäreni kutsuu minua vieläkin äidiksi. Ihanaa!
Kommentit (15)
No riippuu vähän. Itse olen samassa firmassa töissä äitini kanssa ja olisihan se muille varmaan kiusallista jos siellä kutsuisin äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aina kutsuttu molempia etunimellä. 20-30 ikävuosien välimaastossa ollessaankin lapsukaisemme kutsuvat meitä edelleen etunimillä. Ihanaa!
Meillä ainakin esiteinit ovat oppineet, että etunimellä vanhemmat saa reagoimaan. Toivon ettei jää tavaksi. Käyttävät kyllä äitiäkin.
Se, millä nimellä lapsi kutsuu vanhempaansa, ei kerro välttämättä mitään heidän välisestä suhteestaan. Joissakin kulttuureissa on ihan normaalia, että lapsi kutsuu jo pienenä vanhempaansa tämän omalla etunimellään.
Mulla oli äitiini todella kylmä suhde, ja hän meinasi antaa korville kun kerran kutsuin häntä etunimellä. Kuulemma oli epäkunnioittavaa.
Omat lapseni kutsuvat minua etunimellä, tai sitten erilaisilla ”mama”-alkuisilla tai -loppuisilla lempinimillä, tyyliin “Sanna-mama” tai ”Jumppa-mama, jos vaikka joogaan. Mutta jos hätä tulee, huudetaan äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain lapsilla on vaihe, jossa vanhempia kutsutaan näiden etunimillä. Ihan normaalia. Toiset myös puhuvat muiden kuullen vanhemmistaan etunimillä, koska eivät nämä muille ole isä ja äiti vaan Henna ja Lauri. Normaalia sekin.
Vierailija kirjoitti:
Joillain lapsilla on vaihe, jossa vanhempia kutsutaan näiden etunimillä. Ihan normaalia. Toiset myös puhuvat muiden kuullen vanhemmistaan etunimillä, koska eivät nämä muille ole isä ja äiti vaan Henna ja Lauri. Normaalia sekin.
Minun mielestäni välkyt lapset ymmärtävät jo aika pienenä, että jossain Hoplopissa missä kymmenen lasta huutaa äitiä, kannattaakin huutaa Hennaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja äitikin on ihmisiä, omilla nimillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain lapsilla on vaihe, jossa vanhempia kutsutaan näiden etunimillä. Ihan normaalia. Toiset myös puhuvat muiden kuullen vanhemmistaan etunimillä, koska eivät nämä muille ole isä ja äiti vaan Henna ja Lauri. Normaalia sekin.
Minun mielestäni välkyt lapset ymmärtävät jo aika pienenä, että jossain Hoplopissa missä kymmenen lasta huutaa äitiä, kannattaakin huutaa Hennaa.
Hieman epäilyttävää jos ei Henna erota oman lapsen ääntä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se kyllä outoa jos kutsuu vanhempiaan etunimillä. Ei ole ihan tavallinen suhde silloin. Jos oma lapsi kutsuisi minua etunimelläni, nousisi karvat pystyyn. Ihminen on isä tai äiti koko loppuelämänsä, se ei muutu joten jos nimittäminen muuttuu niin se heijastaa muutosta lapsen ja vanhemman suhteessa. En minäkään nyt enää sano että "isi", mutta isäksi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain lapsilla on vaihe, jossa vanhempia kutsutaan näiden etunimillä. Ihan normaalia. Toiset myös puhuvat muiden kuullen vanhemmistaan etunimillä, koska eivät nämä muille ole isä ja äiti vaan Henna ja Lauri. Normaalia sekin.
Minun mielestäni välkyt lapset ymmärtävät jo aika pienenä, että jossain Hoplopissa missä kymmenen lasta huutaa äitiä, kannattaakin huutaa Hennaa.
Hieman epäilyttävää jos ei Henna erota oman lapsen ääntä muista.
No minä voin ainakin sanoa että Hoplopin äänimaailmassa en voi mennä takuuseen siitä, milloin huutaa oma lapsi ja milloin jonkun muun lapsi. Ja ainahan se oma nimi herättää huomion muun möykän joukosta.
Se ”Henna”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No riippuu vähän. Itse olen samassa firmassa töissä äitini kanssa ja olisihan se muille varmaan kiusallista jos siellä kutsuisin äitiä.
Mulle kävi kerran noin ja oli se noloa. Kaikki työkaverit purskahti nauruun, eikä kaikki edes ollut tietosia, että ollaan äiti ja tytär.
Vierailija kirjoitti:
No on se kyllä outoa jos kutsuu vanhempiaan etunimillä. Ei ole ihan tavallinen suhde silloin. Jos oma lapsi kutsuisi minua etunimelläni, nousisi karvat pystyyn. Ihminen on isä tai äiti koko loppuelämänsä, se ei muutu joten jos nimittäminen muuttuu niin se heijastaa muutosta lapsen ja vanhemman suhteessa. En minäkään nyt enää sano että "isi", mutta isäksi kuitenkin.
Minun äitini oli juuri tuollainen. Nousi ”karvat pystyyn” milloin mistäkin, vaikka juuri siitä että millä nimellä häntä kutsuttiin. Kaukana tavallisesta ihmissuhteesta on tuollainen rajattomuus ja mielensäpahoittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se kyllä outoa jos kutsuu vanhempiaan etunimillä. Ei ole ihan tavallinen suhde silloin. Jos oma lapsi kutsuisi minua etunimelläni, nousisi karvat pystyyn. Ihminen on isä tai äiti koko loppuelämänsä, se ei muutu joten jos nimittäminen muuttuu niin se heijastaa muutosta lapsen ja vanhemman suhteessa. En minäkään nyt enää sano että "isi", mutta isäksi kuitenkin.
Minun äitini oli juuri tuollainen. Nousi ”karvat pystyyn” milloin mistäkin, vaikka juuri siitä että millä nimellä häntä kutsuttiin. Kaukana tavallisesta ihmissuhteesta on tuollainen rajattomuus ja mielensäpahoittaminen.
Äidistäsi en tiedä, mutta minusta tuntuisi yksinkertaisesti pahalta jos lapseni ei kutsuisi minua isäksi. Silloin olisi jotain pielessä meidän välillämme. Maailmassa ei ole kuin yksi ihminen joka voi minua sillä nimityksellä kutsua, se on arvokasta. Etenkin jos sen nimityksen on ansainnut hoitamalla vanhemmuutensa hyvin.
Höpöhöpö