Suututtaa, miten joku voi edes puolitosissaan puhua jostakin ”mahdollisuuksien tasa-arvosta”

Käytät hirveästi energiaa pelin säännöistä valittamiseen. Peli on mitä on, et tule sitä muuttamaan. Ihmisluonto on mitä on. Hyväksy pelin säännöt ja opettele pelaamaan sitä niin alkaa mennä sullakin paremmin. 

Se on totta. En uskokaan, että tätä voi muuttaa. Mutta haluaisin, että edes myönnettäisiin, kuinka epäreilu paikka maailma on, eikä lässytettäisi mitään ”jokaisella on kyllä samat mahdollisuudet” -paskaa. Tai kyllä minun on helppo ymmärtää, että ihminen saattaa aidosti uskoa näin, jos omaa matalamman älykkyyden. Ja sillekään en toki voi mitään, että puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä. Selittänee myös oikeistolaisen ajatusmaailman yleisyyden maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Käytät hirveästi energiaa pelin säännöistä valittamiseen. Peli on mitä on, et tule sitä muuttamaan. Ihmisluonto on mitä on. Hyväksy pelin säännöt ja opettele pelaamaan sitä niin alkaa mennä sullakin paremmin. 

Tuskin koskaan on ihmiskunta tilanteessa, missä kaikilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet asioihin. 

Onko sinun mielestäsi oikein se että jotkut opiskelee, tekee pitkää päivää, ottaa riskejä ja saa saman tai jonkun vaivaisen korvauksen tekemästään panostuksesta?

OIkeudenmukainen järjestelmä tarjoaa kaikille ''samat'' mahdollisuudet mutta ei takaa niitä.

Hyviä esimerkkejä järjestelmistä joissa yritettiin tuota tasapäistävää sosialismiä on maailma täynnä jos jaksat tutustua historiaan.

Suomi on ikävä kyllä menossa kovaa vauhtia siihen suuntaan että järjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Ne joilla on mahdollisuus ja kykyä muuttavat ulkomaille tai suojaavat omaisuuttaan muilla keinoilla. Jäljelle jää yhä kurjistuva keskiluokka (bruttotulot 3000-8000€/kk jota veroitetaan jo nyt yli 60% KOKONAISveroprosentilla (tulo, TEL, VEL, varallisuus, ALV, haittaverot yms).

Tuo ei ole peli vaan se on oire kaikesta niistä ongelmista mitä ihmiskunnan pitää kehittää :) me ei todellakaan olla lähelläkään sitä läpimurtoa ja voi olla et me ihmiset ollaan niin hemmetin tyhmiä jo muutenkin että tullaan tuhoamaan itsemme ennen kuin edes päästään täysin tasa-arvoon joka puolella maailmassa. Historia toistaa itseään ja me tehdään samoja virheitä jatkuvasti, aka taidetaan olla aika tuhoon tuomittu. 

Osa meistä unlemoi muutoksesta ja pyritään olemaan osa sitä, osa meistä alistuu ja katkeroituu, vihastuu ja suorastaan hidastaa muutosta joka oltaisiin voitu jo saavuttaa jos osa meistä ei oikeasti olisi niin tyhmiä. Nämä ihmiset jotka ovat pelit keksineet ja ovat "pelin herroja" kertoo usein siitä että he ovat niitä tyhmimpiä jotka eivät tajua että maailma voisi olla parempi. He jatkavat peliä jotta voivat dominoida muita ja sen takia me ihmiset olemme heikkoja koska kaikki perustuu muiden määräämiseen ja toisten voittamiseen. Mutta olemmehan jo kehittyneet luolamise ajoista tänne niin miksi emme voi olla parempia, tasa-arvoisempia?

Olet ymmärtänyt mahdollisuuksien tasa-arvon hieman väärin. Se ei takaa, että kaikista voisi tulla vaikka huippufyysikkoja. Sen sijaan mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että huolimatta lähtökohdista, esimerkiksi vanhempien tulotasosta, jokaisella on mahdollisuus käydä koulua ja kaikki koulut ovat keskenään saman arvoisia. Yliopistoon pääsee ihan yhtä lailla oli lukiona Ressun lukio tai maaseudun pikkulukio.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on kyllä minusta hieman heikentynyt, kun pääsykokeiden sijaan painotetaan kirjoituksia. Aiemmin myös ammattikoulusta valmistuneilla oli paremmat lähtökohdat päästä yliopistoon mutta nyt he joutuvat taistelemaan pienemmästä kiintiöstä aiemmin valmistuneiden ja alan vaihtajien kanssa.

Eipä niistä viihdemaailman tähdistäkään kaikki ole alan koulutukseen päässeet, vaikka heidän vanhempansa olisivat olleet kuinka kuuluisia. Vanhempien koulutus on muillakin aloilla periytyvää. Insinöörien lapset päätyvät todennäköisesti itsekin tekniselle alalle jne. Suhteilla voi saada töitä mutta ne voivat olla myös rasite. Voi olla hankalaa todistaa oma osaaminen, jos kaikki ajattelevat, että x on vanhempasi.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on siis termi ihanteelle jota pohjoismaisessa hyvinvointimallissa tavoitellaan, eli kaikkien pitäisi yhteiskunnan avustamana päästä sille samalle viivalle. Tämä tulee ihan tieteestä. Se ei vielä tarkoita että ihanne toteutuu, turhaan nyt kiukkuilet termille. Usein suomalainen tutkimus toteaakin että tämä heikkenee koko ajan, eriarvoistuminen kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Olet ymmärtänyt mahdollisuuksien tasa-arvon hieman väärin. Se ei takaa, että kaikista voisi tulla vaikka huippufyysikkoja. Sen sijaan mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että huolimatta lähtökohdista, esimerkiksi vanhempien tulotasosta, jokaisella on mahdollisuus käydä koulua ja kaikki koulut ovat keskenään saman arvoisia. Yliopistoon pääsee ihan yhtä lailla oli lukiona Ressun lukio tai maaseudun pikkulukio.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on kyllä minusta hieman heikentynyt, kun pääsykokeiden sijaan painotetaan kirjoituksia. Aiemmin myös ammattikoulusta valmistuneilla oli paremmat lähtökohdat päästä yliopistoon mutta nyt he joutuvat taistelemaan pienemmästä kiintiöstä aiemmin valmistuneiden ja alan vaihtajien kanssa.

Eipä niistä viihdemaailman tähdistäkään kaikki ole alan koulutukseen päässeet, vaikka heidän vanhempansa olisivat olleet kuinka kuuluisia. Vanhempien koulutus on muillakin aloilla periytyvää. Insinöörien lapset päätyvät todennäköisesti itsekin tekniselle alalle jne. Suhteilla voi saada töitä mutta ne voivat olla myös rasite. Voi olla hankalaa todistaa oma osaaminen, jos kaikki ajattelevat, että x on vanhempasi.

Niin siis teoriassa mahdollisuudet on samat mutta käytännössä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ymmärtänyt mahdollisuuksien tasa-arvon hieman väärin. Se ei takaa, että kaikista voisi tulla vaikka huippufyysikkoja. Sen sijaan mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että huolimatta lähtökohdista, esimerkiksi vanhempien tulotasosta, jokaisella on mahdollisuus käydä koulua ja kaikki koulut ovat keskenään saman arvoisia. Yliopistoon pääsee ihan yhtä lailla oli lukiona Ressun lukio tai maaseudun pikkulukio.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on kyllä minusta hieman heikentynyt, kun pääsykokeiden sijaan painotetaan kirjoituksia. Aiemmin myös ammattikoulusta valmistuneilla oli paremmat lähtökohdat päästä yliopistoon mutta nyt he joutuvat taistelemaan pienemmästä kiintiöstä aiemmin valmistuneiden ja alan vaihtajien kanssa.

Eipä niistä viihdemaailman tähdistäkään kaikki ole alan koulutukseen päässeet, vaikka heidän vanhempansa olisivat olleet kuinka kuuluisia. Vanhempien koulutus on muillakin aloilla periytyvää. Insinöörien lapset päätyvät todennäköisesti itsekin tekniselle alalle jne. Suhteilla voi saada töitä mutta ne voivat olla myös rasite. Voi olla hankalaa todistaa oma osaaminen, jos kaikki ajattelevat, että x on vanhempasi.

Niin siis teoriassa mahdollisuudet on samat mutta käytännössä ei.

Suurimmalle osalle mahdollisuudet on samat, jos on halua.

Minusta on ihan hyvä nostaa tämä asia esiin. Esimerkiksi suomalainen peruskoulu on minusta perustaltaan aivan loistava keksintö, mutta sen myötä on ehkä alettu väheksyä lähtökohtien merkitystä. Nykyisin ei esim. saa puhua matikka- tai kielipäästä, koska kaikilla on mahdollisuuksia. Ja tietysti onkin, mutta esim. minun toisella lapsellani ei vain ole ns. kielipäätä. Jos hän lukee tuntikausia kokeeseen ja saa seiskan ja kaveri lukee viisi minuuttia ja saa kympin, niin kyllä siitä asiasta täytyy lapsen kanssa puhua ihan suoraan, nostaa kissa pöydälle. Olen itse selittänyt sen niin, että jostain syystä et vain opi kieliä helposti, mutta kun teet paljon työtä, opit niitä kyllä. Eli en masenna ja lytistä, mutta ei lapsille voi vain hehkuttaa, että kaikki oppivat samalla tavalla, kaikki olemme samanlaisia. Kun ei olla. 

Itse olen duunariperheestä ja käynyt yliopiston. Kyllä siellä sitten tajusi, että ne omat lähtökohtani olivat aika erilaiset kuin monilla muilla. Kotonani ei ikinä kannustettu ajatteluun, asioiden ihmettelyyn, uteliaisuuteen, oltiin vain ylpeitä, kun minusta tulee maisteri. Sellainen ajattelutapa, että asioita pohditaan, eikä vain pätkäistä jotain hätäratkaisua kehiin, oli minulle täysin vieras. Toki yliopisto-opintoja on joka lähtöön, mutta itse siis opiskelin humanistisia tieteitä ja yhteiskuntatieteitä. 

Malcolm Gladwell on kirjoittanut aiheesta kirjan Kuka menestyy ja miksi. Siinä tuodaan esiin, että menestymiseen tarvitaan lahjakkuutta, työtä ja tilaisuus. Jos asuu jossain Mongolian perähikiällä ja on matemaattisesti lahjakas ja valmis tekemään työtä, se ei auta mitään. Mutta kun kouluun tulee joku propellipää tsemppaamaan lahjakkaita ja auttamaan eteenpäin, lahjakkuus ja työ puhkeavat kukkaan. Ei joku ihailemani Tove Jansson olisi Se Tove Jansson, jos hän olisi syntynyt köyhään maanviljelijäperheeseen Kainuuseen. Hänen vanhempansa olivat taiteilijoita ja se maailma oli tuttu, äiti hommasi työpaikan Garm-lehden kuvittajana jne. Ei se Toven arvoa toki vähennä, mutta hyvä olisi muistaa tämä. 

Voi tietysti ajatella, että jos tilaisuutta ei ole, sen voi pyrkiä luomaan, mutta pitää ymmärtää, että se vaatii aivan erityistä lisäpanostusta. Siinä mielessä emme tosiaan ole tasa-arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ymmärtänyt mahdollisuuksien tasa-arvon hieman väärin. Se ei takaa, että kaikista voisi tulla vaikka huippufyysikkoja. Sen sijaan mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitetaan sitä, että huolimatta lähtökohdista, esimerkiksi vanhempien tulotasosta, jokaisella on mahdollisuus käydä koulua ja kaikki koulut ovat keskenään saman arvoisia. Yliopistoon pääsee ihan yhtä lailla oli lukiona Ressun lukio tai maaseudun pikkulukio.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on kyllä minusta hieman heikentynyt, kun pääsykokeiden sijaan painotetaan kirjoituksia. Aiemmin myös ammattikoulusta valmistuneilla oli paremmat lähtökohdat päästä yliopistoon mutta nyt he joutuvat taistelemaan pienemmästä kiintiöstä aiemmin valmistuneiden ja alan vaihtajien kanssa.

Eipä niistä viihdemaailman tähdistäkään kaikki ole alan koulutukseen päässeet, vaikka heidän vanhempansa olisivat olleet kuinka kuuluisia. Vanhempien koulutus on muillakin aloilla periytyvää. Insinöörien lapset päätyvät todennäköisesti itsekin tekniselle alalle jne. Suhteilla voi saada töitä mutta ne voivat olla myös rasite. Voi olla hankalaa todistaa oma osaaminen, jos kaikki ajattelevat, että x on vanhempasi.

Niin siis teoriassa mahdollisuudet on samat mutta käytännössä ei.

Suurimmalle osalle mahdollisuudet on samat, jos on halua.

Halun lisäksi pitää olla riittävästi psyykkistä ja fyysistä terveyttä (joihin varsinkin ensimmäiseen kotiolot vaikuttaa todella paljon), alasta riippuen myös eriasteista älyä ja lahjakkuutta. Lääkäriksi esim voi juu Suomessa periaatteessa opiskella kuka vain talouden puolesta, mutta itsellä ei ole mitään lahjoja luonnontiedealoille vaan päinvastoin on sen alan oppimisvaikeuksia. Tämähän ei estä kouluttautumisesta jollekin muulle alalle mutta ongelma on siinä että käytännössä lääkärit on nykyään ainoita kenelle voi varmasti luvata töitä.

Elikkä nykyään se ongelma rupeaa olemaan myös se että vaikka kouluttautuisi korkeasti niin takaako se työpaikkaa? Mitä hyötyä näennäisestä mahdollisuuksien tasa-arvosta on jos se ei luo työtä kaikille halukkaille? Ennen oli paremmin, koska jo joku lukion päättötodistus riitti saamaan loppuiäksi varman työn, ei sen ajan ihmiset yhtään nykyistä älykkäämpiä olleet.