Suren suhdetta, jossa mies oli väkivaltainen ja todella ilkeä sekä ristiriitainen. Voisitteko auttaa?

Tämä on ajoittain melko inhottavaa.
En halua nähdä häntä, en kuulla enkä muutakaan. Minä pelkään häntä ja samalla ikävöin sitä puolta johon hänessä rakastuin ja jota ei kai ollutkaan.

Hän valehteli, syytti muita ja teki kaiken, jotta näyttäytyisi parhaimmillaan vain itselleen eduksi. Sain henkisiä ja fyysisiä iskuja useita kertoja kunnes karkasin salaa.

Se oli kamalaa, kaikessa järjettömyydessä aivan hämmentävää, koukuttavaa ja tuhoisaa.

Suhteessa oli mukana paljon hyvää, joka kääntyi yksi kaksi helvetiksi.
Kaipaan häntä silti yhtäkkiä toisinaan, tekisi mieli kysyä mitä kuuluu.
Joskus kuvittelen nukkuvani hänen vieressään kunnes muistan kuinka järkyttävän ahdistunut usein olin hänen vierellään.
Muistan molemmat puolet todella hyvin ja nyt käsittelen tätä kokonaisuudessaan.

Pääsen myös terapiaan.

Sattuu, että hän on toisen kanssa jo, löysi pian uuden.
Vaikka aneli takaisin ja kertoi rakkaudestaan. Tätä se oli suhteen aikana muutenkin, ristiriitaista käytöstä.

Varmaan kertoo uudelleen, että olen hullu kuten hän kertoi minullekin exänsä olleen hullu.
Se ei ollut totta ja tiedän, että hänen nykyinen saa myös osansa siitä kauheasta hyvän ja pahan vaihtelusta, kaikki on liian hyvää tai pahaa ollakseen totta. Hämmennys vain seuraa viikosta toiseen, joko onnesta tai pelosta.

On pakko kirjoittaa.
Tiedän, etten koskaan tahdo takaisin mutta suren todella rankasti asioita joinakin päivinä ja lähes huutoitken. En voi käsittää miten hän saattoi manipuloida niin pahasti ja kaiken kukkuraksi ei edes välitä, ei nyt eikä silloin.
Siinä oli aika paljon kaikkea...
Kyllä tämä tästä kuitenkin.

Vertaistukea? :)